Huonoimmat. Stripit. Koskaan.

[T.Kokkila]

Pikkutyttö ennakoi ja pyrkii estämään aina toistuvan tilanteen: Naapuripöytään istuttuaan äiti sadattelee ja tiuskii koska tupakansavu häiritsee. Lopulta hän nousee raivoa kihisten, heristää nyrkkiä ja haukkuu tupakoivan naisen pataluhaksi. Episodi päättyy käsikähmään ja äiti heitetään ulos. Koko kahvila tuijottaa ja lapsia hävettää.

Tai ehkä ei... 

[koivumäki]

JOS tuossa on tarkoitus jokin vitsi olla, niin kaipa se piilee sanan "smoking" kaksoismerkityksessä eli tupakoinnissa ja siinä että joku on "smoking hot", kun tuo tupakoiva täti on aika näyttäväksi piirretty.

Tod.näk. tämä lienee kuitenkin epätoivoinen yritys löytää olematonta vitsiä.

[Jyrki Vainio]

Huomaan, että olenkin jo sanonut aiheesta suunnilleen kaiken sanottavani, kun aiheesta viimeksi keskusteltiin tässä ketjussa pari sivua takaperin.

Ytimenä tässäkin on minusta se, että olennaista ei ole se, yritetäänkö olla hauska vai kärkevä (tyyliin poliittinen pilapiirros), vaan se, onnistutaanko tavoitteessa. Ja minusta jo se, että tästä päämäärästä on lukijoilla näin paljon epätietoisuutta, kertoo että siinä EI olla onnistuttu. Sitä ei ole tehty tarpeeksi selkeästi.

Kiinnittäisin tässä huomiota äidin ilmeeseen. Jos tämän olisi tarkoitus olla vitsi, silloin sitä nähdäkseni pitäisi hakea siitä, että lapset laukovat suustaan julkeita totuuksia, joita aikuiset eivät kehtaa sanoa ääneen. Että tämä ristiriita aiheuttaa noloja tilanteita julkisilla paikoilla.
Tätä pointtia tehostaisi, jos äidin reaktio olisi yllättyminen, nolostuminen, jopa ärtyminen: ssssssh, ei tuollaisia saa sanoa ääneen.
Mutta ei - äidin ilme on sangen neutraali. Onko se mahdollisesti väsynyt? Lannistunut ja elämän murtama "aina näiden kanssa saa olla nolona, kun sanovat koko ajan tuollaisia"? Ei, niin kyyninen asenne ei sopisi tämän sarjan henkeen.

Minä luen äidin ilmeen kommentin hiljaiseksi hyväksynnäksi: oletpa viisas, olet aivan oikeassa kun sanot tuollaisia asioita. Joka siis tarkoittaisi, että vitsin sijaan tässä nimenomaan on tarkoitettu olla kärkeviä ja yhteiskuntakriittisiä.
Mutta, kuten sanottua: siinäkin lajityypissä lopputulos on todella vaisu ja lattea, sen verran lähellä nollaa, että sitä siitä tuskin erottaa.

[hdc]

Se, että Kvaakin keskustelupalstalla ei ole (ainakaan nyt äänessä) ketään joka lukee Family Circusta ei sinänsä vielä todista etteikö koko maailmassa olisi ihmisiä jotka sitä lukevat. Itse asiassa ottaen huomioon että sen levikki on ilmeisesti nykyäänkin 1500 sanomalehden verran, viittaa siihen että maailmasta löytyy lukijoita joille sillä sarjalla on päämäärä ja se onnistuu sen täyttämään.
On tietysti mahdollista että kyseessä on suuri kusetus ja kukaan ei oikeasti pidä Family Circuksesta mutta salaliittoteoriat jätän yleensä mieluummin omaan arvoonsa.

Olemme ilmeisesti yhtää mieltä siitä, että Family Circus ei perustu vitseihin, tai ainakaan sen huumori ei muistuta minkään muun stripin huumoria eikä näin ole välttämättä sellaiseksi tunnistettavissa. Suorana yhteiskunnallisena kannanottonakaan sitä ei voi pitää.
Ylempänä esitin yhden mahdollisen selityksen ilmiölle, että se retroudessaan ja laimeudessaan perustuu nostalgiasävytteiseen tunnistusreaktioon joka tuottaa lukijalleen mielihyvää (jos siis lukija on sopiva, ne muut voivat lukea niitä 650 lehteä joissa Pearls Before Swine ilmestyy). Jos näin on, miksi Jyrki Vainio haluaa kieltää mielihyvän? Muita kerättyyn dataan sopivia teorioita voi esittää, tai sitten hankkia lisää dataa esim. haastattelemalla ihmisiä jotka säännöllisesti lukevat Family Circusta tai osoittamalla että tällaisia ihmisiä ei itse asiassa ole olemassa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

sori, tiedetausta tulee esiin, se miten asiat ovat tai eivät ole on helposti kiinnostavampaa kuin se miten asioiden pitäisi olla

[Jukka Laine]

Yhden näytteen perusteella on vaikea tuomita koko sarjaa, mutta kyllähän Family Circus on koko ilmestymisaikansa ajan ollut lässy, suorastaan varoittava esimerkki ei-ketään-ärsyttävästä perhesarjasta. Onko sitä koskaan edes julkaistu Suomessa?

Toinen kammotus on For Better or Worse eli Meidän perhe (agh mikä suominimi!), jossa noin periaatteessa otetaan kantaa tosielämän ikäviinkin puoliin mutta jökötetään kuitenkin patakonservatiivisella perustalla. 

Bil Keane, Perhesirkuksen luoja kuoli 89-vuotiaana
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=35370

[VesaK]

Bil Keane, Perhesirkuksen luoja kuoli 89-vuotiaana

Voi kyynel.

[Jyrki Vainio]

Saan lopultakin pohdintoihini selkeän vastauksen: A.V.Clubin Sean O'Neal kirjoittaa, että 60-luvun puolivälin jälkeen Bil Keane tietoisesti päätti, että Family Circuksen tarkoitus ei ole olla hauska, vaan ennen muuta hellyyttävä, sentimentaalinen ja perinteisiä arvoja puolustava: "I realized that there was something more than just getting a belly laugh every day. (...) I would rather have the readers react with a warm smile, a tug at the heart or a lump in the throat as they recall doing the same things in their own families."
Eli siis tietoinen tarkoitus oli saada ihmiset hymyilemään, eikä nauramaan. Niissä on merkittävä ero.
Kiitos, tämä selkeytti asiaa huomattavasti.

[Jari Lehtinen]

Leikattu Helsingin sanomien stripit -ketjusta:

En tiedä onko tämä pistänyt muita silmään, mutta Harald H:t ovat nykyään niin käsittämättömän vitsittömiä ja typeriä, että luen sen vain tarkistaakseni, onko mahdollista alittaa vielä edellisen päivän rima. Yllättävän usein kauhukseni.

Ymmärrän mitä tarkoitat.

[VesaK]

Jumaleissöön... Iltalehti on kuulemma aikeissa vaihtaa ainakin yhden sarjan. Mikähän lähtee, miten selviän ilman Ajan säveltä tai Pojun remmiä?  ÄÄK!

[Michael Riddle]

Ymmärrän mitä tarkoitat.

Koko minun ikäni jonka olen Haraldia satunnaisesti lukenut, Harald on aina seissyt tuossa samassa asennossa ja sanonut jotain "nokkelaa" tai sitten hän on Karvis asennossa baarissa...Ei, en ymmärrä miten Haraldin taso olisi voinut laskea. Minusta siinä ei ole koskaan sitä ollutkaan. Samaa osastoa Karvisen, Baby Bluesin ja Masin kanssa.

[Illodiini]

Tässä esimerkki Dik-papan päiviltä.

[Petteri Oja]

Ei, en ymmärrä miten Haraldin taso olisi voinut laskea. Minusta siinä ei ole koskaan sitä ollutkaan. Samaa osastoa Karvisen, Baby Bluesin ja Masin kanssa.

Noista ainakin Karvinen ja Masi ovat aikoinaan olleet kelpo sarjoja. Jalava julkaisi juuri kokoelman vanhaa Haraldia, siitä voisi tarkistaa ovatko nekin olleet joskus hyviä.

[Lurker]

Noista ainakin Karvinen ja Masi ovat aikoinaan olleet kelpo sarjoja. Jalava julkaisi juuri kokoelman vanhaa Haraldia, siitä voisi tarkistaa ovatko nekin olleet joskus hyviä.

On ne parempia. Eläväisempiä. Viitseliäämpiä. Hahmoilla on ilmeet. Joskus ne ovat jopa liikkeessä!

[VesaK]

Minusta nämä "uudet" Haraldit masentaa vanhatkin Hirmuiset sarjat...

[Jyrki Vainio]

Olen sanonut tämän ennekin jossain muussa yhteydessä, mutta minusta Haraldissa on lähtökohtaisesti eräs nokkelimpia strippisarjan konsepteja ikinä: "perheenisä viikinki". Siinä on kahteen sanaan tiivistettynä, että tekijän olisi mahdollista laittaa sarjaan sujuvasti melkein mitä vaan: sekä täyttä fantasiaa, että havaintoja omasta arkiympäristöstä.
Ja: sarja on haaskannut nämä hienot mahdollisuutensa lähes totaalisesti. Kun katsoo niitä vanhempiakin jaksoja, niin aika nopeasti se latistui semmoiseksi tosi neutraaliksi perus-läppäilyksi. Ihan alussa (70-luvun puolella) oli hienosti piirrettyjä fantastisia jaksoja barbaarien hyökkäyksistä yms. mutta jo parin vuoden päästä meininki oli aika lässyä. En tiedä, oliko syynä sitten Dik Brownella tulleet vanhuuden vaivat, vai mikä.
Sääli.

EDIT: ja koska tapana on ollut tässä ketjussa minun tunnustaa, että olen tavannut kaikki lässyimpien strippisarjojen tekijät, niin kyllä: olen tavannut myöskin Chris Brownen (ja Liisaa ja Lassea tekevän Chance Brownen).