Texin kultainen vuosikymmen

[C. Gothicus]

Kertokaahan willeristit mikä on mielestänne Tex Willer -sarjakuvan kultainen vuosikymmen? Eli miltä jo kuluneelta, tai parhaillaan kuluvalta, vuosikymmeneltä löytyvät ne mielestänne parhaat Willer-sarjakuvat? Pystyttekö osoittamaan perustellusti, että jollekin tietylle vuosikymmenelle olisi osunut muita vuosikymmeniä suurempi määrä erityisen korkeatasoisia Willereitä? Perusteluiksi kelpaavat tietysti kaikki sellaiset perustelut, jotka ovat riittäneet itse kullekin henkilökohtaisiksi perusteluiksi jatkaa Tex Willerin seikkailujen seuraamista vuodesta ja kenties vuosikymmenestä toiseen.

Olen tähän ikään mennessä lukenut vain noin polvenkorkuisen nipun Texejä, enkä siis todellakaan ole vihkiytynyt asialle. Lännenleffojen ystävänä ja Kvaakin Willer-palstojen innostamana, kiinnostukseni Tex Willer -sarjakuvia kohtaan on kuitenkin kasvanut. Jos asiaa on jo käsitelty joissakin aikaisemmissa Tex-säikeissä, tai aloittamassani uudessa aiheessa ei ole muuten tolkkua, niin sen voi poistaa turhaa roikkumasta. 

[Janne]

1970-luku. Helposti voisin sanoa, että syyt omalla kohdallani ovat nostalgiset. Silloin olen Texiä alkanut lukea. Mutta ei se pelkästään sitä ole. G.L. Bonelli oli tuolloin edelleen huippuvireessä ja ehkä kunnianhimoisimmillaan. Tex-talliin oli saatu 1960-70-luvun vaihteessa liuta aivan mahtavia piirtäjiä, jotka tuolloin olivat siis vielä Tex-uransa alussa ja myös parhaimmillaan.

[Ili88]

Pakko peesata edellistä kirjoittajaa. Luin kaikki Texit läpi (pari vuotta meni) ja 70-luku on nostalgialisä poisjättäenkin ylivoimainen.

[Lurker]

Pitempään fundeerattuani yllätyin itsekin... 2000-luku! Läpi lyijytuulen ja luotituiskun sai minut sitten poikavuosien palaamaan Texin pariin.

Myös jättialbumit ovat niin kuvallisesti kuin kerronnallisesti olleet parasta lankkupihviä. Sitten sellaiset normiteksien tarinat kuin Punaiset sudet ja Colorado Belle ovat olleet hienointa, mitä Bonellin saluunasta saa tilata.

Että näin.

[Herman.]

Itsekin helposti voisin sanoa että 70-luku, vaikka se mielestäni taitaa ollakin 80-luku. Ja vaikka viimeksi mainitun vuosikymmenen puolvälissä ei niin tiheään kovin erikoisia tarinoita ja piirtäjiä tullutkaan niin silti siinäkin seassa oli sellaisiakin helmiä kuin Luopiot 84, Mormonikopla 84, Synkkiä enteitä 85, Fort apache 85 sekä samana vuonna ilmestynyt Suuri vehkeily, sekä Sierra Madren salaisuus 86. Vuosikymmenen alku 80-83 sekä loppuvuodet 87-89 olivatkin sitten miltein kokoajan huipputarinoita huipputarinoiden perään. Hieno vuosikymmen.

Ja mielestäni 1990-luvun paras vuosi on 1990. Vaikkei sitä kysyttykään, niin kerron sen silti.

[Lyijymyrkytys]

Kasarihan se on!
Tämähän on tietysti mielipidekysymys joten mikään ei voi olla ylitse muiden.

[mkivimaki]

Omasta mielestäni 80-luku. Aloitin lukemaan noita 80-luvun texejä ja niistä parhaiten ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen Yama seikkailut. Monia todella loistavia tarinoita.

