Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 23.10.2007 klo 18:14:33 | Luettu: 3458 kertaa

Ikuisesti unohduksissa

Ikuiset

(The Eternals 1–7, 2006–2007)
Tarina: Neil Gaiman
Taide: John Romita Junior, Danny Miki, Tim Townsend ja Tom Palmer
Värit: Matt Hollingsworth, Dean White, Paul Mounts
Kansi: Rick Berry

Toimittanut ja suomentanut: Jouko Ruokosenmäki
Ladonta: Pisara Oy, Janne-Matti Keisala
Alkuperäissarjan toimittanut: Nick Lowe ja Joe Quesada
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-763-7
Painopaikka: Italia, 2007
Ulkoasu: väri, B5, 224 s., Sid.
Ovh: 23,90 €


Jack Kirby (1917–1994) rakensi yhdessä Stan Leen kanssa Marvel-kustantamon tukijalat 1960-luvulla. Tavoitellessaan itsenäisempää asemaa sarjojen luojana, Kirby painoi kädenjälkensä myös DC-universumiin. Palattuaan takaisin Marvelin leipiin, hän loi Ikuiset (Eternals, 1976–1978).

Kirbystä Gaimaniin ja Romita Junioriin

Kirbyn Eternals
Kirbyn Eternals
Ikuisten myötä Kirby toisti DC:n Uudet jumalat -sarjan (New Gods, 1971–1972), ja sen sisarjulkaisujen, kosmisia aiheita. Samalla hän toisti myös virheensä, eikä Ikuiset ollut edeltäjiänsä vetovoimaisempi tai taloudellisesti kannattavampi. Lupaavista alkuasetelmista käynnistynyt sarja päättyi väsyneesti numeroon yhdeksäntoista, joskin väliin mahtui yksi vuosijulkaisu (Eternals Annual 1, 1977).

Hahmojen taru ei kuitenkaan loppunut, vaan Ikuiset sidottiin osaksi virallista Marvel-jatkumoa. Toiset tekijät, näiden joukossa Walter Simonson, ottivat Ikuiset käsittelyynsä. Lopulta hahmoja käytettiin korkeintaan sivurooleissa. Vuosituhannen taitteen jälkeen Ikuiset ovat saaneet peräti kaksi minisarjaa, joista tuoreimman, ja nyt siis Egmontin Suomessa julkaiseman, kirjoitti Neil Gaiman.

Kirbyn piirtämissä hahmoissa ja ruutujen asetelmissa oli enemmän potentiaalienergiaa ladattuna kuin kenenkään aikalaisensa töissä. Nykytekijöistä yhtä helposti tunnistettavaa, voimakasta jälkeä saa aikaan John Romita Junior, tuttavallisemmin JR JR. Isänsä, John Romita Seniorin, jäljessä sarjakuvan urakseen valinneen kuvittajan tyylin kehittymistä on Suomessa voitu seurata tiiviisti lähes neljännesvuosisadan ajan. Nuorempi Romita tekee nykyisin maansiirtokonemaisen raskasta jälkeä; alkuvuosien eloisuus ja herkkyys ei näy alta juuri lainkaan. Ammattitaidossa ei kuitenkaan ole rakoja, vaan jälki on tasaisen varmaa.

Uutta vanhalta pohjalta

Gaimanin Ikuiset käynnistyy tilanteesta, jossa päähenkilöt ovat menettäneet muistinsa ja unohtaneet alkuperäisen minisarjan tapahtumien lisäksi todellisen identiteettinsä. Ike Harris, alias Ikaris, on ainoa joka muistaa alkuperänsä. Hän ottaa yhteyden Mark Curryyn, lääkäriopiskelijan elämää viettävään Makkariin. Tämä tuntee vetoa juhlia järjestävään Sersiin, hahmoon joka on aikanaan seikkaillut Kostajien riveissä.

Gaiman on säilyttänyt Kirbyn peruselementit koskemattomina. Alkuperäisen sarjan esittämän luomiskertomuksen mukaisesti celestiaalit, muinaisen avaruusrodun massiiviset olennot, kehittivät apinoiden pohjalta ihmiset, sekä kaksi muutakin rotua Maata asuttamaan: hyvää edustavat, kuolemattomat Ikuiset ja pahat, muotoaan muuttavat deviaanit. Gaiman on siirtänyt Ikuisten ja deviaanien välisen kamppailun taustalle ja siirtänyt päähuomion henkilökuvaukseen. Yleisistä teemoista hän on säilyttänyt sidokset Raamattuun ja Ikuisten rooliin osana ihmiskunnan historiaa.

Massiivisuus puuttuu
Massiivisuus puuttuu

Alkuperäisen sarjan perusjännite syntyi tuomiopäivää ennakoivien celestiaalien saapumisesta Maahan. Gaimanin käsittelyssä samaa teemaa varioidaan hieman onnistuneemmin. Hänen versiossaan celestiaalit ovat rankaisseet yhtä omistaan hautaamalla tämän Maahan, tarkemmin ottaen San Fransiscoon. Deviaaneille uneksiva jätti merkitsee pelastusta, muille kaiken elämän tuhoa.

