Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 10.10.2007 klo 12:22:11 | Luettu: 3292 kertaa

Ankardo yllättää

Suomi on sarjakuvamieltymysten suhteen ankkamaa, muutkin ankat menevät yleisöön kuin se perinteinen. Tarkastaja Ankardon maailma on vain kovaksikeitetty ja huumori on mustaa. Benoît Sokalin luoma nuhruinen ja melankolinen rikostutkijahahmo on ollut suomalaistenkin sarjakuvan ystävien mieleen jo yli 20 vuoden ajan, vaikka alkuperäinen hohto hahmosta on kadonnut siinä missä muistakin ankoista.

Tarkastaja Ankardon tutkimuksia: Pedon varjo
Alkuteos L'ombre de la bête
Kirjoittanut ja piirtänyt Benoît Sokal
Väritys Pascal Regnauld
Kustantaja: Kustannus Oy Jalava
Alkuperäinen kustantaja Casterman, 2006
Suomennos: Juhani Tolvanen
Tekstaus: Mikko Huusko ja Outi-Illuusia Parviainen
Painettu Espanjassa 2007
48 s., nid. A4, väri
Kirjastoluokka 85.3
ISBN 978-951-887-387-0
Ovh. 13,50 euroa
© Casterman

Ryhmä innokkaita kilpailuvoittajia matkustaa bussilla Ranskasta Belgiaan vierailulle Kluutchin oluttehtaalle. Viimeisenä bussiin astuu pelottavalta näyttävä bulldogihahmo. Matkustajien pelko osoittautuu todeksi: Adolphe Tincré on vaarallinen mielipuoli, joka ampuu bussikuskin koska tämä ei halua pysähtyä moottoritiellä kusitauolle. Auto suistuu tieltä pellolle, poliisi ja armeija ovat pian paikalla.

Ankardo-sarjan viidestoista albumi on tällä kertaa vakava psykologinen jännäri, jossa huumori on minimaalista, ainakin aikaisempiin osiin verrattuna. Kyse on siis piiritystilanteesta, johon ystävämme Ankardo kutsutaan neuvottelijaksi. Tällä kertaa ei seurata Ankardon alkoholismista johtuvaa epävarmuutta, vaan ankka osoittautuu kylmänviileäksi neuvottelijaksi, ja joutuu itsekin panttivangiksi kaappaajalle ruokaa tuodessaan.

Ankardoista usein tuttua värikästä henkilögalleriaa ei tällä kertaa nähdä. Matkustajat ovat vain sivustakatsojia ja teurastettavia, vaikka nimiäkin luetellaan liukuhihnalta. Nämä ovat koira- ja lintuhahmoja, kuten Ankardossa yleensäkin. Adin pään sisälle ei päästetä. Selviää vain että tämän päässä ei juuri muuta ole kuin sahajauhoa. Paikalle kutsuttu tohtori kertoo poliiseille Adista, ja näin saadaan tästä lukijalle lisää tietoa.

Ad on kaikella tavalla vastenmieliseksi tehty hahmo, niin että lukija ei tunne mitään sympatiaa tätä kohtaan. Toisaalta mukana on pikkupoika joka koettaa ottaa kontaktia kaappaajaan, koska hänellä on ensin nälkä, jano ja sitten hätä. Ja tästä syntyy jännitystä, tapahtuuko lapselle jotain.

Tarina alkaa arkisen rauhallisesti
Tarina alkaa arkisen rauhallisesti
Vanhoista tutuista mukana on matkustajien joukossa komisario Puputti, jonka nimi on nyt alkuperäinen Garenni (ransk. garenne = kanitarha). Onkohan suomentaja Juhani Tolvaselle sattunut viba, käännetty nimi on toisen suomentajan Heikki Kaukorannan keksimä. Hahmo jää vaimoineen statisteiksi

Loppuratkaisu sisältää yllätysmomentin, jota ei kannata vilkuilla etukäteen.

Tarina ei nyt ole sinänsä mikään omaperäinen. Yleensä panttivankidraamoissa on syvempiä henkilökuvauksia, sekä kaappareissa että panttivangeissa. Eikä kaappaaja edes vaadi muuta kuin ruokaa. Vakiokliseiden poisjättäminen tästä tietenkin tekeekin erikoisen tapauksen.

Piirrosjälki on sinänsä tuttua Sokalia, rajatun tapahtumaympäristön – bussia ja peltoa – vuoksi edellisen albumin kaltaiset maisemakuvaukset ovat vähissä. Albumin tietokonevärimaailma on syksyisen harmaa.

Suomennos on ammattimaista, Puputin nimen vaihdoksesta huolimatta. Aito tekstaus on jälleen miellyttävää lukea, painojäljessä ei ole moittimista. Ankardon kultakauden (neljä ensimmäistä albumia) jälkeen tämä on parhaasta päästä. Eri asia on, miten tähän tulee palattua tulevaisuudessa, kun tavaramerkinomainen huumori ja värikkäät henkilöhahmot ovat vähissä. Ensi kerralla luettuna tämä on ainakin jännittävä.Varma voi ainakin olla siitä, että Ankardon ystävien mielipiteet jakautuvat. Uusillekin lukijoille tämä sopii, vanhojen tapausten taakkoja ei selvitellä.

Suomentamatta välistä on vielä tätä edellinen albumi, L'affaire Belge eli Belgialainen tapaus. Ja tietysti vanhimpia ja karumpia lyhyitä sarjoja sisältävä teos, niitä on 80-luvulla julkaistu Tapiiri-lehdessä. Näitä vielä odotellaan, ja varmasti Sokalilta on vielä uusiakin albumeja tulossa.

Keskustele Ankardosta Kvaakissa
Valkokaulusjuomari arvioitu Kvaakissa
Musta meri arvioitu Kvaakissa
Hoitajan veriset kädet arvioitu Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali