Vertigo Crime

[Lurker]

Onko tuo ihan vaan olettamuksesi sen takia että jälki on ns. realistista?

?!?!

Tekijät ainakin tuntevat New Yorkin "kuin omat taskunsa", voisi siis olettaa, että se välittyy myös teoksen kautta...
TOP 6 IRISH BARS IN MANHATTAN WHERE MARTIN CLEARY (FROM THE CHILL) WOULD DRINK

Ja ei kuitenkaan ole mitenkään tavatonta tehdä taustatyötä miljöön tiimoilta jolloin homma näyttää uskottavalta ja todelliselta.
Ei se minusta mestariteokseksi muutu vaikka kuinka hehkuttaisit.
Vilpittömästi tosin uskon että sinä pidit siitä.

En minä voi puhua kenenkään muun puolesta, kuin omastani. Ota nyt vaan ihan rennosti.

The Chill on saanut hyvin ristiriitaisia arvosteluja, mutta vaikkapa Graphic Novel Reporter ylistää ja mainitsee Bertilorenzin kuvaavan NY:n seutuja hienovaraisen yksityiskohtaisesti.
... let’s not forget to mention Bertilorenzi’s work once again. While Starr’s narrative could stand on its own, Bertilorenzi’s art tells its own story. When, near the beginning of The Chill, Mike and his buds are entering the chaos known as the Jersey side of the Lincoln Tunnel, Bertilorenzi’s subtle attention to detail will make you smell the automobile exhaust rising off of the page and feel the interminable, claustrophobic wait that precedes your entrance. Highly recommended.

[Lönkka]

Ota nyt vaan ihan rennosti.

??

Jos ei ole samaa mieltä sinulle niin tyypillisen yltiöpäisen hehkutuksen kanssa pitää siis ottaa rennosti?

Ymmärtääkseni en millään lailla ole lähtenyt rikkomaan kvaakin nettikettiä tms.

[Lurker]

??
Jos ei ole samaa mieltä sinulle niin tyypillisen yltiöpäisen hehkutuksen kanssa pitää siis ottaa rennosti?
Ymmärtääkseni en millään lailla ole lähtenyt rikkomaan kvaakin nettikettiä tms.

Ymmärrän ahdistuksesi toisen "intoilusta", mutten voi sille mitään. Selittää voin. Ja todeta, ettei se ole sinulta pois, vaikka sattuisin jostain sarjakuvasta pitämään.

Olen lukenut pikkupojasta asti sarjakuvaa varmasti sellaisen pinon, että se ulottuisi Kuuhun asti. Mutta tuota poikamaista innostusta tavoitan enää hyvin harvoin, sitä eläytymistä ja tempautumista mukaan tarinaan.

Usein tätä nykyä kun sarjakuvakirjan tahi -lehden avaan, niin lukukokemus on vain kuvien katselua ja tekstin lukemista. Sitten harvoin, kun kohtaan jotain, joka herättää tuon lukemisesta syntyvän mielihyvän tunteen, saatan hyvinkin hehkuttaa ko. teosta.

Ja kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, harvoin jaksan enää sitoutua lukemaan jotakin ikuisesti jatkuvaa sarjaa. Sarjakuvaromaanit tai minisarjat sopivat minulle tätä nykyä paremmin.

Vertigo Crimesta on sattumoisin löytynyt pari minulle mieluisaa teosta, ei tässä sen kummempaa. Mukavaa, että niitä on nyt tulossa myös suomeksi. Ei minulla silti ole mitään hyviä sarjakuvalehtiä vastaan. Ostin Jysäys!-lehden joka numeron...

[Lönkka]

Usein tätä nykyä kun sarjakuvakirjan tahi -lehden avaan, niin lukukokemus on vain kuvien katselua ja tekstin lukemista. Sitten harvoin, kun kohtaan jotain, joka herättää tuon lukemisesta syntyvän mielihyvän tunteen, saatan hyvinkin hehkuttaa ko. teosta.

Minulle on tullut sellainen fiilis että etenkin kun jotain kotimaista matskua on tulossa/tullut niin useimmiten, ellei peräti aina, on ollut henkutusta. Ehkäpä vaan ne hehkutukset ovat käyneet silmään ja nuivemmat kommentit on tullut sivuutettua.

