Tulipa katsottua tämäkin tuossa pari päivää sitten, ja ihan jännä leffahan tuo oli. Lastenelokuvana ei ehkä ihan Totoron tasoa, mutta kenties mielipiteeni muuttuu tekstitysten myötä.
Jos Lasseter on katsonut Miyazakinsa niin sama toimii selvästi myös toiseen suuntaan; tämän leffan juonenahan on lapsensa perässä hermoileva
ylihuolehtivainen isä (jolla on muuten aika
kiva paatti), ja onkin jälleen kerran mukavaa että tarinassa ei ole mukana yhtään motiivitonta ja harrypotterpahaa henkilöä. Ja
vanhat rouvat ovat edelleen win, olivat sitten veden alla tai eivät.
Digittömyys näkyy ajoittain vähän
yksinkertaisena jälkenä, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää kun ottaa huomioon kuinka paljon dynaamisia toimintakohtauksia tästäkin elokuvasta löytyy - sen ensimmäinen puolisko on melkein
yhtä pitkää kissabussikohtausta. Se on sinällään sääli, sillä pidin Howlin sliipatusta mutta muun jäljen yleiseen ulkoasuun istuvasta CG:stä, mutta onhan tämä
kieltämättä hienon näköistä näinkin.