Tällaisen luokitusjärjestelmän loin kerran,kuntoluokituskeskustelun päätteeksi. Tämä on puolittain "kieli poskella" tehty, mutta sinällään näiden sanojeni takana pysyn
--------------------------------
Sarjakuvakeräilyn uusi KIVI ja KILPI luokitusSiinä missä postimerkkien, mitalien ja esim. rahojen kokoelmasta voi omistaja nautiskella täysin mitoin, on sarjakuvien kanssa toisin. Arvokkaimpia lehtiä ei voi vakava keräilijä lukea, ne vain omistetaan ja ihastellaan kansikuvan kautta. Lukemiselta ne suojataan, ellei suorastaan kätketä. Selaaminen tärvelee kohdetta ja alentaa sen arvoa. Kuitenkin sarjakuvalehdellä on sisältönsä, joka aina on tekijä kohteen arvoa määritettäessä.
Amerikoissa sarjakuvalehtiä on ilmestynyt 30-luvulta alkaen. Lehdet olivat alun perin kertakäyttötavaraa ja yhtä heikkolaatuiselle paperille tehty kuin sanomalehdetkin. Siellä lehtien keräilyllä on vankemmat perinteet ja jättimäiset markkinat. Sarjakuvat ovat sijoituskohteita ja markkinatavaraa siinä missä osakkeetkin. 70-luvulta alkaen huippuarvokkaita kohteita ei ole juuri tullut, koska keräilijät varastoivat kohteita uusina hyllyt notkuen.
Toisin on Suomessa. Lehtiä on alkanut varsinaisesti ilmestyä vasta 50-luvun alkaessa. Vanhempiakin toki muutamia on. Keräilymarkkinat ovat pieniä, kohteita on murto-osa, ja rahallisesti arvokkaita kohteita (1000€ luokassa) ehkä kymmenkunta. Suomalaisittain keräily on massoilla ”lukulehtikokoelmien” keräilyä. Toki vakavampia kokoelmia on monia, mutta näissä lehtien liikkuvuus onkin sitten minimaalista, eikä synnytä juurikaan bisnestä tai arvoon sijoittamista.
Siksipä amerikkalainen sarjakuvalehtien kuntoluokitus istuu perin heikosti suomalaiseen keräilyharrastukseen. NM ja VF välinen ero harvalle merkitsee mitään. Saati että kauppa sattuisi kahden keräilijän, jotka molemmat todella tuntevat ja välittävät onko lehti VF vai NM. Suomalaiseen käytäntöön tarvitaan oma lukulehtikokoelman kuntoluokitus. Sellaiseksi käy vaikkapa jäljempänä esitetty KIVI ja KILPI luokitus.
Luokituksen mukaiset käsitteet:
Keräilykokoelma: Lehtiä ei lue kuin omistaja valitusti, joitakin kappaleita ei hänkään. Lehdet säilytetään yksittäispakatusti ja hyvässä tallessa, suojassa auringolta, ja uteliailta. Näitä voi luokitella perinteisen järjestelmän mukaan (M. NM, VF, FN, VG, G, FA, POOR). Keräilykokoelma voi olla tarkemmin kohdennettu, esim. Aku Ankkoihin, jolloin muut lehdet (vaikkapa Hämähäkkimiehet) ovat lukulehtikokoelmaa.
Lukulehtikokoelma: Kokoelma, jonka lehtiä omistaja itse ja lähipiiri valitusti lukee. Säilytetään pahvilaatikoissa tai kansioissa hyvässä järjestyksessä, suojassa pikkulapsilta. Luokitteluerot välillä NM...VG+ ovat usein vain vähän merkittäviä.
Ei kokoelma: Lehtiä luetaan vapaasti. Tyypillinen säilytyspaikka on lastenhuoneen kirjahylly.
Ikäänsä nähden: tarkoittaa kuntoluokan yliarviointia. Korostaa, että tämänikäiset ovat harvoin näin hyviä, eikä arvion tekijä kykene oikean kunnon mukaiseen arviointiin. Termiä käytetään erityisesti, kun halutaan omasta lehdestä parempi myyntihinta. Ikä ei sinänsä vaikuta kuntoluokkaan mitenkään. Siis ”ikäänsä nähden HIENO” on kuntoluokaltaan luultavasti EHJÄ. Tällä ilmaisulla saa aikaan myös aika korneja luokituksia. Seuraavassa autenttinen lainaus huuto.netistä:
"kyseiset kirjat ovat ikäänsä nähden kuin juuri painosta tulleet".
Jaa'a, jos alkaa liikaa miettiä epäonnistuneita vertauksia, ei käteen jää kuin vatsahaava.
HYVÄ : Hyvä on liian vapaa ja yleinen subjektiivinen määritelmä ollakseen kelvollinen laatuluokituksen termi.
--- --- ---
KIVI ja KILPI luokitus: Detaljikuvaukset ovat amerikkalaisessa luokittelussa määrääviä, mutta suomalaisessa vain viitteitä. Luokituksen määrää *merkitty rivi. Esim. ruma lyhyt repeämä on pahempi kuin siisti pitkä repeämä. Siksi yksi amerikkalainen VG+ voi olla ERINOMAINEN ja toinen FN vain HIENO.
TÄYDELLINEN-(PLATINAA):Vastaa luokkia M ja NM+.
*Kokenut keräilijä ei löydä huomautettavaa.
Satunnaisen lehtimyyjän tätä luokitusta ei kannata noteerata. Usko hyvällä tai maksa ensin oppirahat ja kuule olevasi suurennuslasia rakastava, ilman elämää oleva pilkun-norkkija.
ERINOMAINEN-(KULTAA): Kohde vasta luokkia NM, VF, FN, VG+, (tai varoen sanottuna: priimaa). Lehti on erittäin siisti, mutta voi sisältää yhden isomman virheen. Esim. yksi näistä sallittu; takakannessa tai selkämyksessä voi olla 3-4cm repeämä. Sisäkannessa pieni kynämerkintä ”10,-”. Pieni taitos (2cm) kannessa. Vähän isompi yksittäinen taitos (5cm) takakannessa, nurkka ei täysin terävä.
*Kohteen on oltava erittäin siisti virheen kanssa, ei erittäin siisti lukuun ottamatta virhettä. Ulkoasun luotava mielikuva uudesta, lähes lukemattomasta lehdestä. Ryhdikäs ja teräväsärmäinen.
Virhe on hyvä mainita kaupattaessa ERINOMAINEN luokiteltua lehteä. Lukulehtikokoelman arvopaloja.
HIENO-(HOPEAA): Vastaa lähinnä luokkia FN, VG+, VG. Lehteä on jo luettu, reunoissa näkyy sormeilun ja aiheuttamaa aaltoilua tai tummumista. Nurkat menettäneet silminnähden terävyyttään, selkämyksessä näkyy availun jäljet tai alkava kiertymä. Osoitelappu revitty, lehti ei kuitenkaan revennyt. Isoja virheitä ei voi olla yhtään enempää kuin ERINOMAISESSAKAAN, tosin voivat olla vähän suurempia. Kannessa on pientä aaltoilua ryhdin alkavasta häviämisestä. Hintalappurepeämä hyvin pieni, eikä oleellisessa kohdin kansikuvaa. Minimaalinen teippaus. Puuttuu hyvin pieni pala. Niittien kohdalla alkava repeämä.
*Hyväkuntoinen ja siisti, mutta ei enää luo mielikuvaa juuri painosta tulleesta.
Tämä on lukulehtikokoelman normaali massakappale.
EHJÄ-(KUPARIA): Vastaa lähinnä luokka VG-, G. Selkämys selvästi kulunut tai kiertynyt virkkuukoukuksi, poikittaista taitosta, niittien kohdassa repeämiä. Nurkat vähän pyöristyneet. Reunat sormeiluista ja säilytyksestä tummuneet ja rispaantuneet. Pieni hintalappurepeämä. Kannessa taitoksia ja pieni 1-2 cm2 pala pois takakannesta, 20-100mm2 etukannesta. Sisälehdillä havaittava pieni vesivaurio. Siisti korjausteippaus. Vähäistä tekstiä kannessa, takakannessa lyijykynällä kirjoitettu vanha lottorivi.
*Kokonainen ja kohtuullisen puhdas mutta näkyviä pikkuvikoja.
Lukulehtikokoelman kelvollinen kappale, joka vaihdetaan paremmaksi vain hyvän tilaisuuden sattuessa.
HEIKKO-(MELTORAUTAA): Vastaa lähinnä luokkia G-, FA Repeilyä, kirjoitusta, vesivahinko, mainittava pala puuttuu, kansi rutussa. Selkämys kulunut vanhuuttaan halki. Muuttunut liimattavissa olevaksi irtolehtikappaleeksi.
*Isoja silmiinpistäviä vikoja. Viat eivät häiritse lukemista.
Pyritään aktiivisesti vaihtamaan paremmaksi lukulehtikokoelmasta.
TISKIRÄTTI –(EPÄMETALLIA): Keskiaukeamalle kaatunut mustikkahilloa, kannesta puolet pois, kanteen piirretty iso kirkkovene, käytetty kissanhiekkalaatikon alusena, jne. Ei noteerata kokoelmissa.
Tällä luokituksella ei ole tarkoitus syrjäyttää amerikkalaista mallia. Onpahan vain paljon käyttökelpoisempi ja kansantajuisempi malli suomalaiseen keräilykäytäntöön. Ei tule sekaannusta, miten ”good” voi olla noin rämä.
Luokituksen ohella kauppaa tehdessä on annettava tarkempi selvitys virheen/virheiden laadusta. Luokitus on yleisapuväline, mutta sen taakse ei saa kätkeytyä. Tärkeintä on että ostaja saa tietää mitä on ostamassa, ei se että lehti muodollisesti täyttää jonkin laatuluokituksen kriteerit.
Kirjoittaja