Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 05.11.2007 klo 22:39:39 | Luettu: 2903 kertaa

Haloa sarjakuvakansalle

Halo Graphic Novel

(The Halo Graphic Novel, 2006)
Tarina: Lee Hammock, Jay Faerber, Tsutomu Nihei, Brett Lewis
Taide: Simon Bisley, Andrew Robinson, Ed Lee, Tsutomu Nihei, Jean Giraud

Toimittanut: Jouko Ruokosenmäki
Suomentanut: Veikko Malmberg
Alkuperäisjulkaisun toimittanut: Robert McLees, Frank O'Connor, Jeff Youngquist ja Joe Quesada
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-764-4
Painopaikka: Italia, 2007
Ulkoasu: väri, A5, 128 s., Sid.
Ovh: 14,20 €


Kaikki merkittävät elokuvalisenssit, Aliens, Predator ja Terminator ovat keskittyneet Dark Horse -kustantamolle. Samaan talliin ovat myöhemmin siirtyneet mm. Matrix ja vielä 1980-luvulla Marvelin hyödyntämä Star Wars -lisenssi. Vapailla markkinoilla ei ole enää sellaista Hollywood-menestystä, jonka teho uskallettaisiin mitata sarjakuvien puolella.

Pelimaailmassa sen sijaan riittäisi mielenkiintoisia aiheita, mikäli vain rohkeus riittäisi niiden hyödyntämiseen. Bungie Studiosin kehittämä Halo kuuluu Half-Lifen rinnalla tunnetuimpiin Doom-perinteen jalostajiin. Halo-pelisarjasta muodostui tänä syksynä trilogia, joten nyt on paras mahdollinen aika julkaista oheistuotteet myös täällä Pohjolassa.

Pelisarjasta sarjakuvaksi

Bisleyn jälkeä
Bisleyn jälkeä

Halo on, paitsi sujuva toimintapeli, myös juoneltaan johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus. Pelaajan eläytymistä avittaa se, että haarniskaan sonnustautunut päähahmo, Master Chief, on täysi mysteeri – kasvojen sijastakin vastaan katsoo vain kypärän heijastava visiiri. Vaan kuinka tehdä sarjakuva hahmosta, jonka persoonallisuuden varaan ei voi rakentaa tarinaa? Yksinkertaisesti siirtämällä päähenkilö vilttiketjuun.

Bungien tilaustyönä teettämät, ja Marvelin kustantamat, tarinat syventämät Halon taustamaailmaa, eivät sen päähenkilöä. Neljä lyhyttä tarinaa on sovitettu pelien juonellisiin aukkoihin, joten tekijät eivät ole päässeet vapaasti huseeraamaan Halon universumissa.

Ken kynään tarttuu

Ensimmäinen osa, kirjoittajana Lee Hammock ja kuvittajana Simon Bisley, haukkaa leijonanosan vieden puolet yhteensä sadasta sarjakuvasivusta. Viidesosan kokonaissivumäärästä syövät loppuun lisätyt, sekalaisten tekijöiden pin-up-kuvat.

Hammockin tarinassa Covenant-muukalaisrodun edustaja lähetetään valtaamaan takaisin avaruusalusta, jonka oletetaan joutuneen ihmisten valtaamaksi. Perillä päähenkilö, muukalaiskomentaja, joutuu kuitenkin taistelukosketukseen omiensa kanssa. Alus on saastunut viruksesta, joka uhkaa kaikkea elämää: isäntäkehonsa avaruus-zombeiksi muuttavasta vitsauksesta.

Robinsonin selkeää taidetta
Robinsonin selkeää taidetta
Hammock on puuhastellut enimmäkseen pelien parissa, mutta sarjakuvien saralla hän on noviisi, jolla on liian keskeinen osa tässä kokoelmassa. Tarina on aivan liian köykäinen, vaikka sen kuuluisi kannatella kokonaisuutta – valtaahan se yksinään saman verran sivuja kuin loput tarinat yhteensä. Lisäksi Hammock antaa Bisleylle runsaasti tilaa, mikä on tässä tapauksessa virhe; Bisleyn kuvasiirtymät ovat heikkoja, mikä tekee myös monen sivun sanattomista taistelukohtauksista tylsiä lukea.

