Roope-setä -lehti

[Darth Mika]

Okei, lopetat tilauksen koska Roope-setä -lehti ei näytä enää hyvältä hyllyssä? Pitäisikö itsekin aloittaa tämmöinen koristelu? Eiku jäh, ei tää uusi Roope-setä ollutkaan hyvä sarjakuvalehti siihen hommaan

Hei haloo! Tarinoiden takiahan näitä tilataan. Hommaa taulu tilalle jos et kestä sillisalaattia huoneessasi. Itse pidän uudistusta vähintään mukavana. En näe siinä oikeastaan mitään haittaa, tosin vielä ei näkynyt uusimmassa lehdessä mitään plussaominaisuuttakaan.

Siis ulkoasu, koko, tarinat, sivumäärä ja hinta on koko paketti. Kaikki on tärkeitä. Mutta liian paljon muutkosia on nyt tullut. Olisivat jättäneet muutokset tohon kirja koon kasvattamiseen, eikä ruvennut enää noihin selkämyksiin työntää jotain kuvia, jotka näyttää ihan kaameilta.
Yksi syy, että lopetin Aku Ankan taskukirjojen ostamisen oli, että selkämys muuttui. Se on musta tyhmintä mitä Sanomat voi taskukirjoille tehdä. Okei olen ehkä vanhakantainen sarjakuvanlukija, ainainen valittaja, mutta toi närästää meikäläistä nyt todella paljon. Luulin, että Roope-setä on niin ohut, ettei ikinä siihen tule noita keräilykuvia...luulin näköjään väärin.
Ihmettelen miksi näitä muutoksia tehdään...alkaako Roope-setä lehdellä menemään huonosti. En usko, että tämmöisillä muutoksilla saadaan myyntiä kasvatettua...lähtee loputkin tilaajat veke, kun lehti alkaa näyttämään tivolisirkukselta.
Tarinoita paremmiksi...julkaistaan semmoisia tarinoita joita asiakkaat oikeesti haluavat lukevat ja joista ne pitävät...vai eikö niitä ole tarjolla. Onko tarinoiden laatu menossa surkeaksi, kun alkaa vanhat mestari kuolla saappaat jalassa.
Kun katselen myös tätä etukantta, niin Roope on isolla ja setä pistetty tohon ylösalaisin pienellä...tarkoittaako tämä sitä, että kohta myös Roope-setä lehden nimikin vaihtuu vain Roopeksi...Voihan rapistuneen kuusen neulaset takapyllyssä, mitä huttua!

[Dennis]

Pakko on todeta, että toi vinkuminen jostain lehden selkämyksestä on jo hakemalla haettua purnausta, sillä ei ole mitään väliä Roopen kaltaisessa lehdessä.

Todella naurettavaa pelleilyä!

Ja ei tossa ole muuta varsinaista muutosta kuin tuo koko, joten turha on itkeä turhasta.

Jos se selkämys niin vaivaa niin vetäkää vaikka se teipillä piiloon tai suitaiskaa tussilla.

[Kujis]

Minusta tuo kokomuutos oli jopa ihan hyväkin. Kun tuota opusta selailin, niin se vain vaikutti (näin aluksi) paljon paremmalta.

Suomalaiset on kaavoihin kangistuneita jääräpääpökkelöitä, että pienikin muutos aiheuttaa närää.  25 % ihmisistä on joka asiassa vastahankaan

[Darth Mika]

Pakko on todeta, että toi vinkuminen jostain lehden selkämyksestä on jo hakemalla haettua purnausta, sillä ei ole mitään väliä Roopen kaltaisessa lehdessä.

Todella naurettavaa pelleilyä!

Ja ei tossa ole muuta varsinaista muutosta kuin tuo koko, joten turha on itkeä turhasta.

Jos se selkämys niin vaivaa niin vetäkää vaikka se teipillä piiloon tai suitaiskaa tussilla.

Ei ole hakemalla haettua purnausta. Ne selkämykset on vain aivan hirveitä.
Et sinäkään varmaan ostais autoa, jossa olis vaaleanpunainen takaspoileri tai jotain muuta kamalaa. Sanon vaan, että en pidä tästä hommasta...kai nyt mielipiteensä saa sanoa.

