Mistä sarjakuvasta olet saanut eniten vaikutteita (elämääsikin)?

[Michael Riddle]

Syvin ajatus mitä olen ottanut sarjiksista, lienee "Itsemurha on luovuttamista", joka tuli esiin 1996 vuoden hämiksistä, ben reilyn ajatuksista.

Muutenkin Marvel on inspannut, ja pistänyt pohtimaan filosofisia ajatuksia, joita tämä saakelin manga-buumi ei ole vielä kertaakaan aiheuttanut. (Tosin eihän niissä chosen one, räiskintää & rytinää ja vähän huumoria joukkoon meiningillä menevissä sarjiksissa olekaan mitään ajatusta. Ja kun sitä on, se on jo aikaisemmin tehty.)

Aku Ankka on minunkin listalla. Ja kyllä ne Lassit ja Leevitkin on pistänyt miettimään, että miksi helkkarissa pitää aina olla niin pirun aikuinen? (Samalla selittyi se, että miksi se MINUN kopterihattuni tuli myöhässä. =( )

Viivi ja Wagner, Tenavat, Häjyt (Älkää kysykö mitä! ) ja monet muut strippisarjakuvat ovat myös herättäneet jotain.

[YhdysSanaKuvia.com]

Onko siis nähtävissä, että "vakavia" sarjiksia lukeneet tarraavat mukaansa sen suuntaista vaikutusta: filosofia, kantaaottavuus, jne ja kuten itse olen tuollaista ns. höpö-höpö-huumorisarjakuvaa lukenut, niin olen saanut vaikutteita huumorinlaadullisesti?

Vai onko kellekään käynyt niin, että olette lukeneet ns. "vakavaa" sarjakuvaa/teosta tai miksi-sitä-haluaa-kutsua ja olettekin saaneet vaikutteita pelkästään piirrostyylin tai väritystavan osilta esimerkiksi fantasia tai huumoriteoksiinne?

Vai kulkeeko tyyli käsikädessä luonteen kanssa? Ei hirveästi näe realismiin pyrkivällä kuvituksella varustettua "Fingerporia".

[gerber]

Lätsä , Vanhat Herrat  ja Friikkilän Veljekset

[tolppis]

Edelleenkin ennen kuin kirjoitan mitään vetoan siihen lieventävään asianhaaraan että olen univelkainen, hiukan ylirasittunut ja kaipaan vain jotakin tekemistä etten nukahda töissä pystyyn mutta siis...

Lähinnä olen (katsokaa tuota avatariani joten yllätys yllätys) saanut mainion kyynistä "hälläväliä, olen mitä olen, haistakaa..."-asennetta Hellblazer-sarjiksista. Viimeksi jäi mieleen yhdestä uudehkosta HB-kokoomasta kuinka John C. totesi kieltäydyttyään (enpäs spoilaakaan) hmmm...eräästä tarjouksesta, seuraava repla: "Sod off (tai vastaavaa), I'm me own man, always have been, always will". Hiukan tuonne päin. Samaistuin heti tuohon arroganttiin screw you asenteeseen.

Toinen vastaavasti mieleen jäänyt kohtaus on Prattin Corto Maltesesta jossa (Huom! jälleen olen muistin varassa!) kyyninen Kus nirtsii erään (aika roistomaisen) tyypin ja Corto raivostuu ja huutaa: "Miksi sinä noin teit! Minusta hän oli sympaattinen!". Kus:"Minustakin hän oli sympaattinen". Corto:"Pitääpä siis varoa jos tapat kaikki joita pidät sympaattisena...". Kus:"Et sinä ole minusta sympaattinen". REPEÄN AINA!  Jälleen tuota (ainakin näennäisesti) välinpitämätöntä arroganttia asennetta elämään ja kuolemaan.

Erään sarjakuvan nimi taas on lähes ohjenuorani (sarjakuvaa en ole edes lukenut enkä tiedä YHTÄÄN mitä käsittelee!): What if this were heaven, wouldn't that be hell.

Nuff said. (juu, eräältä sarjishahmoltahan tuokin on jäänyt aivopoimuihin)