Alias on kova. #@!$&
Tulee kuitenkin vasta ensi tilipäivänä, joten ei spoilauksia, kiitos.
Y - the Last Man, albumi numero kolme. Hohhoijaa. Arvasin etukäteen miten astronauteille käy.
Hellblazer: Son of Man, heikompi Ellis-Higgins -albumi. Tässä on sitä toista edeltävät numerot.
J. Michael Straczynski- Gary Frank:
Supreme Power. Ei tämä ole Squadron Supreme. Tämä on "realistinen näkemys kryptonilaisesta Maassa". Hyvä kohta oli seurata Nighthawkin näkemystä Hyperionin saarnasta sankariudesta.
The
Incredible Hulk vol. 6: Split Decisions. Tarina joka menee Megassa alkaa selkiytyä. Jännitys tiivistyy. Mutta Hulk ei ole X-Files. Eikä X-Files ole enää päivän sana. Joten miksiköhän Bruce Jones väsää tällaista tarinaa. Tosin Hulkista ei hirveästi saa itsestään enää mitään irti.
The Authority: Harsh Realities, kannessa lukee Morrison. Mutta kyseessä ei ole Grant vaan Robbie. En itse sitä luullutkaan, mutta joku voisi erehtyä. Mutta onhan tämä ihan viihdyttävää supersankaritoimintaa. Ennis/Quitely on valovuosia edellä kumminkin.
Uusin
Baby Blues -suomennos. Sarjan menestys perustuu siihen että fanit lähettävät lasten suusta -vitsejä tekijöille. Strippejä on roppakaupalla ilmaiseksi luettavissa sarjan
kotisivuilla.
Ja helmien helmi. Joka pääsiäinen eksyy heterokouraani Ralf König:
Beach Boys. Kaikkihan tämän jo tuntevat. Ja jos ei niin on syytä tutustua. Ja Ralfin uutuutta odotan innolla. Toivottavasti ei tarvitse pettyä.
- - - - - - - -
Viikon lauluteksti on Jimmy Buffettia, vuodelta 1976, albumilta Havana Daydreamin'. Kappaleen mukaanhan Freud, Marx, Engels & Jung nimesi ekan LP:nsä 10 vuotta myöhemmin.
Kerron tarinan:
Olin ensimmäistä kertaa katsomassa froikkareita vuonna 1986 Tavastialla. Keikalla he soittivat paljon minulle tuttuja biisejä mainioin suomenkielisin sanoin. Keikan jälkeen bändin muusikot siirtyivät baarin puolelle, jossa aloin tutustumaan herroihin ja ilmettelin miksi levyllä tai keikkaohjelmistossa ei ollut yhtään Jimmy Buffettin biisejä vaikka esikoisälppärin nimikin oli häneltä lainattu.
Pekka Myllykoski vaikutti housut kintuissa kiinni jääneeltä ja kertoi lukeneensa tuon rivin Playboy-lehdestä jossa listattiin kaikkien aikojen huonoimmat biisien nimet. Myönsi ettei tunne Buffettin tuotantoa ollenkaan. Tästä johtuen lauloin hänelle seuraavan biisin kertosäkeen ja kerroin Jimmy Buffettin olevan eräs maailman kaikkien aikojen hienoimpia lauluntekijöitä. Pekka selvästi diggasi säkeistöä. Siitä huolimatta ohjelmistoon ei ole tähän päivään mennessä eksynyt ainuttakaan Jimmy Buffettin biisiä.
Omistan 19 Jimmy Buffettin albumilevytystä, neljän CD:n boksin (kaikki biisit ovat muilla levyillä mutta kiekot ovat teemoittain) ja kahdeksan kiekkoa netistä imuroitua, etupäässä radiolivetavaraa.
My Head Hurts, My Feet Stink, And I Don't Love Jesus My head hurts, my feet stink and I don't love Jesus.
It's that kind of mornin',
really was that kind of night.
Tryin' to tell myself that my
condition is improvin' and if I don't
die by Thursday I'll be roarin' Friday night.
Went down to the snake pit,
to drink a little beer.
Listened to the juke box,
oh, it's comin' in clear.
All of a sudden I wasn't alone
pickin' country music with old Joe Bones.
Duval Street was rockin',
my eyes they started poppin'!
Because there she sat at the corner of the bar,
as I broke another string on my old guitar.
Someone call a cab.
Lady won't you pay my tab?
(First Verse)
Got to get a little orange juice,
And a Darvon for my head.
I can't spend all day,
Baby, layin' in bed.
I'm goin' down to Fausto's
to get some chocolate milk.
Can't spend my life in your sheets of silk
I've got to find my way
Crawl out and greet the day.
(Repeat First Verse)
Puolet froikkarien vuoden 1986 keikkaohjelmistosta ei ole päätynyt koskaan levylle tekijänoikeudellisista syistä.
Kirjoittaja