Kyllä olen hieman valittaja luonne ja olen kaavoihin kangistunut...niin me kaikki keski-ikäiset äijänköriläät ollaan. Ei sille voi mitään. On täällä purnattu paljon tyhjänpäiväisemmistäkin asioista, joten jokainen tavallaan.

Ja on parempi, että asioista antaa kritiikkiä, muutenhan Sanomat tekee vieläkin älyttömämpiä juttuja. Odotan vain kauhulla mitä ne seuraavaksi keksii!

[Kreach]

Vuoden ensimmäinen Roope-setä tarjosi uudistuksensa lisäksi myös ihan maittavan paketin sarjakuvaa

Tammikuun numero, eli vuoden 2012 ensimmäinen Roope-setä koki siis ensimmäisenä Roope -lehtenä uudistuksen, joista tässä numerossa näkyi päälliimäisenä lehden koon lisääminen hieman isommaksi. Uudistuksena tämä on ihan mieluinen. En näe siinä mitään haittaa, ja nyt tarinapuolella saadaan julkaistuksi myös hyvin 4-rivisiä sarjoja. Muita uudistuksia ovat mm. Päivän pamaus -artikkelipalsta, jossa kerrotaan uutisia ja piirtäjäesittelyitä koko vuoden ajan. Muita näkyviä muutoksia ovat kannen logon fontin muutos sekä ilmeisesti alkava selkämyskuva - josta ei tällähetkellä erota kuin sen, että taitaa alareunaan syntyä kirjaimista 2012.

Normaalin kolmikuvaisen hölmön Pikku-Aku -vitsin jälkeen vuoden ensimmäisenä pitkänä tarinana nähdään Maria & Romano Peiranon käsikirjoittama sekä Massimo De Vitan piirtämä Superkuhmu. Ensimmäisen kerran vuonna 1982 julkaistu sarja. Eli klassikolla lähdetään tänä vuonna liikkelle.
Tarina on mukavan leppoisa ja vaikka juonikuvio ja varsinkin ratkaisu on jokseenkin tuttu, niin se menettelee kyllä. Turvallinen valinta toimitukselta ensimmäiseksi sarjaksi. Plussaa täytyy antaa erityisen hyvistä suomennoksista, jotka ovat oikeasti saatu hyvään muotoon niin, että ne naurattavat. Tarinahan on juoneltaa oikealla mittakaavalla niin ylituttu, että huh.. Vaikkakin Akun puutarhuripuoli tekeekin tarinaan mukavan uuden vivahteen. Isoin plussa muutamalle hauskalle kohdalle, muuten aika "luettava, muttei kahdesti" -tyylinen sarja.

Klassikkorumbalta näyttää tämä, seuraavana vuorossa sitten oikealla nimikkeellä "Kuukauden klassikko", Dalmasson ja Chierchinin yhteistyönä syntynyt Kadonneiden korujen arvoitus. Sarjan päähenkilö on Mikki, jonka voi vaikka päätelläkin sarjan nimen perusteella. Tarina on dekkariksi köyhä, mutta muuten ihan luettava. En tiedä mitä tässä sitten haettiin, koska varsinainen dekkari tämä ei tunnu olevan, mutta ei oikein seikkailukaan. Varsinkin lopun hypnoosi-käänne on jotenkin naurettava, vaikkakin toki pakollinen jotta juttu ratkeaa. Tarina olisi kaivannut lisää pituutta ja muutaman juonenkäänteen ja paneutumista hahmoihin, jotta siihen olisi päässyt kunnolla sisään. Nyt kokonaisuus tuntuu vähän riipaistulta. Mutta ei huono, eikä ainakaan mikään puuduttavan tylsä juttu. Ihan mielenkiintoinen luettava kylläkin, mutta lisäähän tämä kyllä kaipaisi.

