Tex-suuralbumi Raivoisa rämejahti

[öpilöti]

Kun tuo yleinen albumiketju alkaa paisua turhan suureksi ja sekavaksi, niin ehkäpä olisi viisaampaa keskustella spesifisistä albumeista omissa ketjuissaan? Eli, nappaisin em. albumin eilen ja nyt on luettu n. 2/3-osaa. Tarina on ollut vallan hyvä, tosin Carsonin "loukkaannuttaminen" ei ollut hyväksi. Toiseksi ihmetyttää Texin jatkuva "punanahkoittelu". Ei hän ole vastaavissa tilateissa aiemmin sortunut moiseen, melkeinpä on vetänyt turpaan jos joku punanahkoittelee.

Filippucci on kyllä hiton hyvä piirtäjä. Nostaisin hänet albumipiirtäjien listalla ihan kärkeen yhdessä Magnuksen ja Capitanion kanssa. Hänen tyylinsä on jotenkin "odottelevan" tuntuista hieman Civitellin tapaan, ts. tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin vaikkapa Villan tai Repeton kiihko. Maisemat ovat upean hienoja!

Miinuksena ainakin minun kappaleessa on muutaman sivun suttaantuminen. Viereinen sivu ei ole suttaantunut ollenkaan, joten nähtävästi suttu on tullut jo painovaiheessa. Onko muilla sama vika? Painojälki on muuten terävää ja siistiä.

[elre]

Vähän yli puolenvälin ollaan ja samaa mieltä että Carsonin tippuminen pois noin aikaisessa vaiheessa harmittaa. Olisin voinut hyvin kuvitella lukevani Kitin "marinaa" toverusten setviessä rämeikön olosuhteissa lahdaten samalla tukun alligaattoreita...
Lähtötilanne ehkä oli vähän siinä ja siinä, Tex ja Kit presidentin toimeksiannosta hakemassa "intiaanimurhaajaa"...

Muuten tarina vaikuttaa hienolta ja ainakaan minulla ei ole kuvituksen suhteen moitittavaa...

Pistin saman merkille että satunnaisilla sivuilla osalla sivusta painojälki oli ns. tuhruinen mutta ei se lukunautintoa vie....mutta ilmankin olisi voinut olla.

[öpilöti]

No nyt sain albumin päätökseen. Semmoinen juttu pisti silmään, että ei Tex ole ennen näin penseä ollut ilmiselvän vääryyden suhteen. Varsin pitkälle tarinaa Tex antaa ymmärtää ettei häntä kiinnosta Ochalan ja Lafargen välit, hän vain haluaa estää uuden kahinan alkua. Tämä on kovin, erittäinkin outoa ajattelua Texille.

[samppali]

Tänään hain tuon Suomalaisesta, ja kieltämättä todella hyvää jälkeä! Tosin vielä en ole lukenut kuin muutaman sivun, mutta kuvitus on hienoa. Hieman yllätyin yksityiskohtien vähyydesta. Näytesivuista sai hieman eri käsityksen kuten joku jo sanoikin. Tosin tämä ei itseä haittaa. Parasta kuitenkin lukea ja kommentoida sitten lisää.. 

[Curtvile]

Erittäin hyvä lännenalbumi.

Olenko ainoa jolle tuli elävästi elokuva Lainsuojaton Josey Wales mieleen varsinkin osuudesta Texin ollessa lautalla?

[Cheyenne]

Kun tuo yleinen albumiketju alkaa paisua turhan suureksi ja sekavaksi, niin ehkäpä olisi viisaampaa keskustella spesifisistä albumeista omissa ketjuissaan?

Pari kommenttia.

1. Jos Öpilötin ehdottaman mallin mukaan ruvetaan toimimaan, olisi hyvä aloittaa kunkin julkaisun ketju tarpeeksi ajoissa, eli että ennakoinnit ja julkaisun jälkeiset kommentit saataisiin kaikki samaan ketjuun. Nyt esmes Rämejahdista on juttua kahdessa ketjussa. Ei ehkä kaikkein ideaalein tilanne?

2. Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).

[öpilöti]

Mikäänhän ei estä ylläpitoa siirtämästä tätä albumia koskevia viestejä toisesta ketjusta tähän. Ja kun esim. suuralbumeita on ilmestynyt verrattain vähän, niin ei siinä tule pirstoontumista.

[Janne]

Enintään 20 ketjua plus kaksi uutta joka vuosi...

[öpilöti]

No mites on Rämejahti edistynyt muilla?

[ilmari]

No mites on Rämejahti edistynyt muilla?

Minun rämejahtini on vielä kaupan hyllyllä.  Jos sen saisi tuossa ensi viikolla hankittua.

[samppali]

Luettu on ja oli ihan hyvä. Tosin mielestäni tarina "laantui" loppua kohden. Tiedä sitten mistä johtui, mutta seikkailu vaikutti alussa paremmalta. Siltikin sangen hyvä seikkailu, jonka voi joskus lukea uudestaankin. Piirrokset olivat erittäin hyviä, ja olisin voinut katsella niitä enemmänkin. 

[Mosabacka]

...Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).

Olen samaa mieltä. Täytyy muistaa, että keskustelun viitekehyksenä toimii Lännensarjat eikä Tex Willer ja muut, vaikka ketjujen määrän perusteella niin voisi luulla. Minun puolestani tämä sivuhaara suuralbumi-pääketjuun.

Rämejahtihan tuli luettua samana iltana kun se ilmestyi. Pääketjussa oma nopea arvioni. Ja kuten lupasin, nyt se "käännösasia". En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.

[öpilöti]

Ainakin uusien albumien osalta erillinen ketju/albumi selkeyttää foorumia, etenkin kun yleisketjujen keskustelu rönsyilee turhankin paljon.

[ilmari]

käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän.

Olen huomannut tämän saman, mm. uusimmassa Willerissä oli näin. Eipä tuo minua isommin haittaa, tosin olen tottunut sanoihin "he" ja "hän" Texeissä.

[Dakota]

Filippuccin piirros Raivoisassa rämejahdissa on monin paikoin huikean hyvää. Hyppy Tex Willerin pariin sujuu häneltä tyylikkäästi. Varsinkin piirtäessään räme-alueen kasvillisuutta Filippucci on nähnyt paljon vaivaa jälkensä eteen. Tuloksen näemme edessämme. Myös seminolien kulttuuriin ja ulkonäköön hän on joutunut perehtymään saadakseen rämeitten asukkaista ja heidän kylästään aidon näköisiä. (Osa seminoista jäi asumaan ikiajoiksi Evergladesin suoalueille, koska he tunsivat rämeet paremmin kuin kukaan muu eikä heitä kyetty sieltä häätämään.)

D' Antonion kirjoittama tarina ei saa ehkä aivan tarpeeksi ilmaa siipiensä alle, muttei se huonokaan ole. Erilaisuudesta pelkkää plussaa. Vähäiset takautumat toimivat hienosti. Ochalan ikävät kokemukset lapsena on tuotu esille erittäin hyvin ja koko kohtaus onkin eräs tämän tarinan helmistä.

Kaikenkaikkiaan. Nauttikaa tästä, sillä voi olla, ettei näin hyvää ole tulossa aikoihin!