Parasta Euroopasta.

[Michael Riddle]

Kertokaas, mikä on teidän mielestä kyseisen otsikon mukaista luettavaa.
Eurooppalainen sarjakuva on itselleni aika hämärä, ja olisi kiva tietää, mitä pirua minun kannattaa nyt lukea, kun Blacksad on luettu, ja uudenlainen maku Euroopasta on syntynyt.
Axterixit ja Tintit nyt tietenkin on tuttuja, vaikka en varmaankaan ihan kaikkia noista ole lukenut. Joten jätetäänpä ne nyt pois, jos vain millään sopii.

[echramath]

Kertokaas, mikä on teidän mielestä kyseisen otsikon mukaista luettavaa.
Eurooppalainen sarjakuva on itselleni aika hämärä, ja olisi kiva tietää, mitä pirua minun kannattaa nyt lukea, kun Blacksad on luettu, ja uudenlainen maku Euroopasta on syntynyt. Axterixit ja Tintit nyt tietenkin on tuttuja, vaikka en varmaankaan ihan kaikkia noista ole lukenut. Joten jätetäänpä ne nyt pois, jos vain millään sopii.

Aivan pystymetsästäkö lähdet, eli "Asterix ja Tintti" luotaan kirjaimellisesti. Lyhyt johdatus ranskankieliselle alueelle:

Hugo Pratt, Benoît Sokal, Giraud/Moebius: kaikki mitä saat käsiisi. Valerianit, tosin kannattaa ensi alkuun valita alppareita kaaren keskivaiheilta niin ei saa väärää käsitystä uusimmista eikä parista aivan ensimmäisestä. Jos taide ei pelota, Enki Bilal ja Didier Comès (jälkimmäinen ei mulle ainakaan oikein aukea).

Lewis Trondheiminkin pitää varmaan mainita. Jos jossain tulee eurolla vastaan Jysäyksen numeroita, niissä oli muutamia hauskoja juttuja.

Sitten on Franquin (Piko ja Fantasio), Roger LeLoup (Yoko Tsuno), Peyo (Smurffit), Walthery (Natasha) ja muut heppulit, joita joku varmaankin haluaisi mainita, mutta In My Husqwarna Opinion, laadukasta sarjakuvaa kyllä, mutta suosittelisin enemmänkin ala-asteikäisille.

Iso-Britannia ja Irlanti? Niin, erään tuttavani mielestä viimeinen hyvä amerikkalainen seikkailu-, novelli- ja romaanisarjakuvan tekijä oli Will Eisner, sen jälkeen vain britit ja irlantilaiset ovat tehneet hyvää amerikkalaista sarjakuvaa. Hehehe, joka tapauksessa oletan nyt sentään kysyjästä, että Moore, Ellis, Ennis, Morrison ja Millar ovat tuttuja (ja ovat kaikki kotoisin tältä puolet Atlanttia, minkä järkytyksekseni tajusin).

Tutustu joka tapauksessa kaikkeen 2000AD-lehden suomennettuun kamaan, siis Judge Dredd, Nemesis ja Alan Mooren nuoruudentyö Halo Jones. Ja kun katsotaan kuka kysyy, Agentti X-9-julkaisut saattavat käydä vähintäänkin kevyeksi kesälukemistoksi. Niissä nyt tosin on puolet amerikkalaista kamaa, mutta ei anneta sen häiritä.

Saattaa olla päällekkäinen jonkun muun säikeen kanssa, mutta eiköhän nyt ole hyvä, että mietitään välillä näinkin, muuten saattaa tuntua, että Kvaak on täynnä mieslapsia, jotka vain hehkuttavat, kun lapsuutensa suosikkia on taas painettu. Minulla on varaa sanoa näin, koska muksin myös itseäni, minkä takia luulette minun ostavan Alixia...

Ja niin, onhan se Bryan Talbotkin britti.

[Michael Riddle]

Olet sinä aika velmu...
Mutta joo, olet oikeassa, olisin voinut hiukka tarkemmin ilmaista.

Aivan pystymetsästäkö lähdet, eli "Asterix ja Tintti" luotaan kirjaimellisesti. Lyhyt johdatus ranskankieliselle alueelle:

Jos jatketaan samaa vertausta, niin tällä hetkellä olen saanut muutaman puun kaadettua, ja huomaan metsän jatkuvan Ruotsiin asti, enkä ole edes kovin hyvä erottamaan puita toisistaan, jotta tietäisin, että kelpaako pelkkä kirves, vai pitääkö hakea erikoisempia välineitä.
Eli sinänsä kirjaimellisesti luotaaminen oli osin ihan hyvä ratkaisu.
Niin, ja erityisesti Ranska kiinnostaa, kun olen kuullut tuota koskien "jännempiä" juttuja kuin Asterix ja Tintti. Eli hyvä aloitus.