Ikuiset olivat Kirbyn käsissä geneerisiä supersankareita. Sarjan todellinen vetovoima syntyi celestiaalien uhkasta. Gaiman on purkanut tämän heikkouden pitämällä celestiaalit etäisempinä ja kirjoittamalla Ikuisista mielenkiintoisempia. Hän on myös onnistunut tavoitteessaan. Henkilöhahmoihin on lisätty sopivasti persoonallisuutta, pääosin Makkarin ja Sersin kautta. Gaiman myös hyödyntää Sersin yhteyden Kostajiin. Rautamiehen esiintyminen piristää sopivasti, joskin Suomessakin parasta aikaa Spider-Man-lehden sivuilla julkaistavaa tarinakokonaisuutta, Sisällissotaa, sivutaan tarpeettoman runsaasti.

Yhteistyö hakee muotoaan

Gaiman tarttuu minisarjaan löysästi ja käsikirjoitus haparoi alkumetreillä. Juonen kypsyttäminen olisi pitänyt tehdä hiljaisella tulella. Tilaa olisi löytynyt, kun tarinasta olisi leikattu yksikin idea. Tiivistämiseen olisi ollut varaa, sillä osa sivujuonista ei johda minnekään. Minisarja tuntuu tästä syystä vain alustukselta tuleville tarinoille.

Gaiman kompastelee
Gaiman kompastelee
Gaiman tukeutuu kirjoittajantaitoihinsa silloinkin, kun tuloksena on vain kömpelöä dialogia. Kuvittajaansa hän ei sen sijaan luota alussa lainkaan. Kun Gaiman ei luovuta riittävästi vastuuta tarinankuljettamisesta Romitalle, seurauksena on jaarittelevan monologin ja dialogin vuorottelua – edes terroristi-isku ei kulje eteenpäin. Onneksi Ikuiset ei ole näin heikko kuin ensimmäisessä osassa. Toisen osan aikana haetaan vielä suuntaa, mutta sitten maali onkin jo hollilla.

Minisarjan kolmannessa osassa kaikki on loksahtanut kohdalleen. Gaiman pitää tekstinsä kurissa: ilmaisu on täsmällisempää ja koruttomampaa. Lisäksi hän antaa Romitalle enemmän tilaa. Toiminnan kuvittajana Romita onkin mies paikallaan, joten kokonaisuus saa aivan uutta ryhtiä. Muutos on niin ilmeinen, että kuvittelisin miesten pitäneen keskenään rankan keskustelun työnjaosta.

Liekö Gaimanin ote heijastunut todellakin Romitan motivaatioon, sillä jälki on kyllä tasaisen hyvää mutta kovin innotonta. Tämä näkyy siinä, että tavanomaisesti Romitan kyky välittää lukijalle massan ja voiman tunne kuviensa kautta on lyömätön. Kirjoitushetkellä Yhdysvalloissa vielä kesken oleva World War Hulk -minisarja on siitä erinomainen osoitus. Näin ei kuitenkaan ole Ikuisten kohdalla.

Huolimatta siitä, että celestiaalit kohoavat kaiken yläpuolelle, Romitalla on vaikeuksia tuoda mittasuhteita esiin. Jättiläiset myös syövät tilan toisiltaan, kun niitä esitetään yhdellä ruudulla liian monta. Alun jälkeen suuret kuvat ovat huomattavasti rauhallisempia. Niissä esitetään vähemmän hahmoja kerralla, eikä tekstiäkään ole enää samaan malliin: kuvien annetaan puhua itse. Tällainen painotuksen muutos ei tapahdu sattumalta, vaan taustalla on oltava roolien uudelleenjako Gaimanin ja Romitan välillä. Harmillista, ettei Romita lopulta kykene ottamaan tilannetta haltuunsa, vaan suurissa, etenkin aukeamankokoisissa, kuvissa mies on omaa tasoaan heikompi sarjan loppuun asti.

Ikuiset yksissä kansissa

Ikuiset on kesällä ilmestyneen Ihmeneloset: Loppu -julkaisun tapaan Egmontin nykylinjan mukainen. Paperin laatu on korkeatasoista ja painojälki hyvää; väritkin toistuvat riittävän voimakkaasti mustaa myöten. Romitan kuvitukselle laadukas painojälki ei ole ensiarvoisen tärkeää, mutta korkea laatu miellyttää silti. Värittäjät ovat pysyneet roolissaan ja tehneet hyvää jälkeä: väritys täydentää ja tukee kuvitusta tasapainoisesti.

Edeltäjäänsä verrattuna kolmanneksen lisäys sivumäärään on lähes tuplannut hinnan, mikä nostaa Ikuiset hintansa osalta kovakantisten sarjaan. Harrastajakuntaa ajatellen Egmontin nykyformaatti yhdistää silti edelleen tasapainoisesti laadun ja hinnan.

Ikuiset ei juuri eroa tavallisista supersankaritarinoista, eikä Gaiman ole sellaisten kirjoittajana vahvimmillaan. Silti Gaiman onnistuu tuomaan tarinaan oman vivahteensa, eikä Ikuiset ole mikään toimintapaukku. Tästä syystä julkaisu vetoaa myös laajempaan yleisöön. Jouluostoksilla kannattaa silti huomioida lahjan saajan ikä, koska lopussa on julma kohtaus, jota nuoren lukijan voi olla vaikea käsitellä.

Kuvat © Marvel Characters, Inc.


Keskustele Ikuisista Kvaakissa.


Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali