Tästäpä meillä olikin puhetta sarjakuvatapaamisessa, mutta vaikuttaa siltä – no, ei mitenkään yllättävästi – että internetin foorumeilla, irkissä ja alakulttuureissa on omat sarjakuvalliset suosikkinsa, joita tietoverkkoja kahlaamaton yleisö ei tunne ollenkaan. Esimerkiksi
Tuukka Virtaperko on ilmeisesti internetin Jyrki Nissinen. Nämä suosikit tietysti yleensä tuppaavat olemaan nettisarjoja – tai sitten ne muuten vaan leviävät ilman lupaa verkoissa. Junji Iton nimi ei ole välttämättä niin tunnettu, mutta "kaikki" ovat nähneet hänen muutaman sivun lyhyttarinansa The Enigma of Amigara Fault ja siihen voi huolettaa viitata jos haluaa tehdä huvittavan populäärikulttuuriviittauksen.
Mistä pääsemme aiheeseen: Kate Beaton ei ole lainkaan niin tunnettu kuin oikein olisi ja taiteilija ansaitsisi.
Sarjakuva on miehinen alue, valitettavasti. Naispiirtäjiä ja -käsikirjoittajia on, mutta vähemmän, ja se tarkoittanee, että hyviäkin on vähemmän. Listasin web 2.0:aa edustavaan Facebook-järjestelmään suosikkejani sarjakuvan alalta, ja noin 20 nimen listassa Beaton on ainoa naispuolinen henkilö.
Onko sukupuolella väliä? Luultavasti on, sillä olipa kyseessä sitten biologinen vai sosiaalinen konstruktio (tappelua aiheesta voi jatkaa tuolla saunan takana), useimmat ovat sitä mieltä, että lopputuloksena "se pieni ero" on olemassa. Vaikkei näkisikään niitä strippejä, joissa taiteilija keskustelee lapsuuden minänsä kanssa, epäilen, että näitä pitäisi sokkotestissä naisnäkökulman edustajina. Sellaisessa positiivisessa mielessä siis, en halua osoitella ketään, mutta todettakoon, ettei puhekuplissa esiinny kaunokirjoitusta...
Pakollista sarjispäiväkirjaakin Beaton on tehnyt, mutta omia suosikkejani ovat historian merkkihenkilöiden edesottamuksia kuvaavat stripit. Nimettömäksi jääneen internethenkilön mukaan vapaasti lainaten "Beaton ei osaa piirtää ja etsii wikipediasta anekdootin jonkin henkilön elämästä ja sitten 200 000 nörtin mielestä se on hauskaa", mutta tämähän on yhtä totta tai yhtä väärä arvio kuin jalkapallon redusoiminen "22 aikuiseksi kohkaamassa pienen pallon perässä".
Tai Pertti Jarlan moittiminen yleisön kosiskelusta Kilon poliisin huumoritasolla.
Sarjakuvasta on turha puhua, jos se itse puhuu omasta puolestaan. Etsin teille
historian suurimman tiedemiehen esiintymisongelmia,
maailman parhaan Karvis-stripin, jossa Karvisella on puhekuplia,
ihastuttavan ponin ja
taiteilijan omakuvan (vasemmanpuoleisin ilme on aivan ihana
)
Minä pahaa pelkään, että Kate ei halua mennä minun kanssani naimisiin.
http://www.katebeaton.com/
Kirjoittaja