Pikku-Aku tarinan idea on selkeästi omaperäisin ja paras koko lehdessä. Jos kaksi ensimmäistä sarjaa olivat perus "Roope vs. Kroisos" ja perus "Mikki etsii syyllistä", niin tässä Ekku ja kivi -tarinassa (Macchetto & Perissinotto) on oikeasti jotain uutta saatu aikaan. Mutta vain huonolla toteutuksella. Ajatus puiden tarinoista on mainio ja vaikka tässä nyt perjaatteessa mikään puu ei oikeasti tarinaa kertonutkaan, oli se silti ihan veikeä idea. Pitempänä ja ehkä jonain muuna kuin Pikku-Aku -sarjana tästä olisi voinut kehitellä helposti jonkun unohtumattoman tarinan, jossa oikeasti lukija pääsee ymmärtämään puun historiaa. Jonkun muun käsissä tästä ideasta voisi saada ihan dramaattisenkin tarinan. Mutta nyt tämä on tämmöinen lasten juttu, löysä juttu joka ei oikein kiinnosta. Tarina on hyväntuulinen, mutta jo heti aluksi oli liian varmaa kenen talon Ekku rakensi. Että eipä siitäkään saatu yllättävää käännettä aikaiseksi. Idea on tässä tarinassa mainio, mutta muu soopa on selkeästi huonompaa kuin pari aikaisempaa sarjaa.

Viimeiseksi on jätetty lehden kehnoin sarja, jossa serkukset Aku, Touho ja Hannu sähläävät kameroiden kanssa - Roopen kustannuksella. Yhteispeliä on Marconin ja Motturan tuotos. Puhdas täytesarja, joka ei ole erityisen kehnokaan, mutta ei sisällä yhtään mitään, mikä erottaisi tämän mistään tarinasta. Todella mielikuvitukseton. Yleensä Touho -jutuissa huumori on ihan hyvää, mutta tässä ei sitäkään tuntunut oikein olevan. Ja miten Roope mahtui ilmanvaihtokanavasta? Varsinkin, kun piirretty kanavan ulostuloaukko on todella pieni. Noh, ei tainnut olla tarinan pääpointti.. Mikä lienee se pääpointti sitten ollutkaan...

Kokonaisuutena hyvin perus aloitus vuodelle. Kaksi vanhempaa (ja pidempää) sarjaa ja kaksi lyhyttä uudempaa. Kyllähän nuo pidemmät sarjat veivät voiton, mutta pakko se on myöntää, ettei kumpikaan niistä mitään erityisiä riemunkiljahduksia myöskään aiheuttaneet. Jokin vähän enemmän talvi-teemainen tarina olisi ollut kiva nähdä, nyt kun tuntuu että tänne Suomeenkin on sitä lunta vihdoin saatu.

[Lurker]

Ropsun kansilogo oli myös muuttunut. ROOPE on isolla ja setä on laduttu sivuttain pystyyn, kuin huutomerkiksi. Ihan hyvä ja näkyvä logo.

[Henendo]

Arvostelussa Roope-setä 1/12

Uudistuksen tuulien hyvät ja huonot puolet:

+ Suurempi koko hyvä ratkaisu kaikin puolin
+ Roope-sedän tietotoimiston korvannut Päivän pamaus erittäin lupaava palsta
+ Selkämyskuva(t)
+/- Keräilykuvan puuttuminen (vuosien perinne katkeaa, mutta viime vuonna vallinnut artikkelilinja...)
- Hinnan ankara nousu
- Logo aiempaa huonompi
- Pikku Aku -stripin, In English -sarjan ja dekkarin jatkopesti ilman muutoksia

Superkuhmu, Maria & Romano Peirano - Massimo De Vita
Tutun juonikuvion läpikäyvä sarja ei anna lukijalle oikein mitään uutta, mutta on silti viihdyttävä. Tarinasta löytyy hauskojakin hetkiä, jotka nykyisin tuntuvat olevan kiven alla. Mikä tärkeintä, lukeminen toi hyvän mielen.
Kadonneiden korujen arvoitus, Gian Giacomo Dalmasso - Giulio Chierchini
Erittäin lupaavan alun ja nykyisin poikkeuksellisen pitkän voittoputken sisältävä sarja rysähtää loppusuoralla pahasti alas. Vihje, jonka perusteella rikos tulee ratkaistuksi on aivan liian kliseinen ja yllätyksetön. Lisäksi loppu tulee vastaan turhan nopeasti, aineksia olisi ollut kasassa pidemmällekin tarinalle.
Ekku ja kivi, Augusto Macchetto - Giada Perissinotto
Aluksi pahasti hömpältä vaikuttava sarja osoittautuu lukiessa yllättävän sujuvaksi ja viihdyttäväksi. Tarina vaikuttaa tavallista lapsekkaammalta, johtuneeko loppujen lopuksi päähenkilöiden nuoresta iästä, mikä ei kuitenkaan (tässä tapauksessa) vähennä sen loistokkuutta.
Yhteispeliä, Massimo Marconi - Paolo Mottura
Lupaava sarja heilahtelee alusta loppuun. Matkalta löytyy runsaanlaisesti sekä hyviä että huonoja hetkiä. Loppuvaikutelma on hyvä, mutta kokonaisuutta ei ailahtelevaisuuden vuoksi voi onnistuneeksi kutsua. Tämän lisäksi loistavista aineksista ei saada läheskään kaikkea irti.
Oikea lähestymistapa, Carlo Panaro - Michela Frare
Arvostelen vielä tämän yksisivuisen erikseen. Yksisivuisista on vaikea sanoa paljoa. Tätä ei voi sanoa hauskaksi, mutta ei myöskään huonoksi, millaisia useimmat yksisivuiset nykyisin ovat.

