Tex-suuralbumi Raivoisa rämejahti

[Pat]

En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.

Samoin minulla tökki. Kyllä kirjoitetussa tekstissä pitäisi käyttää sanoja he tai hän. Voi olla, että tarinassa käytettiin ainakin intiaanien kohdalla tarkoituksella sanoja se tai ne, jotta "eläimellisyys" korostuisi. Ei onnistunut valinta minun mielestäni.

[öpilöti]

Kaikkeen sitä kiinnitetään huomiota...

[Cheyenne]

Nyman sekoittaa jonkin verran arkikieltä kirjakieleen, toisin kuin Renne. Joissakin kohdin "se" ja "ne" hyppäävät silmille lukiessa, ja varmaan juuri sen takia, että on niin tottunut Rennen tyyliin. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta henkilökohtaisesti tykkään enemmän kirjakielestä. Taiten käännettynä sekin on elävää, rikasta ja vivahteikasta. Toisaalta esim. Moogin ronski suomennos Hexissä toimii kerrassaan loistavasti.

[Asko AA]

Minusta kaikkein luontevin selitys on se, että Nymanin puhekieliset ilmaisut ovat hänen tunnollisia käännöksiään alkukielisen tekstin puhekielisistä ilmaisuista?

Kirjakielen ja puhekielen rinnakkainen viljely on aina heikoilla jäillä luistelua. Jatkan täällä kypsyteltyä palautetta Jukan suuntaan, mutta en todellakaan aio käydä päälle kuin yleinen syyttäjä tai pamputtava kielipoliisi.

[Cheyenne]

Viimein pari kommenttia itse albumistakin. Eli luettu on ja ihan kivat fiilikset jäivät tästä teoksesta. D'Antonion tarina oli perinteinen, suoraviivaisesti etenevä viihdyttävä seikkailu. Carsonin rooli ihmetytti minuakin, kun mies passitettiin lasarettiin ennen kuin albumi pääsi edes kunnolla vauhtiin, ja muutenkin pappa Carson oli kirjoitettu hieman liian kärttyisäksi. Toimivampaakin sanailua kaverusten kesken on nähty.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Loppu, eli Lafargen kohtalo suosilmäkkeessä, oli turhan ennalta-arvattava. Batterbaum-episodi viimeisillä sivuilla jäi irralliseksi.

Muuten tasapainoinen ja hyvä perustarina.

Filippucci oli juuri niin pätevä kuin ennakkoon uskalsi odotella. Selvästi miehen scifi-tausta näkyi monissa albumin kuvissa. Suomaisemat olivat upeita ja myös Filippuccin Tex näytti Texiltä. Tasaista jälkeä läpi albumin.

[Dennis]

Mielenkiintoinen eeppos, kun on tottunut vähän toisenlaiseen Texiin, mutta hyvällä tavalla.
Komppaan Cheyenneä, tarina on tosiaan perinteinen lännenkeitos, piirrosjälki on komeeta ja tarina pysyy hyvin kasassa. Tuli välillä oikein flashbäkkejä vanhoista lännenfilmeistä. Maisemat ovat upeasti kuvattu.

Carsonin äkeys yllätti, vähän aikaa meni kakistellessa, mutta kun Carson sitten jo "poistui" takavasemella, niin homma jäi hänen osaltaan  turhan vähäiseksi.

Filipucci on tehnyt mainiota jälkeä, innolla odotan lisää. Suosittelen  lämpimästi.

[Jovalt]

Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.

[Dakota]

Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.

Ehkäpä  Jukka Nyman oli uskollinen D'Antonion alkuperäistekstille, eikä turhaan ruvennut sitä muuttamaan. Rene Nikupaavolalla on omia ilmaisuja, jotka pysyvät samoina tekstittäjästä huolimatta. Näinollen hän on onnistunut tuomaan Texeihin aimo annoksen omaa itseään. Minua ei kuitenkaan Nymanin teksti häirinnyt ollenkaan, vaikka ei se tämän kertomuksen vahvinta antia ollutkaan.
Rämemaisemien upeus oli sitä luokkaa, että niiden takia on valmis unohtamaan jotain hieman heikompia osa-alueita. Tämä menee mielestäni sinne Magnusin Kauhun laakson rinnalle noin taiteellisesti.

[Mr. Font]

Pakko myöntää että pidin : )
Jos aloitetaan vaikka siitä tärkeästä tekijästä, joka on aina Texissä kulmakivenä ollut, eli hyvästä piirroksesta. Tässäkin albumissa, todella hienoa, kaikki plussat vaan herra Filippuccille. Kansikuvasta alkaen mahtavaa työtä. Hienoja maisemia ja yksityiskohtaista jälkeä. Tyyli toi mieleeni lähinnä Letterin vähäsen. En juurikaan keksi piirroksesta moitittavaa. En tiedä, ehkä odotukset olivat hieman liian korkealla Jannen ylistyksen myötä Tarina oli hyvä. Eka istumaltahan se meni, ja pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun, ja tarjosi muutaman yllätyksenkin, eikä ollut liian yksinkertainen, vaikkei myöskään monimutkainen. Kyllä D'Antonio tarinoita osaa kirjoittaa. Kokonaisuudessaan erinomaista työtä molemmilta, Ginolta ja Luciolta. Tällaista lukee mielellään. Ei ehkä mikään vuosikymmenen paras, mutta kuitenkin varmasti ainakin tämän vuoden Texeistä ihan sinne kärkipäähän.