Mestareiden työvälineet!?

[Hazart]

Ajattelin, että voisko tässä keskustella siitä, millä välineillä suuret sarjakuvalegendat ovat työskennelleet. Legendan voi jokainen määritellä itse, mutta hänen olisi hyvä olla yleisesti tunnettu.

Haluan tietää mihin kokoon Asterix aluperin piirrettiin. Entä lassi ja Leevi? Tintti? Kuka käytti sivellintä, kuka jotain muuta. Näistä tiedoista voisi saada jotain ideoita omaan harjoitteluun.

Muuta mielenkiintoista faktaa mestarien välineisiin ja sarjistekemiseen liittyen?
_______________________________________ __________________________________
ps. näistä on toki ollut mainintoja erinäisissä keskusteluissa, mutta tässä ne voisi vetää yhteen.

[jokela]

Mainio aihe Hazart .. jos tähän saadan sitten koottua tosiaan tietoa.

Eräälainen legenda omassa lajissaan, lehti ja aikakausjulkaisujen kuvittajana oli ruotsalainen EWK eli Ewert Karlsson, joka on näemmä saanut oman näyttelytilan museoonkin.

Kuvat oli yleensäkin poliittisesti värjättyjä ja joskus viiltävän julmia aiheensa kohteelle. M.m. kuvat Maosta ja Ghadaffista eivät olleet mitenkään ihailevia ...

No, alla näyte herran kynästä ... tai oikeammin ...







[kuvat on linkitetty EWK-seuran sivuille]

... mehupillistä. Hän nimittäin [ainakin ulkomuistini ja legendan mukaan] käytti ohuita, muovisia imupilleja. Aivan kuin sulkakynää, ja pullotussia.

Lisää kuvailua edesmenneen mestarin kynästä löytyy EWK-seuran sivuilta >>

Linkki Museon sivuille >>

-- j --

[AapoK]

Hugo Pratt teki paljon siveltimellä, tämä on nähtävissä alkupään töissä ja osassa Cortoissa. Loppupuolella kuitenkin tuntuu siltä, että mies otti käyttöönsä huopakynät ja tussit. Viiva ei ole yhtä eläväistä kuin aikaisemmin, toisaalta en lyö siltikään päätäni pantiksi. Akvarelleissa loppuun asti hieno tekniikka, värien taianomaista levittämistä runsaan veden avulla.

Mielenkiintoinen sivu, jossa on originaaleja aikajärjestyksessä.
http://www.archivespratt.net/originaux.htm

[Timo Ronkainen]

Juu, Prattin akvarellit on ihan käsittämättömiä. Huuli pyöreenä ihmettelee, et miten...


Timo

[Hazart]

Mielenkiintoinen sivu, jossa on originaaleja aikajärjestyksessä.

Minkä kokoisia nuo originaalit ovat?

[AapoK]

Minkä kokoisia nuo originaalit ovat?

A3 tai A2. Tuolla sivulla kun on noita puolikkaita Corto-sivujakin, niin ei sitä ihan selvyyttä saa, onko puolikas sivu A3 vai A4. Akvarelleja on ihan A4-kokoisiakin mutta esimerkiksi tuo Timon linkittämä kuva on isolle paperille tehty.

[Jyrki Vainio]

Haluan tietää mihin kokoon Asterix aluperin piirrettiin. Entä lassi ja Leevi? Tintti? Kuka käytti sivellintä, kuka jotain muuta. Näistä tiedoista voisi saada jotain ideoita omaan harjoitteluun.

Totanoin. Tämän tyyppistä asiaa minä olen kerännyt päähäni vuosikausia, ihmisiä jututtamalla ja originaaleja tutkailemalla... ja muun muassa näistä olen kirjoittanut paljon juttusarjaani Sarjainfossa, joten mars vaan arkistoja penkomaan.
Välinekeskustelua käydään myös jatkuvasti ainakin Helsingin sarjakuvatapaamisissa, joten siellä tätä juttua kuulee kanssa.

Jos haluatte kerätä tähän anekdootteja mestareiden välineistä, niin ehdotan, että tasoksi ei riitä pelkkä "sivellin vai terä" (koska useimmat käyttävät kuitenkin jotain yhdistelmää molemmista: niinkin puhdasveristen sivellintussaajien kuin Milton Caniff ja Uderzo originaaleista saa tehdä havainnon, että on sielläkin paikoin terää käytetty lisähöysteenä).
Mutta mikä terä? Mikä sivellin?

Jos erikoisuudentavoittelulinjalle lähdetään, niin mainitsen siitä nämä:
- Bill Mauldin käytti 60-luvun pilapiirroksissaan viivapiirtämiseen siveltimen teroitettua vartta
- Jules Feiffer käytti uransa alkuvaiheessa myös puutikkuja
- New Yorkerin pilapiirtäjä George Booth käytti suvereenisti mustaa kuulakärkikynää
- Seuran Titu käyttää hyvin erikoista kollaasitekniikkaa, jossa piirroksen jokainen elementti on piirretty paperille erikseen ja sitten leikattu ja liimattu kokoon.

[Hazart]

Hyvä, että Jyrki tarkensit vähän, että mitä haetaan. Juuri näitä ajattelinkin ja kiinnostaa kovasti. Sarjainfoja pitää sit vissiin ruveta metsästämään... Yritin etsiä netistä tuosta Asterixin ja Lassin ja Leevin originaalikoosta, mut ei oikein löytynyt. Jos on näistä kahdesta tietoa heittää noin lonkalta, ni viihtiks kertoa?

(Boldasin fakta sanan siksi, että arveluista ei kyl hirmusti taida olla hyötyä tässä yhteydessä... A3 ja A4 on kuitenkin ihan eri tekijän näkökulmasta.)

 

[Tertsi]

Asterixin originaalikoko on 200% julkaisukoosta.

Blueberryä on Gir piirtänyt moneen kokoon.

Zoomissa tulleet on n. A3 (ainakin Väijytys Punaisessa laaksossa), mutta esim. Chihuahua Pearl on kenties jopa yli 200%.

48 x 14 cm on Jim  Holdawayn Modestyjen originaalikoko. Pientä vaihtelua lienee strippien välillä, mulla on jossain muistaakseni yksi hiukan pienempi.

Sarjakuvavaoriginaaleja voi tiirailla ainakin ainakin seuraavissa paikoissa, monesti mitat on ilmoitettu ohessa:

Googleta:
Petits Papiers Bruxelles
Galerie 9eme Art paris
Galerie Daniel Maghen Paris

[MarkZero]

Jos erikoisuudentavoittelulinjalle lähdetään, niin mainitsen siitä nämä:
- Bill Mauldin käytti 60-luvun pilapiirroksissaan viivapiirtämiseen siveltimen teroitettua vartta
- Jules Feiffer käytti uransa alkuvaiheessa myös puutikkuja

Tästä muistui mieleen, että muistan jonkun joskus sanoneen Hugo Prattin käyttäneen piirtämiseen kaislakyniä, totta vai tarua? Eli jostain kaislasta leikattua ja sopivasti kuivatettua ruokoa jonka pää on leikattu halutulla tavalla. Kokeilin tätä aikoinaan ja sillä sai ihan hauskaa jälkeä.`Ei sovi varmaan pedanteille piirtäjille, mutta taatusti inspiroiva väline.

Eräällä kalligrafia-kurssilla kokeiltiin pajunoksasta itseveistettyä lattapensseliä, joka myöskin antoi omaperäistä viivaa.

[Jyrki Vainio]

Yritin etsiä netistä tuosta Asterixin ja Lassin ja Leevin originaalikoosta, mut ei oikein löytynyt. Jos on näistä kahdesta tietoa heittää noin lonkalta, ni viihtiks kertoa?

