Tempo

[Jukka Laine]

En ole minäkään lukenut noita kuin sen yhden kerran. Mutta Morvan & Munueratkin jäivät hyllyyn aina kun kerran luki läpi. Viime kesänä sitten otin ja luin ne uudelleen peräkkäisinä päivinä. Eivätkä ne hassummilta tuntuneetkaan.

[Tertsi]

Mutta Morvan & Munueratkin jäivät hyllyyn aina kun kerran luki läpi.

Pitääpä käydä katsomassa, olisiko noita M&M:n P&F:ta lähikirjastossa. Ei ole tullut pahemmin noita Franquinin jälkeisiä albbuja luettua.

Jotenkin tuo Tempon perusidea tuntui oudolta, yksi seikkailu per lehti. Jos lehdessä olisi vaikkapa Cliftonia, jota kohtaan minulla on negatiivinen ennakkoasenne, en olisi kyseistä lehden numeroa ostanut.
Minusta olisi ollut parempi jos joka lehdessä olisi ilmestynyt esim. kaksi jatkosarjaa per lehti. Sarjat olisi voinut ehkä rytmittää niin, että jokaisessa lehdessä vain toinen sarjoista loppuu ja toinen jatkuu.

No, mitäpä tätä enää spekuloimaan.

[hannu lipponen]

Komppaan Tertsiä tässä. Jotenkin lehden perusidea ei auennut mullekaan. Kun näin Tempon (Kivijättiläiset) lehtihyllyssä, ihmettelin, että mikäs tämä on? Lehti/albumi-hybridi? Vain yksi tarina? Hahmoista, jotka on ehkä enemmän totuttu näkemään isommassa (albumi-)koossa? Mistään ei oikein nähnyt, että onko tämä vain yksi albumi/spesiaali vai onko näitä tulossa enemmänkin (ei numerointia). Ostin sen enempi pojalleni. Kumpikaan meistä ei ole lukenut sitä, vaikka piirrosjälki miellyttääkin.

Ehkä tässä on vähän samanlainen ilmiö kuin mies-lehtien (Veli, Men's Fitness) epäonnistuminen Suomessa. Aina välillä niitä yritellään, mutta kukaan ei ole löytänyt sitä toimivaa reseptiä. Itse olisin mieluummin nähnyt monta jatkosarjaa uudesta ranskankielisestä viihdesarjakuvasta, eli juurikin tuollaisen Ruutu/Non Stop/Heavy Metal-tyyppisen lehden. Jollain tavalla ehkä aikakauslehtimäisemmän.

[hannu lipponen]

Eli en siis tiennyt Temposta etukäteen mitään, sattuipahan vain hyllyssä silmään. Harvemmin tulee sarjishyllyjä silmäiltyäkään, pessimistisenä perusoletuksena "ei siellä kumminkaan mitään oo".

[Markku Myllymäki]

Harvemmin tulee sarjishyllyjä silmäiltyäkään, pessimistisenä perusoletuksena "ei siellä kumminkaan mitään oo".

Ei siellä oikeastaan mitään olekaan. N. seitsemetrisessä lehtihyllyssä lähikaupassa, jos laskee pois menneitten vuosien uusintajulkaisut (Asterix jne.) ja Disneyn, sain tulokseksi: Nemi, Viivi & Wagner ja X-Men. (Mangahylly on näppärästi piilotettu kirjojen joukkoon.)

Eli jos mangaa lukee, kaikki on hyvin, muuten "ei siellä kumminkaan mitään oo".

Sudokuja sitten on ainakin 30 nimikettä.

[Hege]

Kenelle lehteä tehdään/tehtiin?
Niille jotka nuoruudessaan lukivat non stoppia?
      Haluavatko he vielä lukea samaa vain jotain muuta?
Niille jotka nuoruudessaan lukivat piko&fantasio albumeita?
      Haluavatko he vielä lukea samaa vain jotain muuta?
Niille jotka nuoruudessaan lukevat mangaa?
      Haluavatko he vielä lukea mangaa vain jotain muuta?

Kun sitten on keksitty kenelle julkaisua tehdään, niin voisi vielä miettiä ovatko mahdolliset lukijat jo lukeneet ko. sarjakuvat. Pätee esim X9:n 100Bullets:iin, näyttäähän se hienolta mustavalkoisena mutta nähty ja luettu jo vuosia sitten.

[Jukka Laine]

Lehteä pitää lanseerata niin, että julkaisutahti on säännöllinen. Nyt tehtiin niin että tässä on teille Tempo, toinenkin tulee varmaan joskus.

[Curtvile]

Lehteä pitää lanseerata niin, että julkaisutahti on säännöllinen. Nyt tehtiin niin että tässä on teille Tempo, toinenkin tulee varmaan joskus.

vrt. Jysäys

Heti kun hc-harrastajille tarjotaan sitä minkä jo tuntevat , ovat lukeneet ja omistavat viitenä eri kieli-ja painos/formaattiversiona(Hegen viesti) ei olla tukevalla maaperällä.

Lurkerin toisaalla mainitsema/laipaama Kylmä Metalli ei menestyisi nyt. Miksikö?
Heavy metal löytyy hyvinvarustelluista ärristä ja lehtipisteistä joista niitä etsivät ne löytävät.
Markkinat eivät ole saturoituneet, ne ovat rajatut.

Tempossa oli hyvä idea, hinta oli suhteessa suolainen mutta laatu kuitenkin erittäin hyvä.
Markkinointi maksaa mutta Kuten herrat Lipponen ja Myllymäki osoittivat:
mikä lehtihylly?

aihetta sivuten kautta rantain: Ostin Hämähäkkimies lehteä 1980 ja ajoittain nykyäänkin.
Hinta on 4,50-4,70. vain valuutta on muuttunut.
Niin toki rahan ostovoimakin.

Ja mikä tärkeintä: viihteen lajit.
Tietokone/netti/konsolipelit eivät videoita enempää tapa kirjoja ja sarjakuvia pois, mutta jos sillä 9+ eurolla ostaa konsolipelin tai kaksi elokuvaa, mutta yhden lehden tai divarien vähetessä kirjakaupasta kolmasosan kirjasta...
tuo ei edes vaadi matematiikkapäätä.

Tempo/UusiRuutu/Jysäys/Non Stop/Ruutu/Zoom formaatti ei ole elänyt aikaansa täysin mutta välittömän voitto-odotuksen markkinataloudessa ja liian itseriittoisessa kulttuurihegemoniassa ei korkea laatu yksin riitä.

Voiton pitäisi olla jotain elämää suurempaa tai tekijän ulkosarjakuvallisesti auteur-henkinen mediapersoona.

Tempo taisi jäädä välivaiheeksi eurooppalaisen sarjakuvalehden taipaleella suomessa.
Lyhyt yritys palata valtavirtaan(tai pikemmin näyttää mistä se alterantivekin on oppinsa ja juurensa saanut) mutta tiehallinnolta meni taas kerran puurot ja vellit sekaisin ja petsamon pikatie stoppasi jo hyvinkäälle.

ensi kerralla...ehkä

[Reima Mäkinen]

Olen nyt säästeliäästi lueskellut kakkostempoa ja sehän on paljon parempi kuin ykkönen! Kun piirrostyylin kanssa pääsee sinuiksi ärsyttää ainoastaan se albumin koominen sidekick-proffa (joka ei ole hauska). Mutta ei tätä tosiaan Piko & Fantasio seikkailuna voi lukea/ajatella. Pikemminkin tämä on tulkinta tai versiointi mainituista hahmoista. Eli historian kun unohtaa niin hyvin menee.  Valitettavasti lähestymistapa ei välttämättä Suomessa vanhan koulun fanien suunnalla aina toimi.

Minulta Tempot jäivät ostamatta, koska olen umpikonservatiivinen jäärä. Tuttujen hahmojen modernisointiyritykset eivät kiinnosta. Fourierin Pikoa ja Fantasiota olisinkin ostanut.

Tiedä sitten kuinka se toimii ranskanmaalla? Selvästi aikuisempaan makuun, tämä on (teemoiltaankin) kuin lapsekkaat Ruutu & Non Stop-ajan seikkailut.

Ihan hyvä että kehitys kehittyy. Maailma on muuttunut Pikon "syntymän" ajoista ja niin on syytä sarjankin tehdä. Tinttihän ei sattuneesta syystä joutunut moista evoluutiota kokemaan vaikka Tintti ja Picarotissa meiningit jo hieman poikkesivatkin vanhoista viattomuuden ajoista.

[jinroh]

Minä ostin tuon Kivijättiläiset-Tempon, numeroa siinä ei näytä olevan kannessa. Eikä tietenkään mitään tietoa mitä seuraavassa on ja koska sitä voisi odotella.

Sisältö oli vähän mitä sattuu. Paljon huonompaakin yritystä seikkailusarjakuvaksi on nähty, mutta ehkä tämä olisi toiminut paremmin joillakin muilla hahmoilla. Ilmassa on ollut yritystä tuoda Pikoa ja Fantasiota tälle vuosisadalle, mutta ei se vieläkään oikein onnistunut. Vaikka onhan tämä paljon parempi kuin eräät aika-/ulottuvuuspelleilyt.

[PurPur]

Tinttihän ei sattuneesta syystä joutunut moista evoluutiota kokemaan vaikka Tintti ja Picarotissa meiningit jo hieman poikkesivatkin vanhoista viattomuuden ajoista.

Jep, Neukkulan reissusta aina Sydneyn lentoon asti yhtä "viattomuuden aikaa". Mutta sitten! Tintti pistää rauhanmerkin mopokypärään. Ooh! Vihdoinkin se natsi tuli järkiinsä.

Vakavammin puhuen. Tintissähän nimenomaan toteutuu selkeä kehittyminen, ja niissä heijastuu tekijänsä kriisi ja uudestisyntyminen.

[Timo Ronkainen]

Vakavammin puhuen. Tintissähän nimenomaan toteutuu selkeä kehittyminen, ja niissä heijastuu tekijänsä kriisi ja uudestisyntyminen.

Koska sillä oli selkeemmin auteur kuin Pikolla ja Fantasiolla.
Silti: paremmin olivat nämä Tempon tekijät vanhaa P&F -sarjista käsitelleet kuin joku fäking Fournier, joka oli kömpelö ja jäykkä. Nämä uudet kunnioittivat Frankkua (ja alkuperäistä P&F:ää) enemmän ja siitä huolimatta saivat jotain uutta ja vauhdikasta aikaiseksi. Toisin kuin Morvan ja Munuera.

Timo

[Reima Mäkinen]

Sain tuossa joku päivä tän Kivijättiläiset loppuun. Olihan siinä kliimaksia kerrakseen! Loppupuolella kappaleessani oli samaa painatuksen mokailua kuin ekassa Tempossa. Valkoinen paperi irvistää ikävästi mustan viivan ja tumman taustan välistä. (Erikoista että tämmöisistä "painofilmeistä" näitä teettävät.)

Juttu oli lopulta ihan mukiinmenevä. Paljon parempi kuin se ekan Tempon juttu, kuten totesin. Tämä oli ihan selkeästi käsikirjoitettu. Jaksoin jopa huvittua Sormusten herra -leffaan viittavasta huumorista. Jostain syystä pidin myös jutun pahiksesta, Callawaysta. Ja sitten oli vielä se aivan mainio klaffivire sivun 19 yläreunassa.

Harmi jos tää lehti nyt loppuu.

[Crosby]

Jaahas, vai että näin kävi. Osin juuri Tempo-ketjun takia tuli pitkästä aikaa taas käytyä täällä ja pettymyshän tässä vain sitten iski.

Tykkäsin formaatista ja olisin ostanut jatkossakin, vaikka siellä olisi seikkaillut kuka, ihan kiinnostuksesta ja uuden kokeilemisesta. No eihän tämä tietysti yllätä, kun on teidän asiaan perehtyneiden näkemyksiä, mielipiteitä ja faktoja lukenut, mutta sääli.