Vampyyrejä jokaiseen makuun

[C. Gothicus]

Sarjakuvat, kirjat, elokuvat ja telkkarisarjat vilisevät tyyliltään hyvin erilaisia vampyyrihahmoja. Joskus nuo pistäväkatseiset elävät kuolleet kuvataan sofistikoituneiksi ja eleganteiksi miehiksi tai naisiksi. Joissakin kuvauksissa vampyyri on puolestaan lähes eläimen kaltainen groteski hirviö.

Minkälaista vampyyrihahmoa te pidätte kiinnostavimpana ja miksi? Bela Lugosin edustaman eksoottisen herrasmiesvampyyrin päivitettyinä versioina voisi pitää esimerkiksi Anne Ricen kirjoissa esiintyviä, läpi ihmiskunnan historian matkaavia tyylitietoisia vampyyrihahmoja, joille omasta kuolemattomuudesta ja ikuisen "elämän" tarkoituksettomuudesta on tullut taakka. F.M. Murnaun Nosferatu edustaa vampyyrikulttuurin hirviömäisempää haaraa, jolta puuttuvat kaikki Transilvanian kreiville ominaiset hiusöljyn tuoksuiset keikarimaneerit. Tämän vampyyrirodun edustajat löysivät myöhemmin tiensä mm. suoraan videolevitykseen päätyneisiin roskaelokuviin ja televisiosarjoihin.

Mielenkiintoisimmat vampyyrihahmot löytynevät ehkä kuitenkin eri maiden vanhoista mytologioista ja vampyyrejä käsittelevistä kansanperinteistä. Piirteitä näistä eri maiden vampyyriperinteistä voi tietysti löytää myös populaarikulttuurissa kulkevista yön yksinäisistä.     

[Mikael Mäkinen]

Äh, piti aloittaa mainostus kunnolla vasta ensimmäinen päivä joulukuuta, mutta pakko se on tässä mainita. Vampires of Finland aloittaa ensi vuoden tammikuussa ilmestymisensä. Ilmestyy joka kuukausi.

Mutta tästä lisää tietoa viikonlopun aikana tuolla MKKEntertainment-ketjussa.

Vampyyriaiheinen mainosvideo:
http://www.youtube.com/watch?v=iK_wceSQ_aE

[Matti Karjalainen]

F.M. Murnaun Nosferatu edustaa vampyyrikulttuurin hirviömäisempää haaraa, jolta puuttuvat kaikki Transilvanian kreiville ominaiset hiusöljyn tuoksuiset keikarimaneerit. Tämän vampyyrirodun edustajat löysivät myöhemmin tiensä mm. suoraan videolevitykseen päätyneisiin roskaelokuviin ja televisiosarjoihin.

Marcus Sedwickin nuorille suunnatussa kauhuromaanissa "Miekkani laulaa" ammennetaan myös hirviömäisemmästä vampyyriperinteestä. Ei mikään mestariteos, mutta paikoitellen aika hyytävää luettavaa kuitenkin. Lisäksi englantilaisen Kim Newmanin "Anno Draculassa" osa vampyyriporukasta kuuluu tähän vastenmielisempään osastoon, josta on vaikea löytää minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa.

Vampyyrit taisivat saada sliipatumpaa luonnetta vasta 1930-luvun Dracula-filmatisointien aikaan (Bela Lugosi), ja huippuunsa kai tämä suuntaus jalostettiin Ann Ricen toimesta. Myös tällä hetkellä helkkarin suositun Stephanie Meyerin "Houkutuksen" Edward Cullen edustaa tätä romantisoitua vampyyrijengiä.

[C. Gothicus]

Lisäksi englantilaisen Kim Newmanin "Anno Draculassa" osa vampyyriporukasta kuuluu tähän vastenmielisempään osastoon, josta on vaikea löytää minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa.

Tuo seksuaalisuuden liittyminen vampyyrikuvastoon on mielenkiintoinen aihe. Jo Lugosin tulkinta kreivistä oli omalle ajalleen rohkea suorasukaisen seksuaalisuutensa vuoksi. Myöhemmissä kuvauksissa sama seksuaalinen lataus on viety jopa pornahtavuuteen saakka. Juuri nämä yliseksualisoidut vampyyrit ovat mielestäni, kaikessa mauttomuudessaankin, sitä mielenkiintoisinta kauhukertomusten vampyyrikuvastoa. Siis tietysti niin kauan, kun se on tehty edes suht tyylikkäästi. Elementit, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Kauhun ja seksin outo liitto. 

[Matti Karjalainen]

Vampyyreistä tuli muuten mieleen se, että Bram Stokerin "Draculasta" on tehty lukemattomia erilaisia sovituksia, mutta aika harva niistä on ollut erityisen uskollinen romaanille.

Sarjakuvan puolella on ehkä tehty tässä suhteessa pätevin tulkinta - tai ainakaan tältä istumalta ei mieleen tule mitään Dick Giordanon ja Roy Thomasin "Stoker's Draculan" (Marvel, 2005) päihittävää.

Tuo seksuaalisuuden liittyminen vampyyrikuvastoon on mielenkiintoinen aihe. Jo Lugosin tulkinta kreivistä oli omalle ajalleen rohkea suorasukaisen seksuaalisuutensa vuoksi. Myöhemmissä kuvauksissa sama seksuaalinen lataus on viety jopa pornahtavuuteen saakka.

Lugosin pönöttämistä on nykymittapuun perusteella vaikea nähdä kovin seksuaalisena, mutta sitäpä se taisi olla 1930-luvulla. Peter von Bagh kirjoittaa "Tähtien kirjassa" seuraavasti:

On tuskin yllättävää, että hänestä tuli pian omituisten kulttien kohde ja että hän sai huiman määrän ihailijapostia, niistä 97% naisilta...

Christopher Leen ja Hammer-lafkan vampyyrileffoissa seksi oli sitten jo näyttävämmin läsnä, ja vampyyrin uhriksi joutuvien naisten ilmeet ja voihkaisut kertovat jo ihan kaiken tarpeellisen - puhumattakaan sitten 70-luvun alussa julkaistusta "Vampire Loversista" (olisiko esitetty täällä nimellä "Kuolleiden intohimot" tai jotain siihen suuntaan?), jossa aika hienovaraisesti tyttöjen välistä ystävyyttä kuvanneesta J. Sheridan Le Fanun "Carmilla"-novellista oltiin tehty pehmopornahtava, paljailla rinnoilla mässäilevä kauhuelokuva.

[Gothadelica]

Mielestäni vampyyrien moninaisuuta on kuvattu viime aikoina ehkä monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin. Tyypit eivät tunnu rajoittuvan enää pelkästään herrasmiehiin ja hirviöihin vaan joukkoon on tuotu lähes kaikkea mahdollista.

Itse olen kokenut kiinnostavimmiksi tapauksiksi Glenn Standringin ohjaaman Perfect Creature elokuvan jossa vampyyrismistä on muodostunut uskonto sekä Howard Chaykinin & David Tischmanin Bite Clubin jonka raadollisessa maailmassa hedonistinen vampyyriperhe DelToro johtavaa Miamia rautaisella otteella. Kuin Kummisetä kulmahampailla, seksillä ja huumekaupalla.
Myös vielä suomessa tuntemattomampi Alan Ballin uutuussarja True blood ottaa aivan oman suuntansa. Sarjan pääosassa oleva vampyyri Bill on jo niin kertakaikkisen tavis että kaupungin punaniskat varastavat shown täysin jättäen hahmon naksuttelemaan hampaitaan taustalle.

Mutta sinähän se hienous onkin. Jokaiselle jotakin. Olen kokenut viime vuosina kovin rasittavaksi sen että katsojalla/lukijalla/pelaajalla odotetaan olevan kultakalan keskittymiskyky ja asioita täytyy aina viedä vain pidemmälle ja pidemmälle. Vampyyreille se on onneksi ollut siunaus. Myönnetään, olen rakastanut näitä hirviöitä vaahtosammuttimen kokoisesta mutta alkoi silti minullakin jo tulla raja vastaan ikuisten kliseiden kanssa. En jaksaisi millään odottaa mihin tästä vielä edetään, vampyyreille on epäilemäti tulossa mielenkiintoinen vuosikymmen.