Bisley on muutoin kyllä taitava piirtäjäkonkari, joka Lobo-erikoisjulkaisujen (DC-spesiaali 1/1994, 1 ja 3/1995) lisäksi tunnetaan Suomessa Batmanin ja Judge Dreddin yhteisseikkailusta (Batman 6/1992). Jälkimmäisessä mies vaihtoi tussit pensseleiden ja ruiskujen hallitsemaan, upeaan sekatekniikkaan. Halossa nähty jälki ei nouse samalle tasolle, mutta ei saa myöskään lukijaa sadattelemaan pettymyksen vallassa. Ainoastaan visiot viruksen muokkaamasta orgaanisesta massasta ovat epäonnistuneita. Kliinisempi yleisilme olisi nostanut kokonaisvaikutelman korkeammalle, niin oudolta kuin se ääneen lausuttuna kuulostaakin.

Ex oriente lux

Ensiesittelystä asti Halon pelaajille on annettu voimakas vaikutelma siitä, että Master Chief, koodinimi Spartan-117, on alkujaan osa itseään suurempaa kokonaisuutta. Kokoelman toisessa osassa syvennetään tätä mielikuvaa.

Nihein sanatonta kerrontaa
Nihein sanatonta kerrontaa
Jay Faerber on kirjoittanut lyhyen tarinan, jossa testataan taisteluhaarniskaa käymällä värikuulasotaa harjoitusvastustajien kanssa. Tarinan idea on tarkoitushakuisesti korostaa sitä, että haarniskan sisällä saattaa olla kuka tahansa – vaikka television edessä istuva pelaaja.

Kuvittaja Andrew Robinson on kuin selkeämpi ja pehmeämpilinjaisempi versio Howard Chaykinista, mutta pienin manga-vivahtein. Kun Ed Lee antaa väreineen loppusilauksen kuvitukselle, kasassa on upeaa jälkeä. Koska kaikki ainekset ovat toistensa kanssa tasapainoisesti edustettuina, tämä on kokoelman paras osuus.

Manga-väriä tuo myös Tsutomu Nihei, joka vastaa yksin kolmannesta tarinasta. Sen päähenkilö on kersantti Johnson, Halo-pelien sivuhahmo. Tarinassa esitetään kersantin pako viruksen riivaamien zombien kurimuksesta. Sanaakaan ei tarinassa lausuta. Osuus on reipasta toimintaa, vieläpä jäntevästi toteutettuna. Tämän lisäksi manga-vihaajilla ei ole pelättävää; ääniefektejä lukuun ottamatta mikään ei viittaa kuvituksessa itään.

Ranskalaislegenda

Brett Lewis on käsikirjoittajien kevyttä sarjaa, mutta nyt hänellä on parinaan alansa jättiläinen, Blueberry-lännentarinoiden isä, Jean Giraud (s. 1938). Taiteilijanimi Moebius on perinteisesti ollut käytössä scifi-tarinoissa.

Giraudin rutiinia
Giraudin rutiinia
Viimeinen kokoelman neljästä tarinasta pyrkii selittämään, miksi New Mombasa -niminen kaupunki oli Halo 2 -pelin aikana tyhjä siviileistä. Kantava idea tarinassa on syventää tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa propagandakoneiston hallitsema kaupunki jää muukalaisjoukkojen ruhjomaksi.

Lewis ylikirjoittaa lyhyen osuutensa, mikä tuo tekstiin hermostuneen vaikutelman. Alleviivaavuus aiheuttaa vaivaantuneisuutta lukijassa, sama kun tulisi selväksi vähemmälläkin. Moebius ottaa tilansa ja suorittaa osuutensa rutiinilla, jota ei voi juuri moittia sen enempää kuin erityisesti kehuakaan. Värikäs, mutta silti kalpeanoloinen lopputulos tuo etäisesti mieleen Moebiuksen ja Stan Leen yhteistyönä syntyneen Hopeasurffari-tarinan (Marvel 3/1991), käsitelläänhän siinäkin massapsykologiaa.

Halo tunnelin päässä

Mitä tästä nyt sitten jää käteen? Haloa fanittaville sarjakuvaharrastajille kokoelma on itsessään kiinnostava. Ajankohtaisuudesta on kiittäminen Egmontia. Satunnaisharrastajaa houkuttelevat tunnetut nimet, Moebius ja Bisley. Sen sijaan satunnaisostajille kokoelma ei tarjoa mitään mielenkiintoista, siitä on Bungie suitsiensa kanssa huolehtinut. Halo tuntuu enemmän brändinhallinnalta kuin täysiveriseltä viihdetuotteelta. Kirjoitushetkellä juuri Yhdysvalloissa alkanut, Brian Bendisin kirjoittama, minisarja Halo: Uprising näyttäisi putoavan samaan kuoppaan.

Kuvat © 2006 Marvel Publishing Inc. ja Microsoft Corporation


Keskustele Halo-sarjakuvasta Kvaakissa.


Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali