Pikku Nikke ja Sempé

[Janne Kuusinen]

 Onko Tammen (ja aikaisemmin Liken) Sempé-kirjojen ladonnalle minkäänlaisia järkeviä perusteluita? Ilmeisesti alkuteoksetkin ovat samanlaisia lipareita, joissa on suurin piirtein postimerkin kokoinen kuva per sivu, ja kun sarjoissa on kymmenenkin kuvaa, se tarkoittaa usein myös kymmentä sivua.

 Mikä "parasta", joka toinen sivu (no melkein!) on tyhjä. Tyhjän paperin hinta tulee näin ollen melkoisen korkeaksi. Kun muutenkin albarit ovat sangen ohkaisia, niin rahan vastineeksi saa raivostuttavan vähän Sempén neroutta.

 Jos nyt lähtisitte värkkäämään albumeja Sempé-etiikalla, niin saisitte markkinoille ainakin kymmenen albumia. Ihan vihjeenä vaan...

[Antti Vainio]

päivän paras uutinen löytyi Guardianista:Goscinnyn tytär on löytänyt jostain laatikollisen aikaisemmin kirjana julkaisemattomia Petit Nicolas eli Pikku Nikke - tarinoita. toivottavasti nämä saadaan välittömästi suomeksi. ne jotka eivät herraan ole tutustuneet, kipin kapin kirjastoon

http://books.guardian.co.uk/departments/childrenandteens/story/0,6000,1360493,00.html

[Tertsi]

Olin  huomaavinani jokin aika sitten Amazonilla tollaisen uuden Niken olevan myynnissä.

Pari on tullut luettua, mutta en muista niistä oikein mitään. Kirjakaupasta tuskin löytyy, mutta varmaankin kirjastoista noita saa.

Mulla on luvussa James Ellroy. Nikke toisikin sopivaa kevennystä...

[VesaK]

L´Echo des Savanesin joulunumerossa oli (Vuilleminin ym. sarjojen ja kaikkien yläosattomien tätien joukossa) ensimmäinen noista tarinoista. Sempékin on onneksi yhä voimissaan, että kuvitukset ovat taattuja.  
Nikke-kirjojen suomennoksista on otettu uudet painokset, eli horisomppia kirjakauppaan. Niin pikkuporvarillisen ranskalaisen perhe-elämän kuvauksia kuin Niket ovatkin (olevinaan), ovat ne yhtä kaikki klassikoita.  

[Wade]

On nuo niket loistavia. Hakekaapa kirjastosta Pikku-Nikkejä kasettikirjoina. Lukijoina loistavat, myös Knallista ja Sateenvarjosta tutut; Pekka Autiovuori ja Aila Svedberg (ko. lukijat eri kaseteilla).
 On tullut tutuiksi jo ihan pienestä asti Niket.
Eri vänkää! Mikä on muuten paras Pikku-Nikke.



Jeh! Ticciman

[PurPur]

Pikku Nikellä on oma klubi:
http://www.phaidon.com/nicholas/
Kun rekisteröityy jäseneksi, niin lähettävät penaalin jossa on kynä, pinssi, viivotin ym. mukavaa!

[Illodiini]

Noin yleisluonteisesti kommentoiden: Vaikka ranskankielentaitoni on aika lailla samaa luokkaa kuin baskini, niin kyllä noista Nikke-kirjoista(joita on nyt ilmestynyt jo kolme uutta paksua ennestään suomentamatonta!)paistaa sama nerokkuus, jota ilman leegio ranskalaisia piirtäjiä olisi jäänyt vain kielialueensa vangiksi ja arvostamiksi. Goscinny oli koko porukan yläpuolella.

Illodiini

[VesaK]

Goscinny oli koko porukan yläpuolella.

Käsikirjoittajana kyllä, mutta ei piirtäjänä. René tajusi ajoissa, että kirjoittaminen on hänestä hauskempaa kuin piirtäminen. Ei niin että Goscinny olisi ollut erityisen huono piirtäjäkään, mutta se puoli työstä ei vaan innostanut häntä. 

[Illodiini]

Totta joo, mutta jos ei oteta Hergeä huomioon, niin kyllä se on just eikä melkein Goscinny, joka yhdistää nimellään ensimmäisen aallon eurooppa-albumit, jotka julkaistiin täällä 70-luvun alussa. Ja ilman hänen ilmavaa ja muutkin kuin ranskikset tavoittavaa huumoriaan, olisi noita saanut odotella vielä pitkänkin tovin, luulen mä. 

Illodiini

[Tertsi]

Myös Peyolla alkoi olla riittävästi ammattitaitoa 60-luvulle tultaessa.
Johannes ja Pirkale ovat tyystin eri tyylilajia kuin Goscinny, mutta hemmetin hienoja tarinoita oikeastaan kaikki Jumalten lähteestä alkaen.

Ja lienee Ranska-Belgiassa ollut muitakin hyviä, meillä suomessa ehkä tuntemattomiakin kykyjä  50-60-luvulla.