Asterix-originaalia en olekaan koskaan nähnyt! Lassi ja Leevejä kylläkin: niistähän tuli suomeksikin semmoinen kirja, jossa oli loistavasti otetut kuvat originaalisivuista ja sitten laitettu vierekkäin painetun version kanssa - se oli itse asiassa alunperin näyttelykatalooki ja onnekseni satuin tuon näyttelyn näkemään. Silloin olin laittavinani mieleen, että sunnuntaisarjan originaali oli vain pikkuisen tuon kyseisen julkaisun sivua isompi.
Nyt minulla on jonkinlainen reprovedos sarjan viimeisestä sunnuntaisivusta ja koitan katsoa sitä tuon kirjan kanssa ja pohtia, olisiko tämä originaalin kanssa yksi yhteen... voi hyvin olla, tai jos tätä on pienennetty, niin ei ainakaan sitten paljoa. Tässä sunnuntaisarjan kuva-alan koko on 22,5 x 32,5 cm. Eli siis ei todellakaan kovin iso sisällön hienouteen nähden - yleisesti ottaen monet originaalit ovat paljon suurempia kuin tulisi ajatelleeksi.

Näistä Wattersonin sivuista pitää sanoa semmoinen tekninen knoppi, että yhdessä asiassa ne kyllä paljastivat tekijänsä mahdottoman pikkutarkkuuden: näyttelyyn oli siis valikoitu originaaleja Lassin ja Leevin jokaiselta vuodelta, sarjan alusta loppuun. Kaikki sivut koko kaudelta olivat samankokoisia. Aivan ensimmäiset pari vuotta olivat vain perus lehtiöpaperilla, silmämääräisesti jotain Daler-Rowneyn cartridge-paperia vastaavaa. Sitten oli siirrytty irtoarkki-bristoliin - ja tässä on se erikoisuus: ison irtopaperiarkin nurkassahan on yleensä joku valmistajan leima. Siitä lähtien, kun Watterson otti tämän paperin käyttöön, näyttelyn jokaisen sunnuntaisarjan vasemmassa alanurkassa oli tämmöinen leima, aina samassa kohdassa.
Eli siis nämä sinänsä ei-niin-kovin-suuret sunnuntaisarjat oli, aina ja jok'ikinen, leikattu ison paperiarkin nurkasta, samasta kohdasta ja samoin päin.
Sovittiko Watterson aina juuri sopivasti viikon sarjat yhdelle isolle paperiarkille? Miten muuten selittyy se, että sunnuntaisarjan paperi tuli aina juuri samasta kohdasta isoa paperia? Leikkasiko hän aina sunnuntaisarjan mittaisen palan ensimmäisenä pois? Merkillepantavaa säännönmukaisuutta joka tapauksessa, olihan tässä kuitenkin kyse useampien vuosien jatkuvasta toiminnasta.

Hugo Prattin ruokokynistä en tiedä, mutta jonkun hänen myöhäiskauden originaalin olen nähnyt ja se todellakin oli piirretty huopiksilla. Ja isoon kokoon; jokainen ruuturivi oli leikattu erikseen, mutta kyllä niistä varmaan yhteensä tuli suunnilleen A2. (*)
Pratt kuitenkin varioi tätä uransa mittaan ilmeisen paljon: olen nähnyt kuvan yhdestä hänen paljon vanhemmasta sivustaan, jonka reunaan oli merkitty "al naturale", eli siis mitä ilmeisimmin se oli tehty julkaisukoossa albumisivun mittaiseksi! Semmoinen on kuitenkin aika harvinaista...

(*) Angoulemen reissu paljastaa, että myöskin Milo Manara on tehnyt myöhemmät albuminsa samalla tavalla: keskipaksuilla huopiksilla valtavaan kokoon, jokainen rivi erikseen.

[Tertsi]

Angoulemessa oli takavuosina asterix-näyttely. En tiedä oliko siellä esillä Uderzon originaaleja, mutta olettaisin niin. Olivat mahottoman siistejä, ei lyijäriä, ei peiteväriä.
Ja jos olivat kopioita, niin tuskin kopioijat olivat planssien kokoa muuttaneet.

EDIT:
Franquin piirsi ilmeisesti ainakin 50-luvun loppuun Sommerville-terällä. Numero ei ole ainakaan just nyt tiedossa. Franquin osti niitä kerralla pari sataa ja piirsi niillä n. 12 vuotta.

EDIT:
Ei, en löydä Franquinin Sommervillen numeroa mistään. En kotoa, en netistä.
Rogntudju!

