Disney-klassikot

[Jukka Laine]

Kerroin jo toisaalla, että nyt minulla on kaikki Disney-klassikot. Siispä päätin katsoa ne oikeassa järjestyksessä ensimmäistä kertaa.

Tiesin valmiiksi että osa aiheuttaa tunnekuohuja, ja aattelin olla katsomatta niitä kuin yhden päivässä.

Ensimmäinen on tietysti Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).



Tämä on uskomattoman hieno piirroselokuva, ja yksi kaikkien aikojen suosikkejani. En lakkaa ihmettelemästä, miten vuonna 1937 on voitu tehdä tämmöistä. Lumikin metsään paossa kaikki ne eläimet hieman ärsyttivät, kun ei niillä ollut pointtia. Lapsethan niitä ihastelevat, ja 15 vuoden tauon jälkeen sai katsoa tuota ilman mukuloita vieressä. Haikeaahan se on kun ei tämä niitä enää kiinnosta, mutta ostin tämän jo ennen niitä.

Seuraavaksi tuodaan esiin kääpiöiden mökki. Seitsemän miestä tekee päivisin töitä ahkerasti, mutta eivät he viitsi pitää huolta huushollistaan. Eli naisen kättä tarvitaan. Musiikkikin on mainiota, varsinkin kääpiöiden aikana.



Kuningatar esiintyi heti alussa, mutta vasta kun hän muuttuu noidaksi, alkaa katsoja olemaan huolissaan. Tai lapset siis pelkäämään. Minunkin isäni oli nähnyt tämän jo ennen sotia, ja hänen isänsä oli ollut valppaana ja peittänyt faijan silmän kuin noita muuttui pelottavaksi.

Mutta se prinssi. Se piti tuoda heti alkuun serenaadia heittämään. Grimmin sadussa prinssi tuli ensi kerran mukaan vasta lopuksi, ja Lumikki heräsi kolaukseen, jossa myrkytetty omena irtosi kurkusta. Suudelma oli varastettu Prinsessa Ruususesta (josta tehtiin Disney-elokuva vasta myöhemmin).



VHS-kasetti tuntuu ihmeen hyvälaatuiselta ajan ja katsomiskertojen jälkeenkin. Keräilijä-DVD on noussut keräilijähintoihin. VHS sisältää myös 10 minuutin ekstrat, kuten leffasta pois jätetyn kääpiöiden keitonsyönnin.

Palataan Pinokkion myötä seuraavaksi asiaan. Tätä voi ennen sitä kommentoida ja kertoa Lumikista omat fiiliksensä. Jatko-osaa on Disneyllä mietitty, mutta kääpiöitä ei haluttaisi mukaan. Ja kääpiöthän tässä joka tapauksessa shown vievät.

[VNaomi]

Kannattaa rekisteröityä Taikalinna.nettiin. Siellä on jo hyvän aikaa pyörinyt projekti, jossa joka viikko jokainen katsoo saman Disneyn klassikon ja kirjoittaa siitä ajatuksiaan. Klassikot on jo melkein käyty läpi, mutta ei koskaan ole liian myöhäistä ottaa osaa ja elävöittää keskusteluja. Muutenkin tuo on Suomen paras paikka puhua Disneyn animaatiotuotannosta.

Se mainoksista tällä kertaa.

[Jukka Laine]

Jos ne on melkein käyty läpi, niin aletaan täällä alusta ja otetaan uutta näkökulmaa.
Taikalinnalaisetkin ovat tervetulleita mukaan.

[Jukka Laine]

Pinocchio (1940) oli Disneyn toinen pitkä elokuva, ja se perustuu italialaisen Carlo Collodin samannimiseen lastenkirjaan, joka on Italiassa vähän samassa asemassa kuin meillä Muumipeikko-tarinat. Kirja on paljon polveilevampi, joten karsintaa piti tehdä.



Puhuva sirkka oli kirjassa vain ohimennen esiintyvä, mutta tässä sille tehtiin suurempi rooli, vaikkei se edes ollut mukana alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Walt Disney ei hyväksynyt puunuken ja sirkan ensimmäisiä luonnostelmia, ja niitä inhimillistettiin rankalla kädellä. Varsinkin Samu Sirkasta olen ihmetellyt jo kauan että mikä tässä onkaan hyönteistä. Ei jäänyt jäljelle mitään muuta kuin korvaton pikkumies. Alunperin luonnostelma muistutti aikaisemmin Silly Symphonies -sarjassa esiintynyttä Heinäsirkkaa. Katsoin tuon Grasshopper and Ants -piirretyn myös perään, ja heinäsirkka vaikutti tosiaan luotaantyöntävältä.

Figaro-kissa ja Cleo-kultakala olivat ne hahmot tässä, joita oli tarkoitus käyttää jatkossakin. Figaro-lyhytpiirrettyjä ei sitten kuitenkaan montaa tullut (Complete Pluto vol. 2:lla ne ovat lisukkeena).

Konnat olivat Kettu ja Kimi-kissa. Jälkimmäisen kohtalo oli jäädä mykäksi. Mel Blanc oli äänittänyt jo vuorosanat tälle, mutta ne päätettiin jättää käyttämättä. Kettu on suomennetuissa sarjakuvissa ollut joskus Mikko Repolainen, mutta eri hahmohan tuo myöhempi on. 



Elokuva on episodimainen, ja kirjassa näitä episodeja olisi ollut enemmänkin. Ensin on Pinokkion henkiinherääminen, toiseksi konnat huijaavat Pinokkion sirkukseen, sitten mennään kaikkien poikien unelmamaahan, jossa piileekin ansa. Pojat muutetaan aaseiksi. Pinokkion uusi ystävä Lampunsydän muuttuu aasiksi kokonaan, mutta Pinokkiolle riittävät korvat ja häntä.

Näine varustuksineen Pinokkio lähtee etsimään isä-Gepettoa, joka löytyy Monstro-valaan vatsasta. Merihirviö oli kirjassa mielikuvitushirviö, mutta tässä on kaskelotti ollut mallina.

Onnellinen loppu on, kun sininen haltiatar muuttaa kuoleman kielissä olleen Pinokkion oikeaksi pojaksi. Myöhemmin Disney-sarjakuvissa Pinokkio on vain jostain syystä edelleen puunukke. Muutkin hahmot ovat esiintyneet sarjakuvissa myöhemmin, Samu Sirkka kai eniten. Ja Samu Sirkan joulutervehdys -kooste on meilläkin jo jouluperinne.



Musiikki ei elokuvassa ole yhtä vaikuttavaa kuin Lumikissa, mutta onhan When You Wish Upon a Star -kappaleesta tullut koko Disney-tuotannon tunnuslaulu.

[Michael Riddle]

VHS sisältää myös 10 minuutin ekstrat, kuten leffasta pois jätetyn kääpiöiden keitonsyönnin.

Muistelisin, että 90-luvulla oli eräässä VHS-painoksessa tuo itse leffassa mukana...
Taidettiin tuotakin kohtausta kierrättää myöhemmin.

Kirja on paljon polveilevampi, joten karsintaa piti tehdä.

Jep. Jos en nyt väärin muista, ehti Pinochio tuossa piipahtaa vankilassa, "istuttaa" rahansa maahan ketun ja katin kehotuksesta, näiden tullessa valepukeutuneena tämän kimppuun. Joku ilmapalloheiluminenkin muistuu mieleen...
Paha sanoa, kun olen tuon pentuna viimeksi minulle luettuna kuullut.

Puhuva sirkka oli kirjassa vain ohimennen esiintyvä, mutta tässä sille tehtiin suurempi rooli, vaikkei se edes ollut mukana alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Eikös se notkunut Gepetton kotona, ja lateli törkyjään?

Walt Disney ei hyväksynyt puunuken ja sirkan ensimmäisiä luonnostelmia, ja niitä inhimillistettiin rankalla kädellä.

Gepetto oli muistaakseni hiukan kärkkäämpi, ja yksinäisyydessään surullinen persoona. Animaatio esittää tuon hiukan elämän myönteisenä.

Musiikki ei elokuvassa ole yhtä vaikuttavaa kuin Lumikissa, mutta onhan When You Wish Upon a Star -kappaleesta tullut koko Disney-tuotannon tunnuslaulu.

Puhumattakaan noista lukuisista covereista, joista tunnetuin on Louis Armstrongin.
The 69 eyes bändi käytti kyseistä kappaletta esityksensä lopuksi edellisen kiertueensa ajan.

[Marsumestari]

Omasta mielestäni juurikin söpöt eläimet olivat Lumikissa parasta. Lumikki ja Prinssi olivat kohtuu rumia, koska ne eivät ole kunnolla realistisia tai piirrosmaisia. Mielestäni vaikkapa Tuhkimossa on parempi tasapaino realismin ja piirrosmaisuuden välillä. Kääpiöiden ja Äitipuolen hahmosuunnittelu on sentään kestänyt aikaa hyvin.

[Timo Ronkainen]

Lukeakkapa Pamauksen numerosta 15 Sauli Pesosen mainio artikkeli, joka vertailee alkuperäistä Collodin Pinokkiota ja Disneyn versiota. Vielä löytyy joitakin kappaleita tätä numeroa.
Lumikissa on se hienous, että siitä näkyy yhä se koko porukan innostuneisuus asiaansa ja into kaiken uuden kokeiluun. Ei tule enää tämmöistä Disneyltä ei. Lumikin hahmo on vielä aika OK, mutta se trinssi on jo nykykatsannossa auttamattoman kömpelö. Sitä vastoin muut hahmot ovat animoinniltaan ja suunnittelultaan yhä kuranttia kamaa ja monet kohtaukset hienoja.

Timo

[Jukka Laine]

Fantasia (1940) oli Disneyn ensimmäinen floppi. Mutta ansaitun klassikon asemaa se kantaa. Alunperin tarkoituksena oli tuoda Fantasia yhä uudelleen teatterikierrokselle, jolloin joka kerta osa episodeista korvattaisiin uusilla. Kaupallisesta menestymättömyydestä johtuen tämä jäi toteutumatta.



Alkuperäinen versio elokuvasta oli 124 minuutin mittainen, minulla on yhdeksän minuuttia lyhyempi videoversio. Osa poisleikatusta materiaalista on saatu resturoitua viimeisimmille julkaisuille.

Vuonna 1990 Fantasia oli ainoa Disney-klassikko jota en ollut nähnyt valkokankaalla, ja videojulkaisujakin näistä tuli tuolloin vielä säästäväisesti. Osia oli esitetty televisiossa. Syksyllä 1990 kävin sitten tämän Helsingin Bio Rexissä katsomassa, videokasetti ilmestyi muistaakseni kohtuupian tuon jälkeen.



Filmi koostuu seitsemästä episodista, kukin yhdestä klassisen musiikin perusteoksesta, paitsi viimeiseen, Yö autiolla vuorella on yhdistetty sulavasti kaksi. Tarkemmat tiedot segmenteistä voi katsoa täältä.

Episodien järjestys on harkittua. Ensin näytetään asbraktia animaatiota Bachilla, seuraavakin on sadunomainen sarja kohtauksia ilman juonta.

Kolmannen episodin päähenkilönä on Mikki Hiiri, jonka comebackiksi tämä oli tarkoitettu. Walt Disneyn lempihahmosta Mikistä Aku Ankka oli jo tuolloin mennyt suosiossa lujaa ohi, ja Hessu sekä Plutokin nauttivat kasvavaa suosiota omillaan.

Kevätuhri noudattaa dinosauruksineen ajan henkeä. Dinot ovat olleet suosittuja ennenkin, mutta eivät onnistuneet pelastamaan Fantasiaa kaupallisessa mielessä.

Kaksi seuraavaa tuntuvat olevan eniten lasten mieleen, ja viimeistä lapset saattavat pelätä. Bio Rexissäkin osa yleisöstä poistui tässä vaiheessa.

[Jukka Laine]

Dumbo (1941) on vain n. tunnin mittainen elokuva, ja lyhin Disney-klassikko tähänastisista.



Dumbo tuottikin voittoa Pinokkion ja Fantasian floppaamisten jälkeen. Tosin kustannuksetkin olivat murto-osa aikaisemista pitkistä filmeistä.

Itse nimihenkilö on tällä kertaa elokuvan mykkä. Sarjakuvissa myöhemmin Dumbo puhuikin, toisin kuin Vilkas ja Kimi-kissa. Norsun näemme lentävän vasta elokuvan viimeisen 10 minuutin aikana.



Dumbon oikea nimi on Jumbo, äitinsä mukaan. Dumbo on muiden norsujen antama pilkkanimi.

Muut norsut ovat siis ilkeitä pikku Dumbolle, jolla on valtavat korvat. Äidin jouduttua eristykseen, Dumbon ainoaksi ystäväksi jää Timotei-hiiri.

Ellei tämä olisi Disney-klassikko vaan lyhytfilmi, olisi tämä Disneyn pannassa, alkoholinkäytöstä ja etnisistä stereotyypeistä johtuen. Dumbo ja Timotei juovat vettä saavista, johon on vahingossa kaatunut klovnien samppispullo. Toivuttuaan krapuloistaan he tapaavat viiden mustan variksen jengin, jotka puhuvat stereotyyppisten mustien tapaan.



Hieno ja liikuttava laulu Baby Mine voitti Oscarin parhaasta laulusta.

Steven Spielbergin elokuvassa 1941 on mainio kohtaus, kun karski eversti vollottaa tätä kohtausta katsoessaan elokuvateatterissa.

[Jukka Laine]

Mistäs oikein onkaan kyse, kun Wikipediassa sanottiin Pinocchion omassa entryssä, että filmi oli menestys välittömästi, mutta Dumbo-artikkelissa mainittiin että Dumbo paikkasi Pinocchion ja Fantasian taloudellisia tappioita?

Ristiriitaa siis.

[Timo Ronkainen]

Toivuttuaan krapuloistaan he tapaavat viiden mustan variksen jengin, jotka puhuvat stereotyyppisten mustien tapaan.

Millä tapaa ne puhuu suomenkielisessä versiossa? Savoa? Ei mitään?

Timo

[Marsumestari]

Aina kun Dumboa on esitetty telkkarissa, se on muistaakseni esitetty enkuksi ja tekstitettynä. Onko muuten kaikki stereotyyppinen käyttäytyminen tai pukeutuminen automaattisesti rasisimia? Itse muistan lapsena inhonneeni Lucky Luken kiinalaishahmoja mutta muistaakseni esim. 50 centin musavideoissa näkyy pahempia stereotyyppejä kuin Dumbon variskohtauksessa. Viime katselusta on tosin aikaa.

Muoks: tuubista katsoin "rasistisen" kohtauksen, enkä ymmärrä meteliä siitä. Mielestäni variksia ei estitetty kovinkaan kielteisessä valossa, paitsi jos tietty puhetyyli on itsessään punainen vaate.

[Lurker]

Varis (crow) on merkityssisällöltään erityisen rasistinen hahmo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Crow_-lait

[Marsumestari]

Tossa yhteydessä sen kyllä ymmärtää. Sitä mieltä kuitenkin olen, ettei leffan kohtauksia pitäisi sensuroida. Käsittääkseni leffan tekijätkään eivät tarkoittaneet sitä rasistiseksi, eli vihamieliseksi mustia kohtaan.

[Jukka Laine]

Tuohon aikaan stereotypiat olivat yleisiä, mutteivät vihamieliseksi tarkoitettuja.

Suomiversiossa varisten ääninä olivat Veeti Kallio, Sami Saari, Sasu Moilanen ja Jarkko Tamminen.

Röyhkeää katupoikakieltä puhuivat.