Hugo Pratt, Benoît Sokal, Giraud/Moebius: kaikki mitä saat käsiisi.
-------
Valerianit, Enki Bilal ja Didier Comès
-------
Lewis Trondheiminkin pitää varmaan mainita. Jos jossain tulee eurolla vastaan Jysäyksen numeroita, niissä oli muutamia hauskoja juttuja.

Nyt löytyi jo puita koskevaa kirjallisuutta, mutta vielä pitäisi tunnistaa nuo puut kuvan perusteella, ennen kuin lähden minkäänlaisella teräaseella noita huitomaan.

Eli joo, tuli sieltä aika paljon uutta, josta koskaan kuullutkaan.
Hugo Pratt nimi on tainnut osua silmien eteen, mutta en minä wikipediassa tiennyt yhtäkään teosta. Corto Maltese:sta ollut koskaan kuullutkaan.
Benoît Sokal oli ihan tuntematon.
Giraud/Moebius tietenkin tuttuja.

Enki Bilal ei ollut nimenä tuttu, ja ainoa minkä wikipedian listalta tunnistin, oli "Jumalaton näytelmä" nimi jonka olen jossain Kvaakissa nähnyt.
Didier Comès:in artikkelia katsoessani ihmettelin, että missäs pirussa mää olen, mitään tuttua ei löytynyt.

Lewis Trondheim, tai hänen uransa hedelmät eivät myöskään sanoneet mitään.
Jysäys! on tietenkin lehti jonka tunnistan, mutta jota ei jostain syystä ole koskaan osunut omaan käteen...
Valerianista en tiedä yhtikäs mitään. Sen verran tiesin, että "siinä on se punapäinen nainen" (ja tuokin piti tarkistaa, ja tarkistaa, että oliko kyseessä oikea punapää, etten taas ollut sekoittanut.). Hyvältähän tuo näyttää.

Franquin (Piko ja Fantasio), Roger LeLoup (Yoko Tsuno), Peyo (Smurffit), Walthery (Natasha) ja muut heppulit, joita joku varmaankin haluaisi mainita, mutta In My Husqwarna Opinion, laadukasta sarjakuvaa kyllä, mutta suosittelisin enemmänkin ala-asteikäisille.

Joo, tätä voitaneen pitää yhtenä kriteerinä.
Siis että kypsempää.
(Tai no siis, äh, niin kypsää sarjakuvaa ei varmasti olekaan, etteikö sitä myös jotkut nuoremmat lue. Sanotaan vaikka että pintaa syvemmältä löytyvää. )

Iso-Britannia ja Irlanti?
----
Will Eisner, Moore, Ellis, Ennis, Morrison ja Millar ovat tuttuja.
----
Judge Dredd, Nemesis ja Halo Jones. 
-----
Agentti X-9-julkaisut
------

Taitaa tässä kuitenkin pieni tovi mennä, ennen kuin noita puita on kaadettu...
Kaikki tuttuja. Agentti X-9 ei muuta kuin sen verran, mitä nyt on tullut divareissa vastaan. Ei ole tullut ostettua, koska ei ole ollut mitään hajua mistä on kyse.
Paljon niitä ainakin näyttäisi olevan. Ehkä olisi pitänyt ottaa noita jo ajat sitten, ainakin tästä sivusta päätellen. Sieltä löyty joitakin juttuja, joiden en edes tiennyt olevan olemassa tai tulleen Suomessa.
Eli täytyypä ostaa heti huomenna...ei ku siis tänään!


Osan mainitsemistasi löydän näemmä kirjastosta, joissa voin sitten rauhassa ottaa lainaan noita, niin ei tarvitse sitten ottaa paineita, vaikka minun makuuni sopimattomaksi osoittautuva sarja olisi kalliiksi käyvä.
Ja tuskin tässä joutuu muutenkaan miljoonia maksamaan.


Perunamaa sivustoilla olen muuten aina ihmetellyt näitä:

Brendon
Dampyr
XIII

Mistä ihmeestä on kyse?


