Vuosi 2007 pilakuvina

(C) Helsingin Sanomat, Henrik Karlsson ja Pekka Vuoristo
(C) Helsingin Sanomat, Henrik Karlsson ja Pekka Vuoristo

Henrik Karlsson ja Pekka Vuoristo:
Karlssonin vuosi 2007
Helsingin Sanomat, 2007
20 cm x 20 cm, 148 s., mv
ISBN 978-952-5557-17-6
24 euroa

Suomessa poliittisia pilakuvakirjoja ilmestyy harvoin. Kalevan pilapiirtäjä Jari Elsilä on koonnut niitä useammankin ja Helsingin Sanomain Terho Ovaska julkaisi toimittaja Unto Hämäläisen kanssa kokoelman uransa ajalta jäädessään eläkkeelle 2005. Seuraavana vuonna Hesarin pilapiirtäjä Henrik Karlsson ja toimittaja Pekka Vuoristo tekivät pilakuvakirjan Karlssonin vuosi 2006 kuluneen vuoden tapahtumista. Kirja sai jatkoa vuonna 2007.

Karlssonin vuosi 2007 on ulkoasultaan elegantti. Sen pilakuvat ajoittuvat syksystä 2006 syksyyn 2007 ja ne on julkaistu sekä paperi- että verkko-Hesarissa. Vuoristo sen sijaan kirjoitti pakinansa juuri tätä kirjaa varten. Teemoiksi on valittu esimerkiksi Suomen suhde Venäjään ja Natoon, Helsinki-Sipoo-rajanveto ja eduskuntavaalit – täyttä tavaraa siis. Kevyempiä aiheita ovat rakastunut Vanhanen, nuorison musiikkimaku, autoileva Lipponen ja junien myöhästelyt.

Henrik Karlsson on piirtänyt Hesariin vuodesta 1986. Keväällä 2005 hän peri lehden paraatipaikan, pääkirjoitussivun, eläkkeelle jäävältä Terho Ovaskalta. 50-vuotishaastattelussaan (HS 27.7.2006) Karlsson määritteli: “Pilakuvan on oltava vekkuli. Tavoitteena on leikillinen vinoilu, joka panee ajattelemaan.”

(C) Helsingin Sanomat ja Henrik Karlsson
(C) Helsingin Sanomat ja Henrik Karlsson

Tällaisia kuvia kirja pursuaa, ja ne saavat nauramaan tai ainakin hymyn karehtimaan. Parhaissa Karlsson yhdistää kaksi ajankohtaista, mutta toisiinsa liittymätöntä asiaa tai ilahduttaa absurdiudella. Huippuvuorten geenipankista voikin löytyä Tiitisen lista tai pilakuvan paikalla ilmoitetaan, että analogisten pilapiirrosten esittäminen tällä paikalla on päättynyt.

Poliitikkojen lisäksi Karlsson piirtää puheenvuoroja tavallisille ihmisille – useimmiten pariskunnille – ja jopa eläimille. Kritiikin kohderyhmää olisi voinut laajentaa Jari Elsilän tapaan. Vallankäyttäjiä kun ovat myös talousjohtajat, uskonnolliset johtajat, media ja oikeuslaitos. Karlsonin kritiikki ei missään tapauksessa vajoa ilkeilyn tasolle, ja olisi vaikea kuvitella minkään vallan käyttäjän menettävän yöuniaan Hesarin pilakuvien vuoksi.

(C) Helsingin Sanomat ja Henrik Karlsson
(C) Helsingin Sanomat ja Henrik Karlsson

Vuoristo pakinoi kaikista aiheista letkeästi ja hyväntahtoisesti ihmetellen. Pakinat tietenkin hauskuuttavat. Ennen kaikkea ne kuitenkin taustoittavat Karlssonin pilakuvia, jotka on järjestelty teemoittain. Kaikkien pilakuvien idea ei välttämättä ensi katsomalta avaudu – ei varsinkaan vuosien päästä, ellei jatkuvasti seuraa politiikan uutisointia (ja myöhemmin sen historiaa). Pakinat turvaavat kuvien selustan silloinkin.

Pitkähköjen pakinoiden ja pilakuvan yhdistäminen maistuu hieman tårta på tårtalta. Itse pidin enemmän Ovaskan pilakuvakirjasta, jossa toimittaja Hämäläisen rooliksi jäi kertoa nykypoliitikoistamme tyylikkääseen ja terävään tapaansa, lähes vailla huumoria.

Toivottavasti Karlssonin vuosi –sarja saa jatkoa vastaisuudessakin, sillä kaksi ensimmäistä tutustuttavat kuluneisiin vuosiin mitä hauskimmalla tavalla.

Keskustele Kvaakissa kirjasta ja päivän pilapiirroksista yleensä Kvaakissa.