Lucie Durbiano

[Lurker]

Lennosta tulee mieleen: Joann Sfar, Nadja, Lucie Durbiano, Abouet... Kaikki kirjoittaa/ piirtää naisia, jotka eivät mene muottiin ja jotka elävät ihan omaa elämäänsä.

No nyt sitä Lucie Durbianoa tulee suomeksi: Punainen pukee teitä. Wsoy kustantaa. Ks. Lambiek.

Pikku Punahilkka rakastuu suteen ja etana naista esittävään kivipatsaaseen. Isä tappaa tyttärensä rakastajan, ja jänis vaihtaa merirosvojen kanssa sievän neitokaisen vankina olevaan puputyttöystäväänsä. Villistä lännestä matkataan renessanssihoviin ja ökykekkereille, sydämestä toiseen... Punainen pukee teitä koostuu seitsemästä lyhyestä, kummallisesta, julmasta, koomisesta, kauniista ja mutkikkaasta rakkaustarinasta. Durbiano kertoo ikuisesta aiheestaan sadunomaisesti ja intertekstuaalisia viittauksia viljellen, teemaa varioiden. Durbianon rakkauslaulu on kuvitettu kauniisti ja kirkkailla väreillä kuin lastenkirja. Alluusioista Punahilkkaan ja Liisaan Ihmemaassa huolimatta sarjakuvien sisällöstä kuitenkin huomaa, että ne on suunnattu aikuisille. Angoulemessa palkittu Durbiano kuvaa albumissa tunteidemme sekamelskaa ainutlaatuisen aistikkaasti ja hauskasti. Punainen pukee teitä on lastenkirjoja aiemmin kuvittaneen Durbianon (s. 1969) ensimmäinen suomennettu teos.

Le Rouge vous va si bien on teoksen nimi alkukielellä.

Kuvanäyte löytyy täältä ja ohesta. Piirrostyyli on sydämensulattavan sympaattista.

[Lönkka]

Pikku Punahilkka rakastuu suteen

Ensimmäisenä tästä tulee mieleen tolkuttoman hauska Politically Correct Bedtime Stories jossa Punahilkka, mummo sekä susi pieksevät yhdessä tuumin metsämiehen ja  perustavat anarkofeministisen miesten ylivaltaa vastustavan anarkokommuunin. Satuja on myös lissä jatko-osassa: Once upon a More Enlightened Time: More Politically Correct Bedtime Stories

Lisää täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Politically_Correct_Bedtime_Stories

[Lurker]

Lucie näyttää olevan ahkera lastenkirjojen kuvittaja (ks. Amazon). Erityisesti Lulu Grenadine -kirjoja on vaikka kuinka paljon. Niitä tuskin on suomeksi tullut (ainakaan Fennicasta ei löytynyt).

[Outi]

Durbiano on ihana. Sorry, muuta sopivaa adjektiivia on vaikea löytää. Monet väittää Durbianoa liian "tyttöjen jutuiksi" (negatiivisessa mielessä) ja niinhän ne onkin mutta  täysin positiivisessa mielessä. Niin että saa ne pojatkin lukea!!

Hienoa että WSOY alkaa julkaista Durbianoa - jos haluaa lukea pidempiä juttuja niin suosittelen "Orage et Désespoir"-albumia (Gallimard, siis ranskaksi) jossa on sekoitettu viisikkoseikkailuja, goottikauhua, romantiikkaa ja on se Corto Maltesekin melkein mukana. Oma suosikkini on alkuaikojen "Laurence" joka on omalaatuinen sekoitus Star Trekiä ja ihmissuhdesotkuja - romanttisesti, siis.

Durbianolla on ihan oma tunnelma ja huumorintaju sekä tajuttoman hienosyinen tapa kirjoittaa keskusteluja... Melkein mahdoton kuvata. Lukemisesta tulee onnelliseksi.

[kaltsu]

Näyttää ja kuulostaa oikein lupaavalta. WSOY jatkaa loistavaa työtään tuoreiden eurosarjakuvien Suomeen tuomisessa.

[Lurker]

Durbianoa haastatellaan Angloumessa...
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=11402

Mutta hän puhuu jotain ranskaa?!?

[Matti Karjalainen]

Durbiano on ihana.... Lukemisesta tulee onnelliseksi.

Lucie Durbiano on tosiaankin ihana, siitä olen samaa mieltä. Lukemisesta tulee tosin myös himpun verran surulliseksi, sillä sen verran melankolisia ja katkeransuloisia nuo kaikki seitsemän rakkaustarinaa olivat.

Mielestäni "Punainen pukee teitä" voisi olla "Rabbin katin" fantastisen realismin ja "Pienien voittojen" melankolisen kerronnan yhteinen lapsi, joka on saanut alkunsa samaan aikaan kun taustalla on soinut Neil Youngin "Only Love Can Break Your Heart".

Jos yksi tarina pitäisi nostaa ylitse muiden, niin se olisi ehkä "Villi länsi".

[Lurker]

...sen verran melankolisia ja katkeransuloisia nuo kaikki seitsemän rakkaustarinaa olivat.

Punainen pukee teitä on juuri tätä. Paitsi se merirosvojuttu, siinä sankaritar taisi sittenkin päästä sinne, minne halusikin.

Kokonaisuus on jotenkin vaikeasti määriteltävissä. Hurmaava kirja, joka tapauksessa.

Durbianoa on julkaistu paljon ranskalaisissa lastenlehdissä. Tyyli on vähän samaa kuin Suomessakin julkaistavan lastenlehti Leppiksen sarjakuvissa.

[Lurker]

Täältä löytyy näyte Durbianon seuraavasta: Trésor.

Sisältöselostus on BD Gestin linkissä. Iloksi ja opiksi alla Googlen translaattorin suomennos selosteesta. Valtiovarainministeriö?

Christine, kaunis tyttö rakastuu Michel, opiskelija isänsä, kuuluisan professori arkeologia klo Sorbonnessa. Se on kaukana epäillä, että tämä suhde on hyvin huolissaan, koska poika covets arvokas pergamentti, joka voisi tuoda mukanaan jäljillä legendaarinen aarre. Mutta tyttö ja vanha mies ei tule niin helposti huiputettavan.

Kolmas Lucia Durbiano sellaisina kuin ne on julkaistu Euroopan Bayou jälkeen Storm ja epätoivon ja punainen, joten teidän, valtiovarainministeriö on lähestymistapa albumi on balladi toimii Pariisin 50 vuotta. With syvään naiiviuden sekä piirre ja Värit, kirjailija johdattaa lukija seuraa tietenkin aarre ihastunut amorous intrigues. Durbiano otetaan ilo kuvauksessa suhde, sekä yksinkertainen että monimutkainen, asui tämän pienen ryhmän merkkiä. Sisäänrakennettu tyyli pelata, tarina tapahtuu useissa asiakirjoissa, pisteviiva kanssa useita käänteitä ja muutoksia tilanteeseen.

Vaikka tämä vaihtoehto kerrontaan rakenne johtaa tietty rytmi on tarina, jälkimmäinen kärsii longueurs erityisesti huomioon vuoropuheluja. Ne lisäävät liikaa sanoja ja vähentää kiinnostusta tarpeettomasti stretching kankaan historian. Rajat ohjaavat tilanteita, jotka liittyvät etsiä aiheen ja kuvaavat eri rakastaa lopulta menettävät selkeys, että lukija ei tiedä tarkalleen, missä säiettä.

Valtiovarainministeriö on albumi, jonka käsittely on erittäin miellyttävä, koska keveyttä hänen aihe ja ääni. Kirjoittaja on uskollinen hänen välittömästi tunnistettava tyyli perustuu piirre suuri yksinkertaisuus ja käyttää kirkkaita värejä. Ne kaikki antavat kiistaton tuoreus, jotka eivät unohtaa liiallinen puheliaisuus tiettyjen kulkuväylistä, tai se, että tarina voisi olla hyötyä on lyhyempi.

[Kati K.]

 Hahaaaaa, meinasin reveta naurusta ton translaattorin juttua lukiessani...eiko se trèsor ole aarre? Ja tarkoittaa niin ollen myos hellittelysanana kultaa...ihmisesta. Mutta kuten Italiassa 'ministero del tesoro', se on valtiovarainministerio!!!

[Lurker]

Hahaaaaa, meinasin reveta naurusta ton translaattorin juttua lukiessani...

Toisaalta, joka kerta kun translaattoria kokeilee, käännöksen taso on hitusen parantunut. Ehkä se on kymmenen vuoden päästä jo täysin toimiva.

Sen sijaan Saara Pääkkösen Durbiano-suomennosta ei voi kuin kehua! Suomi kuulostaa hänen työstämänään ihan ranskalta, tai ainakin melkein. Raikasta ja vivahteikasta kielenkäyttöä.

[Lurker]

Heikki Jokinen arvosteli Durbianon Hesarissa: Rakkauden suloinen kipu. Suloisenmakeaa pohjavirettä... no, sitähän siinä.

[Reijo]

Samankaltaisiin sanavalintoihin näyn päätyneen aikaisempien arvioitsijoiden kanssa. 'Ihastuttava', 'kepeä', 'sama perusvire'.

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä

[Marj]

Tämä oli kyllä tosi hyvä kirja. En nyt jaksa kritisoida sen paremmin. Traagisia rakkausjuttuja, mutta olen kyllä saanut sillä aikaiseksi aika hyvät naurutkin, kun kanniskelin sitä tossa yksi päivä mukanani.  (Ajettelin kyllä vaan, että voi olla tylsää, joten otin vähän lukemista mukaan.)

Onko tältä tekijältä muitakin suomeksi julkaistuja?

[Jiksi]

Punainen pukee teitä on todellakin hauskaa luettavaa, suuri kiitos kuuluu kääntäjän onnistuneelle työlle.

Kuvitus on kovin hupaisaa kautta linjan, erityisesti tuon ensimmäisen kuvan kaltaiset otokset jaksavat asiayhteydessään naurattaa.