[Spade]

Makuasiahan tämä on mutta omalla kohdalla texiin tutustuminen tapahtui 80-luvulla, joten sympatiat sinne. 90-luvulta löytyy erittäin monta hienoa tarinaa. Samaten 70-luvulta, joista osa tosin on lukematta, koska en omista jokaista texin numeroa.

Ehkä paras "vuosikymmen" voisi olla 10 vuotta välillä 1975 ja 1985. Perusteluina Mefisto sekä Yama, Great falls, Kaksi lippua jne..

[Ili88]

Jotenkin olen vain jumittunut siihen että koin kaikken merkittävän Texin kanssa jo 70-luvulla jolloin lähes kaikki oli uutta. Myöhemmät vuosikerrat ovat olleet enemmän tai vähemmän silloin tapahtuneen toistoa. Toki positiivisia poikkeuksiakin on mutta ei niin merkittävissä määrin että 70-luvun hohto ja tuoreus himmenisi.

[Cheyenne]

Itse kallistun 90-luvun kannalle, osittain nostalgiasyistä ja varsinkin siksi, että se pitää sisällään lukuisia todellisia huipputarinoita. Nizzi oli tuolloin Tex-uransa hurjimmassa vireessä (varsinkin 90-luvun 1. puoliskolla) eikä kollega Bosellinkaan tuotoksia voi yhtään moittia. Decio Canzion ainokainen oma tarina Klaatun kulta on myös napakymppi.

Pitää myöntää, että 80-lukukin on yllättävän hyvä. Alkupuolella pappa Bonellin kynässä riitti vielä lyijyä ja Nolitta tehtaili myös tukun loistavia tarinoita. 2000-luvulla ei ollakaan nähty montaa huipputarinaa, vaikka piirrokset ovat olleet poikkeuksetta korkeatasoisia. Tai no, Letterin viimeisille kuvituksille ei voi paljon käsiä taputtaa. Mutta uudet piirtäjät (ja käsikirjoittajatkin) ovat olleet päteviä ja eteviä.

[Janne]

2000-luvulla ei ollakaan nähty montaa huipputarinaa, vaikka piirrokset ovat olleet poikkeuksetta korkeatasoisia.

Tämän hetken taaperot inttävät kivenkovaan, että nyt elämme Texin kovinta aikaa. Sitä paitsi, olen sitä mieltä, että tälle(kin) vuosikymmenelle osuu monta huipputarinaa.

[Herman.]

olen sitä mieltä, että tälle(kin) vuosikymmenelle osuu monta huipputarinaa.

Olen Jannen kanssa tästä asiasta täysin samaa mieltä. Niin perussarjassa kuin maxissakin, kuten Lurkenin mainitsemassa Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, tarinassa.
Sekä se Gatling juttu. Kalkkarot ja pahemmat käärmeet yms....

Perussarjassa 2000-luvulla on ollut Ennusmerkkiä, Custerin salaliittoa, kauhun naamiota, punaisia susia, Vihan Laaksoa, Colorado Belleä, Redvillen junia, Surma sumussa, Ehkä myös Puhveli sotilaat viime vuoden puolelta ja Bourbon Streetin murhat kuluvalta vuodelta jne...  Siinä nyt ensihätään mitä mieleen sattui juolahtamaan.

Lisäsin myös Kauhun naamionkin listaan, sillä se sattuu olemaan ainakin allekirjoittaneen yksistä suosikki tarinoista 2000-luvun saralla. Osa syynä on varmaan Ortizin luoma mahtava tunnelma. 

[Pat]

Meinasin antaa ääneni 70-luvulle..

Mut hei, jos tässä haetaan kultaisinta vuosikymmentä, niin mikä muu se voisi olla kuin 2000-luku...?
Oliko 70-luvulla kronikoita, maxeja, suuralbumeita, novelleja, kovakantisia jne. jne. Jos nyt ei eletä Texin kulta-aikaa niin milloin sitten.? Eikö Willeresteille riitä mikään?

[Janne]

Ei määrä, vaan laatu  .

[Lurker]

Mutta tällä vuosikymmenellä ovat tulleet uusintoina, ja monesti jopa ekaa kertaa, ne vanhatkin vuosikymmenet...