Yhteenveto: Erittäin lupaava aloitus, mutta valitettavasti näin käy lähes aina. Lopulta odotuksia ja lupauksia ei lunasteta. Lehti antoi erittäin varovaisen vaikutelman. Aivan kuin ei oltaisi uskallettu ottaa hyvää starttia, vaan edetään hissukseen.

[haplo]

Uuden Roope-sedän koko oli hyvä. Sitä oli mukavampi pitää käsissä ja myös ruutujen katselu tuntui paremmalta. En vastusta uudistusta, siitäkään huolimatta ettei uusi koko sovellu hyllyyni.

Mitä tulee tammikuun numeron varsinaiseen sisältöön, hieman oli varovainen aloitus vuodelle minunkin mielestäni. Eniten jäin kaipaamaan niitä vinkattuja uusia tarinasarjoja tai muutoin jotain nelirivistä tarinaa. Kun kerran uudistetaan, olisi ollut mukavaa havainnollistaa uudistukset lukijoille heti ensimmäiseen uuden ilmeen saaneeseen numeroon.

Mutta kyllä Roope-setä edelleen Aku Ankan voittaa ja uudistus enteilee, että etumatka vain kasvaa.

[Janne]

Minä, joka olen patavanhoillisuuden perikuva, tykkään varauksettomasti lehden uudistuksesta.

Ainut mikä numerossa 1/2012 kunnolla ärsytti oli Chierchinin Mikki-tarinan kammottava väritys. Värit olivat osuneet sinne, tänne ja suunnilleen, yleensä ääriviivojen päälle. Taisi olla 70-luvun alkuperäinen väritys siinä vielä.

[Kujis]

Maaliskuun lehdessä olisi luvassa sitä kaivattua nelirivistä sarjakuvaa

[Esa O.]

Maaliskuun lehdessä olisi luvassa sitä kaivattua nelirivistä sarjakuvaa

Selasin moneen kertaan ja ihmettelin missä mukamas. Mutta nyt kuulemma vaihtuikin alkamaan vasta helmikuu.

4-rivinen oli kuitenkin nyt, kuten ennenkin, dekkaritarina. Yllättäen hiiren tilalla olikin Aku ja Roope. En vielä tarkemmin lukenut, muttta vaikuttaisi olevan kohtalaisesti piristetty versio vanhasta jo liian yksioikoisesta formaatista.

[Janne]

Numerossa 2/2012 60-sivuinen Scarpan Mikki-tarina 1970-luvulta!!! Olen entistä vankkumattomammin Roope-uudistuksen kannalla. Isompi koko ja entistä enemmän klassikkoja sopii minulle. Taidanpa ruveta tilaajaksi.

[Lurker]

Näyttää siltä, että Ropsun kulta-ajat ovat palanneet! Disneyn ykköslehti nyt Suomessa.

Onkohan tuo Mikin paluu lehteen Kvaakin ansiota, edes vähän...

[Esa O.]

Toinenkin tarina oli mukavan pituinen ja kohtalaisen omaperäinen. Mukavin luettava vähään aikaan, unohtui jopa että on noinkin ohut lehti mitä luki eikä taskukirja.

*Tuo dekkari oli kuitenki ensivaikutelmasta huolimatta pettymys. Lähinnä venytetty ja lisätty toistavia kysymyksiä.

[AnttiS]

Näyttää siltä, että Ropsun kulta-ajat ovat palanneet! Disneyn ykköslehti nyt Suomessa.

Lähellä sitä ainakin ollaan, sillä uusin numero oli tosiaan maittava pala.