[Curtvile]

Kuten osa kvaaklaisia tietää minä pidin Charlaine Harriksen kirjojen Bill vampyyristä suuresti juuri koska on banaalin tavallinen eikä übervampyyrijumala.
Kirjat toimivat paremmin kuin niihin pohjaava True blood-sarja, joka sekin on hyvä.

Vampyyrejä on kieltämättä isketty jommankumman allegorisuuden kliseearkkuun Van Helsingin vaarnan voimalla.
Sarjakuvapuolella itselle kiinnostavimpia ovat olleet hienon Life sucks sarjiksen kaarti, Trillon ja Risson Boy Vampire ja Preacherin räkäinen Cassidy.
Näistä yksikään ei lukeudu siihen ärsyttävien gootiposeeraajien joukkoon(kiitos Anne Rice), jotka ovat jotakuinkin yhtä paljon uhkaavia ja pelottavia hahmoja kuin Pelle Hermanni.
No, osa voi päästä Kepukan tasolle. Juuri ja juuri.

Mielenkiintoisimpia ovat ne joissa mennään erilaiseen vampyyriyteen. sarjakuvista ei heti tuel esimerkkiä mieleen, mutta elokuvista mm. Wisdom of crocodiles muistaakseni Krokotiilin kyyneleet ja elokuva life force, varsinkin japaniversio jonka alku on puolituntia pidempi ja juonessa enemmän tolkkua.

Vampyyrien seksuaalisuudesta on kirjoitettu useampikin kirja. Itseen on niin hirviönä kuin metaforana libidosta uponnut ihmissusi.
Mutta kulmahampain varustetuissa veikoissa ja tyttölapsissa on yhä materiaalia lukuisiin eri tulkintoihin.

[Matti Karjalainen]

Howard Chaykinin & David Tischmanin Bite Clubin jonka raadollisessa maailmassa hedonistinen vampyyriperhe DelToro johtavaa Miamia rautaisella otteella. Kuin Kummisetä kulmahampailla, seksillä ja huumekaupalla.

Chaykinin ja Tischmanin "Bite Club" oli periaatteessa ihan näppärä rikostarina, mutta minusta vampyyrielementti ei tuonut tarinaan mitään lisäarvoa. Henkilöt olisivat voineet olla yhtä hyvin niitä perinteisiä amerikanitalialaisia gangstereita tai vaikka puutarhatonttuja.

Sarjakuvapuolella itselle kiinnostavimpia ovat olleet hienon Life sucks sarjiksen kaarti, Trillon ja Risson Boy Vampire...

"Life Sucks" oli pahuksen hyvä kaikessa arkirealismissaan (Ann Ricen täydellinen vastakohta, väittäisin), mutta mimmoinen tapaus tuo "Boy Vampire" mahtaa sitten olla?

[Doc Lomapäivä]

John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen-teoksessa (kirja+leffa) vampyyri on 12-vuotias tyttö, joka elää 1970-lukuisessa ruotsalaislähiössä.

Vampyyreissä mua eniten häiritsee se, kun niistä tehdään automaattisesti hirviöitä. Uskottavampaa on valintateoria: on joko kuoltava, tai jatkettava elämäänsä elävänä kuolleena, ja hyväksyttävä itsensä tappajana. Näin on esim. tuossa Lindqvistin teoksessa.

[Curtvile]

"Life Sucks" oli pahuksen hyvä kaikessa arkirealismissaan (Ann Ricen täydellinen vastakohta, väittäisin), mutta mimmoinen tapaus tuo "Boy Vampire" mahtaa sitten olla?

Euroopalainen sarjakuva, saatavilla neljänä SAFn albumina.

Boy vampire kertoo kahden vampyyrin tarinan joiden vihanpito on kestänyt faaraoiden egyptista asti.
Toinen oli faaraon poika mutta vallanhimoinen aatelisnainen havitteli valtaa keinoja kaihtamatta.
toinen on ollut ~10-11-vuotias ja toinen noin 25 vuotias vamppi vampyyri vuosisatojen ajan.
ann rice on hyvin kaukana näistä kahdesta olennosta.
Trillon teksti on inhimillistä, raadollista ja herkkää ja Eduardo Risson mustavalkoinen sykähdyttävä taide on monille tutuinta 100 bullets sarjasta ja suoraan sanottuna sellasta että Frank Millerin Sin city jää taa.


