XIII nro 7 – kiehtovaa agenttiamericanaa

Muistinsa menettäneen agentti XIII:n seikkailut jatkuvat suomeksi sarjan seitsemännessä osassa “Elokuun kolmas yö”. Alunperin Dargaudin kustantama, belgialaista alkuperää olevan tekijäkaksikon luoma sarja näki päivänvalon vuonna 1984, ja viimeinen, 19. osa julkaistiin viime vuonna.

Huolellinen piirrosjälki

Elokuun kolmas yö on vuodelta 1990. Yksi sarjan pienistä viehätystekijöistä onkin ollut seurata piirtäjä William Vancen huolellisesti tallentamia ajan muotivirtauksia. Varsinkin naishahmojen hius- ja vaatemuoti on ollut varsinainen nostalgiatrippi 80-luvulle. Muuten Vancea on moitittu jähmeäksi, mutta tähän seitsemänteen osaan mennessä pientä rentoutta on päässyt livahtamaan piirrosjälkeen mukaan. Mitään luonnosmaisen lennokasta piirroksista on turha odottaa, mutta minun silmääni viehättää tarkka ja huoliteltu jälki, joka maalaa Kalliovuorten lumiset maisemat lukijaa lähelle. Petran upea väritys on myös mannaa.

Paluu kotikylään

Majuri Jonesilla on paha tapa joutua pulaan vähissä vaatteissa.
Majuri Jonesilla on paha tapa joutua pulaan vähissä vaatteissa.

Vaikka XIII:n tarinassa vauhdikkaita käänteitä riittää – mies esimerkiksi saa tietää “oikean” henkilöllisyytensä lähes joka jaksossa, mikä tietenkin johtaa vain seuraavan jäljille – voi albumeita lukea mainiosti itsenäisinä tarinoina ja aloittaa myös sarjan keskeltä. Elokuun kolmas yö jatkaa siitä mihin “Tapaus Jason Fly” jäi, sillä ensimmäisissä viidessä osassa kuljetettu isompi pääjuoni ratkesi ainakin osittain. Sinänsä kuvio on mitä käytetyin: kauan poissa ollut pikkukylän asukas, tässä tapauksessa XIII, palaa kotikonnuilleen selvittääkseen menneisyytensä arvoituksia. Paikalliset asukkaat eivät suhtaudu tähän kovinkaan myötämielisesti, ja luurankoja alkaa löytyä yhden sun toisenkin kaapista.

Poliittista historiaa ja pinnanalaisia ihmissuhteita

Saattaa joutua kahlaamaan, jos haluaa selvittää mysteereitä menneisyydestään.
Saattaa joutua kahlaamaan, jos haluaa selvittää mysteereitä menneisyydestään.

Sarjan viehätysvoima onkin juuri siinä, että siihen on ammennettu tuttuakin tutumpaa americanaa ja reilulla kädellä kliseitä ja hämmennetty soppaa sen jälkeen niin, että asiat näyttäytyvät tuoreessa valossa. Eurooppalaiset tekijät ovat osanneet poimia amerikkalaisen seikkailun kiinnostavimmat kuviot – salaliitot, agentit, eri osavaltioiden maisemat, poliittisen historian – ja sävyttää ne omanlaisekseen tarinaksi. Ylimitoitettu patrioottinen räiskintä puuttuu, onneksi. Vaikka en agenttitarinoiden suurkuluttaja muuten olekaan, XIII:stä pidän. Toinen viehättävä seikka on, että tämä on ikään kuin pinnanalaista ihmissuhdesarjakuvaa. XIII:n taistelupari, tumma kaunotar majuri Jones joutuu pelastamaan sankarin pinteestä vähän väliä, ja vaikka heidän suhteensa kehittymistä syvemmäksi kuvataan ruudussa näkyvin osin vain vihjeillä, keskinäinen kemia värisee. Toki muutkin naiset iskevät helposti silmänsä salskeaan agenttiin, Greenfallsin pikkukaupungissa hollille osuu kovia kokenut apteekkari Judith. Lukijaa jujutetaan myös sillä, että henkilöhahmot ovat uskottavia ja täysipainoisia, mutta on melkoista tasapainoilua tulkitseeko heidät syvällisiksi vai pinnallisiksi. Riippunee lukijasta, eri ihmisille sarja antaa varmasti eri asioita. Minua on kiinnostanut myös poliittisen historian käänteiden esille nostaminen. Nyt menneisyydestä pulpahtaa esiin mm. mccarthyismi, kylmän sodan aikainen vainoharhainen kommunistijahti Yhdysvalloissa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää XIII:n matkassa.

Miksi suomalaiset eivät osta?

XIII:n ystäviä on hemmoteltu tähän asti kahden suomennoksen vuosivauhdilla, mutta surullista kyllä, suomennosten jatko on vaakalaudalla. Kustannustoiminnan kun tulee olla kannattavaa myös taloudellisesti, ja XIII on keikkunut sillä rajoilla, kannattaako sarjaa jatkaa vai ei. Mikä tässä on taustalla? Ovatko himolukijat jo hankkineet sarjan hyllyynsä englanniksi tai ranskaksi? On todella harmillista, jos hyvin alkanut sarja jää tähän. Varsinkin kun kyseessä on XIII:n toinen maihinnousuyritys Suomessa, ensimmäiset suomennokset julkaisi Like 1990-luvun lopulla. Tuolloin kyseessä oli pienennetty mustavalkoalbumi, ja siihen verrattuna värilliset täyskokoiset albumit ovat olleet herkkua. Marginaalikulttuurin, joksi aikuissarjakuva tämän perusteella valitettavasti täytyy näköjään edelleen laskea, harrastajien kannattaa pitää mielessä, että tarjontaa saa lisää jos kysyntää riittää. Sarjakuvien suhteen ei aina kannata jäädä odottelemaan, koska ne päätyvät halvalla myytäväksi kirjakaupan alelaariin, vaan äänestää lompakollaan kiinnostavien julkaisujen puolesta jo aiemmin. Ja mikäli haluamaansa sarjakuvaa ei löydä paikalliskirjastosta, voi aina myös jättää kirjastoon aineiston hankintapyynnön.

Keskustele aiheesta.

W. Vance – J. Van Hamme: Elokuun kolmas yö
XIII osa 7
Arktinen Banaani 2007, värillinen, 48 sivua.
ISBN 978-952-5602-69-2