[JanneT]

Hugo Prattin ruokokynistä en tiedä, mutta jonkun hänen myöhäiskauden originaalin olen nähnyt ja se todellakin oli piirretty huopiksilla. Ja isoon kokoon; jokainen ruuturivi oli leikattu erikseen, mutta kyllä niistä varmaan yhteensä tuli suunnilleen A2. (*)

(*) Angoulemen reissu paljastaa, että myöskin Milo Manara on tehnyt myöhemmät albuminsa samalla tavalla: keskipaksuilla huopiksilla valtavaan kokoon, jokainen rivi erikseen.

Ikääntymisen ongelmat taitavat aika usein näkyä tekijöillä ensimmäiseksi juuri tussaamisen puolella; Schulzin infarktista seurannut haparoituva viiva lienee kuuluisimpia esimerkkejä. Myös Uderzo joutui jättämään tussaamisen nuoremmilleen, vaikka piirtäminen jatkuikin.

Kuuntelin eilen Inkstuds.comista Eddie Campbellin haastattelua, jossa kaveri kertoi tehneensä nuoruudentuotantonsa siveltimellä ja siirtyneensä oikeastaan vasta From Hellissä tussiterään. Melkoisen yllättävältä tuntuu, jos esimerkiksi Alec: Three Piece Suit on todella tehty kauttaaltaan siveltimellä. Vaan eipä noilla konkareilla sillä työvälineellä tunnu aina kauheasti olevan merkitystä.

[Jyrki Vainio]

Vaan eipä noilla konkareilla sillä työvälineellä tunnu aina kauheasti olevan merkitystä.

Juu, niinhän se on: vaikka voidaan yleistäen sanoa, että useimmiten tietyntyyppistä viivaa on ehkä helpompi/luonteenomaisempi tehdä terällä tai siveltimellä, niin että useimmissa tapauksissa piirrosta katsoessa pystyy esittämään jonkinlaisen turvallisen veikkauksen tekotavasta - aina sitten löytyy niitä yllätyksiä, jotka todistavat, että kyllähän päättäväinen tekijä pystyy periaatteessa tekemään viivoja mitä hyvänsä millä tahansa mustaa tuottavalla piirtovälineellä. Jos kerran Frank Cho piirtää niitä kultakauden lehtikuvittajiin viittavia töitään Pigma Micron huopiksilla, Berni Wrightson teki etsauksia muistuttavat Frankenstein-kuvituksensa siveltimellä (!) ja John Byrne piirtelee kuviensa rapidomaisia teknologisia taustayksityiskohtia yhdistelmällä sivellin ja viivoitin - niin kyllä näissä siis valinnanvaraa löytyy...
Mutta ehkä nämä taiturit kuitenkin ovat enemmän poikkeuksia säännöstä.

Itselläni yllätyksiä on ollut molempiin suuntiin (ja nyt menen juuri siihen terä/sivellin keskusteluun jota itse jo kehotin välttämään): Deribin Ruutuun ja Non Stopiin klassisella ranskalais-belgialaisella pottunokkatyylillä piirtämästä Attila-sarjasta olin ihan varma, että se on tehty terällä - niin varma, että saatoin viivojen perusteella suorastaan ounastella, minkä tyyppinen terä se olisi ollut - mutta originaali paljastikin sen olevan piirretty siveltimellä.
Sitten taas toisinpäin, katsoessani Colin Wilsonin mustavalkoista Tex Willer -albumia olin vuosikausia ihastellut, että nytpä on todella hienoa siveltimen käyttöä tässä, niin notkeaa viivaa että. Ja tietysti sitten originaali paljasti, että se on suurimmaksi osaksi piirretty terällä. (En kyllä oikein vieläkään voi uskoa näkemääni! Miten terä VOI liikkua noin pehmeän orgaanisesti??)

[JanneT]

Berni Wrightson teki etsauksia muistuttavat Frankenstein-kuvituksensa siveltimellä (!)

Ei kai nyt sentään pelkällä siveltimellä? Jossain oli ainakin puhuttu sulkakynänkin käytöstä.