Doc pitäisi varmaan myös juuri tästä samasta syystä.
Itsekin suosittelen Låt den rätta komma in-kirjaa, elokuvakin pyöri jopa Turun Hurme-leffa-festarilla mutta tietenkin juuri Necrocomiconin kanssa yhtä aikaa.

[Doc Lomapäivä]

Toinen sietämätön asia on keskenään taistelevat vampyyriklaanit, ja "vuosisatoja kestänyt vihanpito". Voi jessus.

[Curtvile]

Toinen sietämätön asia on keskenään taistelevat vampyyriklaanit, ja "vuosisatoja kestänyt vihanpito". Voi jessus.

Boy vampiressa tähän on looginen syy: vampyyreja on tasan kaksi. Ja kun toinen seivästytti sinut rooman valtakunnan aikaan ei paljoa haittaa polttaa toinen "noitana" inkvisition aikaan jne.
Boy vampiressa myös käsitellään vampyyrien seksuaalisuutta hyvin. Jos toinen on saanut reittä pitkin kaiken miehiltä jo ennen muutostaan mutta toinen on kasvanut aikuiseksi kaikin muin tavoin paitsi fyysisesti...
en Docista tiedä, minä kantaisin kaunaa kevyesti muutaman vuosisadan.

[Gothadelica]

Chaykinin ja Tischmanin "Bite Club" oli periaatteessa ihan näppärä rikostarina, mutta minusta vampyyrielementti ei tuonut tarinaan mitään lisäarvoa. Henkilöt olisivat voineet olla yhtä hyvin niitä perinteisiä amerikanitalialaisia gangstereita tai vaikka puutarhatonttuja.

"Life Sucks" oli pahuksen hyvä kaikessa arkirealismissaan (Ann Ricen täydellinen vastakohta, väittäisin), mutta mimmoinen tapaus tuo "Boy Vampire" mahtaa sitten olla?

Kuten todettua, jokaiselle jotakin. Itse rakastin Bite Clubia mutta Life Sucks oli vain "ihan kiva".

Toinen sietämätön asia on keskenään taistelevat vampyyriklaanit, ja "vuosisatoja kestänyt vihanpito". Voi jessus.

Älä nyt, mitäpä muuta sitä tekisi ikuisella elämällä kuin taistoisi niitä muita kuolemattomia vastaan. Tai kititsisi kuinka kamalaa on elää verellä. Tai tappaisi neitsyitä niin kauan että ihmislaumat tappavat sinut. Olen jo pitkään epäillyt että vampirismiin liittyy se että aivot jotenkin surkastuvat.

Boy Vampireen ilmeisesti pitää tutustua. Kuullostaa kerrassaan hilpeältä tappokisalta.

[keijoahlqvist]

Uruguaylaissyntyinen Alberto Brecca otti vampyyrit käyttöön kuvatakseen nykymaailman häijyyttä teoksessa Dracula, Dracul, Vlad?, Bah.... Hänen vampyyrinsä vaeltaa nykymaailmassa sapuskaa etsimässä, mutta modernin kidutustilanteen kohdattuaan vereen kyllästyneenä pakenee kirkkoon.

[Timo Ronkainen]

Itsekin suosittelen Låt den rätta komma in-kirjaa, elokuvakin pyöri jopa Turun Hurme-leffa-festarilla mutta tietenkin juuri Necrocomiconin kanssa yhtä aikaa.

Ja jäi sen takia näkemättä ja senkin kun sen piti tulla yleiseen levitykseen, ensi-ilta myöhemmin. Tuli, juu. Mutta ei Turkuun. Kun elokuvatarjontaan tässä kaupungissa tuli monopoli, ohjelmisto meni paljon huonommaksi. Tämä olisi ollut ainoa tällä hetkellä kiinnostava leffa, mutta ei saavu tänne peräkylään. Eipä tainnut kyllä olla muualla kuin Hesa-Tampere. Tulisko myöhemmin? Alanko haluta pois Turusta?

Timo