_{Asian tiimoilta: Olen sitä mieltä, että jokaisessa alueessa pitäisi olla oma tämmöinen/tämän tyyppinen ketju, jossa sitten ihmetellä, että mistä kannattaa sarjakuvaharrastuksensa laajentaminen kussakin tapauksessa aloittaa.}

[Anssi Rauhala]

Eli joo, tuli sieltä aika paljon uutta, josta koskaan kuullutkaan.
Hugo Pratt nimi on tainnut osua silmien eteen, mutta en minä wikipediassa tiennyt yhtäkään teosta. Corto Maltese:sta ollut koskaan kuullutkaan.
Benoît Sokal oli ihan tuntematon.

Hugo Pratt on kirjallisuutta. Kirjallisuutta, jonka hienosti kruunaa piirrosjäljen sujuvuus. Kirjallisuutta, jossa on vahvoja henkilöhahmoja ja mukaansavetäviä tarinoita. Corto Maltese on aito seitsemän meren sankari.
Benoît Sokal kirjoittaa kovaksikeitettyjä ja julmiakin dekkareita, jotka sitten piirtää pehmoisenrujoiksi eläinhahmoiksi.

Perunamaa sivustoilla olen muuten aina ihmetellyt näitä:
...Mistä ihmeestä on kyse?

Noita muita en ole lukenut, mutta XIII on eräänlainen nostalginen kaiku 80-luvulta, ja hyödyntää alkuasetelmaa Robert Ludlumin romaanista Medusan verkko (nyky-yleisölle tuttu siitä Matt Damon -elokuvasarjasta): sankarilla on menneisyys, ja mysteeri aukenee mutkitellen. Jean van Hamme kirjoitti tuhat sivua kässäriä, ja William Vance piirsi jutun albumeiksi vanhan työhevosen varmuudella. Se on pakko lukea järjestyksessä alkaen ykkösestä.

[Hui_hai]

Hugo Prattin taiteellisia ansioita en kiistä, mutta se ei ole koskaan pudonnut minulle. Olen hieman vaivautuneena lukenut lähes kaikki albumit läpi, mutta käteen jäi vain hieman halju olo. Tässäkö tämä kehuttu juttu nyt oli. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi.

Dampyr on yksi näkemys vampyyrimyytistä ja sellaisenaan ihan onnistunut. Vampyyritarinat vain tahtovat mennä samaan laariin minulla kuin lännentarinatkin. Lukemattomiin. Tiedän. Tämä sortaa monia hienoja sarjakuvantekijöitä aivan ansioitta, mutta jos kerran aihe ei kiinnosta niin minkäs teet?

Ja minusta kun puhutaan parasta euroopasta, niin eipä unohdeta sitä Suomalaista sarjakuvaa, hei! Vaikka yleensä sanalla eurooppalainen tarkoitetaan kaikkea eurooppalaista ei-suomalaista sarjakuvaa, niin kyllä Suomalaista sarjakuvaakin kannattaa lukea ja kehua!

[Tertsi]

Jos englannin kieli onnistuu, niin suosittelisin ehdottomasti Modesty Blaisea.
Ainakin Akateemisesta kirjakaupasta löytyy useita Titan-kustantamon Modestyjä.

O'Donnelin tarinat on huolella laadittu ja kuvittajissa löytyy tunnustettu mestari ja useampi hieman kiistelty taitaja.


Nostaisin myös Apollon Valkoisen tiikerin suositeltavien joukkoon. Uusi, kiinnostava näkökulma: sankari on kiinalainen kommunistiagentti. Jos piposi on kireä, niin jätä sitten tämä väliin. Sisältää seksuaalisia viittauksia.

Prattia en lähtis heti ihan ensimmäisenä lukemaan. Trondheim kannattaa aloittaa "Minä, Lewis Trondheim" -teoksesta.

Bilalilta lukisin Metsästysretken ja Terroristit. Muissa on omat heikot hetkensä.

Dampyriä luin yhden pokkarin. Kivaa perushuttua. Esim. oivaa junalukemista.
Harmi, että Dampyrin taru Suomessa loppui lyhyeen?

Franquinilta, vaikka onkin lastensarjakuvaa, suosittekisin Z, niinkuin Zorbul ja Zorbulin varjo. Niilo Pielinen-albumisarja (varsinkin sivusta 500) eteen päin on mielestäni kaikkien aikojen parasta sarjakuvaa. Joku muu voi toki olla eri mieltä.