Eipä siinä muuten mitään, mutta kun jatkuvasti käytettynä syö hehkuttamiselta pohjaa koska "ainahan tuo hehkuttaa kaikkea".

Ja kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, harvoin jaksan enää sitoutua lukemaan jotakin ikuisesti jatkuvaa sarjaa. Sarjakuvaromaanit tai minisarjat sopivat minulle tätä nykyä paremmin.

Täysin tottahan on se että lähes aina sarjasta, oli se lehti tai alpparimuotoinen, lähtee jossain vaiheessa isompi tai pienempi osa fiilikistä pois ja liian usein homma alkaa toistaa samoja kaavoja. Jotta one offit ovat siten vähempi riskaabeleja, vaikka kyllä nekin voivat sortua kaavoihin ja kliseisiin.

[Lurker]

Minulle on tullut sellainen fiilis että etenkin kun jotain kotimaista matskua on tulossa/tullut niin useimmiten, ellei peräti aina, on ollut henkutusta.

Oletkohan sinä nyt sekoittanut henkutukseni johonkin toiseen? Kotimaisista sarjakuvista olen eniten intoillut niistä, jotka julkaistiin viime vuosisadalla, ennen sotia... Kiroilevaa siiltä olen toki puolustanut, henkeen ja vereen. Se on niin hyvä.  Varmaan joitakin muitakin. Kotimaisista uutuuksista kertominen on Kvaakissa suorastaan velvollisuus.

Jotenkin vaivaannuttavaa, että minun täytyy puolustaa tämmöisten puhumisia tai yleensäkin puhua itsestäni. Omalta osaltani jätän nämä vatvomiset nyt tähän ja keskityn keskustelemaan sarjakuvista, en itsestäni, vaikka aihe minulle rakas onkin, monella tapaa.

---

Vertigo Crimen uusin, Noche Roja (Punainen yö), kerää nyt kehuja... ks. IGN.

[Michael Riddle]

En ole valvoja, mutta sopiiko että puhutte tuosta aiheesta jossakin sopivammassa ketjussa, ja keskustellaan tässä ketjussa ihan vain noista Vertigo Crimeista?

[Jiksi]

Hehkuttaa pitää kun siltä tuntuu!

Ei kukaan jaksa sellaista itkemistä, että voi kun ei koskaan mitään julkaista ja aina kun julkaistaan, niin sitten julkaistaan ihan väärää.

Suomessa julkaistaan hyvää käännössarjakuvaa ja tämä Egmontin uutuussarja on oiva lisä siihen. Ostan kaikki!

[Lönkka]

Noche Rojaa olen ehtinyt safkiksella kahlaamaan noin 40 sivua ja se on toistaiseksi pelittänyt oikein hyvin vaikka hieman on kliseisiäkin juttuja mukana (mulkivisti senaattori, pyyteetön naisauttaja, slummia terrorisoivat joutomiehet). Katsotaan miten jaksaa kantaa loppuun.

Vahvasti rasterinen piirros toimii hyvin ja antaa mukavan synkeän fiiliksen.

Vaikuttaa siltä että Crimellä ovat saaneet homman haparoivan alun jälkeen paremmin pakettiin kun peräjälkeen pukataan ulos kelpo alppareita.

[Jukka Laine]

Sampsa arvosteli Synkkiä enteitä.

[Jukka Laine]

A Sickness in the Family (2010) on myös tulossa suomeksi. Onhan sitä jo mainostettu Pulp-ketjussa, mutta tähän se kuuluu.

[Lurker]

Vielä kerran Perditioniin... ja ehkä sitten vielä sen jälkeenkin.

Max Allan Collins makes one more 'Return to Perdition'

Return to Perdition is definitely the end of the line for the O'Sullivan clan's history of violence, but Collins isn't ruling out stories set before that timeline begun in the first graphic novel. He puts the chances of doing a prequel as "50/50," and has always wanted to do the "first story" where Michael O'Sullivan — like his son and grandson — leaves a war and starts working for John Looney.