Valerianin parhaat albut:
Brooklynistä Kosmokseen ja Pariisista Kassiopeiaan

[echramath]

Osan mainitsemistasi löydän näemmä kirjastosta, joissa voin sitten rauhassa ottaa lainaan noita, niin ei tarvitse sitten ottaa paineita, vaikka minun makuuni sopimattomaksi osoittautuva sarja olisi kalliiksi käyvä.
Ja tuskin tässä joutuu muutenkaan miljoonia maksamaan.

Ranskan- ja italiankielisen sarjakuvan kanssa pitääkin tottua siihen, että sen saatavuus on huonoa, joten kirjastot ovat hyödyksi. Suomeksi on yleensä otettu yksi painos, joka on myyty loppuun, ja sitä sitten liikkuu huutonetissä ja divarissa – usein hinnat ovat verrattain suuria verrattuna uuden albumin hintaan. Englanniksi saatavuus onkin sitten vielä huonompi ja alkukielisiä¹ monikaan suomalainen ei osaa lukea...

¹Corto Maltesen alkukieli tosiaan on italia, mikä itseltäni tuppaa aina unohtumaan.

[tolppis]

Dampyriä luin yhden pokkarin. Kivaa perushuttua. Esim. oivaa junalukemista.
Harmi, että Dampyrin taru Suomessa loppui lyhyeen?

Mitä mitä mitä??? Loppuiko?

[juhaveltti]

Bilalilta lukisin Metsästysretken ja Terroristit. Muissa on omat heikot hetkensä.

Mitäs tuolla Terroristeilla tarkoitat?

[PurPur]

Jacques Tardi, ehdottomasti, löytyy varmaan jotain kirjastosta.

Kirjastosta (tai huudosta) saattaa löytyä myös "Sarjakuvan maailmat"-antologia, vuodelta 1982, joka edelleen puolustaa paikkaansa hyvänä johdatuksena laatusarjakuvaan noin yleensäkin. Ja divareista kannattaa ottaa Tapiirit talteen. Ruuduista ja Non Stopeista puhumattakaan.

[tolppis]

Juu, minäkin ihmettelen tuota "Terroristeja"...? Vastausta odotellen...

[Jari Lehtinen]

Hugo Prattin taiteellisia ansioita en kiistä, mutta se ei ole koskaan pudonnut minulle. Olen hieman vaivautuneena lukenut lähes kaikki albumit läpi, mutta käteen jäi vain hieman halju olo. Tässäkö tämä kehuttu juttu nyt oli. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi.

Ei tarvitse.

Tämä on niitä juttuja joista kukaan ei koskaan muista varoittaa. Corto Maltese on antisankari. Hänen tarinansa ovat epäseikkailuja. Satumainen aarre on kerta kerran jälkeen hänen ulottuvillaan, mutta hän ei saa nauttia siitä kovin pitkään. (vrt. vaikka Lupin III -elokuvat.) Bahia-jutuissa Cortoa kusetetaan päin näköä ja Steiner on proto-Rasputin jonka tarkoitus on vain vinoilla Cortolle joka vielä silloin oli kovastikin kiinnostunut kulloisestakin saaliista, tähän tapaan "Olet romanttisin henkilö minkä tiedän. Voin kuvitella sinut istumassa yksinäsi puiston penkillä jonakin syksyisenä päivänä..." No, lyhyesti sanottuna ennen kuin tästä tulee Pratt-ketju ja minulle kerrotaan että en ole kommentoinut edes itse asiaa: Elämä on sarja toistuvia epäonnistumisia, joiden tyyli ja ajoitus vain vaihtelee. Jokainen onnensoturi tietää sen. 

[Gori]

Mitäs tuolla Terroristeilla tarkoitat?

Koston veljeskunta heter Terroristerna på svenska.

[Tertsi]

Juu, minäkin ihmettelen tuota "Terroristeja"...? Vastausta odotellen...

Onkohan se ilmestynyt suomeksi jollain muulla nimellä, Mustan ristin veljeskunta tai jotain.
Mulla on tuo ruotsiksi ja sen nimi on "Terroristerna".

edit:
Ah, Gori jo vastasikin.

Tardin Sumua Tolbiacin sillalla on erinomainen ja pitkä!
Samaa sarjaa on pokkari Auringon valtatie (Baru).

[Tertsi]

Ei tarvitse.

Tämä on niitä juttuja joista kukaan ei koskaan muista varoittaa.

Cortossa minua ei häiritse tarinaniskentä, vaan piirrostyyli.