Arvostelut | Teksti: Wade Koivurinne | Julkaistu: 14.04.2007 klo 16:47:50 | Luettu: 3453 kertaa

Piko ja Fantasio Japanissa

Kuinka maailmaa kiertänyt seikkailijakaksikko Piko ja Fantasio tulevat toimeen "Nousevan auringon maassa"? Miten Pikon ja Fantasion pitäisi suhtautua kokemattomana tällaiseen, kun vastassa ovat tuon mangamaan kauheudet; telepatia, telekinetiikka, hypnoosi, murhanhimoiset Yakuzat, kunnianhimo ja taikuus

Morvan & Munuera: Pikon ja Fantasion seikkailuja 35, Tokio.

Kansi- suomalaista ei saatu
Kansi- suomalaista ei saatu

Alkuteos: Spirou et Fantasio 49: A Tokyo
Tarina: Morvan
Kuvitus: Munuera
Värit: Lerolle
Piirrosapu Colombo

Suomennos: Antti Pajunen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN-13: 978-952-469-636-4
ISBN-10: 952-469-636-3
Painettu Belgiassa 2006
Ulkoasu: A4, nelivärinen, pehmeät kannet, 64 sivua.

Piko ja Fantasio sai levikkinsä kuntoon monen muun 1900- luvun alkupuolen sarjakuvan tavoin belgialaiskustantamo Dupuisista. Itse sarjan luoja oli ranskalainen, Kulmalan Kavereita Martin Brannerin kanssa tehnyt Robert Veltier (käytti nimimerkkiä Rob-Vel)

Pikon ja Fantasion (Spirou et Fantasio) oikeudet osti 1943 sodassa loukkaantuneelta Veltierilta Dupuis - kustantamo uuteen Spirou- sarjakuvalehteensä. Siitä lähti maailmaa kiertävän kaksikon valtaisa suosio.

Tunnuksenomaisesti hotellipojan asuun pukeutuva Piko on sarjassa muodostunut eräänlaiseksi johtajahahmoksi. Hän onkin myöhemmässä vaiheessa saanut oman sarjakuvalehtensä, Pikku- Pikon. Fantasio on ammatiltaan toimittaja ja kiertää Pikon kanssa seikkailusta toiseen, monesti samalla juttua lehteen tehden. Fantasio on näkynyt myös Niilo Pielisen sivuilla.

Velterin myytyä oikeudet Pikosta ja Fantasiosta Dupuisille, joutui kustantaja palkkaamaan uuden piirtäjän sarjaansa. Uusi tulokas olikin villin lännen sarjaa, Jerry Springiä tehnyt Joseph Gillain, taiteilijanimeltään Jije. Hän astui Spirou- lehden puikkoihin 1939, mutta sodan jälkeen hän antoi sarjan nuoremmalle seuraajalleen, Andre Franquinille, joka myöhemmin loi työnsä pohjalta uudet sarjakuvat, Marsupilamin ja Niilo Pielisen.

Suomessa parhaiten tunnetaan Andre Franquinin teokset, uudet kaksikot, Morvan & Munuera, Tome & Janry ovat uusineet sarjaa aika ronskein ottein.

Japanin kulttuurilliset erot ovat suhteellisen suuria. Tuossa korkeakulttuurillisessa Japanissa panostetaan entistä enemmän tekniikkaan. Japanilainen kulttuuri vaikuttaa myös paljon nykyajan sarjakuviin ja tietokone-, sekä videopeleihin.

Uskonnot ovat vaikuttaneet nykyajan Japaniin ja sen kehitykseen suuresti. Siksi kai se poikkeaakin Pikon ja Fantasion aiemmista seikkailupaikoista, kristityistä länsimaista.

Nousevan auringon maa
Nousevan auringon maa


Jo alussa törmäämme Japanin yhteen kolmesta uskonnosta ja sen tuottamaan ajattelutapaan. Kungfutselaisuuden toisen ihmisen kunnioitus käy ilmi jo ensimmäisiltä sivuilta, jossa Fantasio- san törmää sumopainijaan, mutta joka kumartaa itämaisille taistelulajeille tunnusomaisesti hyväksyen tilanteen. Ylittääkö Fantasio japanilaisen kunnioituksen jossain vaiheessa?

Myös Japanin ilmastoon ja viiteen vuodenaikaan perehdytään heti kättelyssä. Japanin rajuihin ja äkkinäisiin ilmastonvaihtumisiin suomalainen tutustui viimeistään Sapporon talviurheilukilpailuissa. Pikon ja Fantasion albumissakin tutustutaan rajuihin ilmastonmuutoksiin, mutta keinotekoisesti – Japanissa kaikki on mahdollista.

Albumissa tapaamme uuden polven tekijöiden, Jean-David Morvanin ja José-Luis Munueran luoman uudenlaisen ilmapiirin Pikossa ja Fantasiossa. Tekijät ovat selvästi yrittäneet saada ajan kulumisen näkymään myös päähenkilöissä - tätä ei olisi kaivattu.

Kiistäminen ei onnistu siinä, etteivätkö päähenkilöt olisi aikuistuneet henkisesti (Fantasion sekoilu albumissa osoittaa tätäkin väitettä vastaan), mutta fyysisten mittojen suurentamisessa olisi piirtäjä- Munueralla harjoittelemista. Piko ja Fantasio ovat selkeästi pidempiä kuin ennen. Tämä uudistus on saatu aikaan melko huonolla tuloksella: näyttää, kun päähenkilöt olisi venytetty. Se ei ainakaan aikuisempaa kuvaa tuo henkilöistä, vaan antaa lähinnä kornin vaikutelman.

Jonnekin on itämaahan sijoittuvassa tarinassa onnistuttu kadottamaan perinteinen huumorikin albumista: ainoastaan terhakkaan Spip - oravan näsäviisastelut ja letkautukset onnistuvat tuomaan hymyn suupieleen, mutta naurattamaan eivät nekään kykene. Ainoana hyvänä oivalluksena huumorin kannalta oli Spipin kykenevyys kommunikoimaan kertojan kanssa.

Vaikka huumoria puuttuu, se ei tarkoita, etteikö tarinaan tarvittavat ainekset olisi koossa. Seikkailua on sitäkin enemmän ja siihen aihetta. Japanin "nousevan auringon maan" luoma idylli kätkee taakseen mitä salaperäisintä vehkeilyä. Iso kiho laittaa miehiään rikolliselle asialla kaappaamalla kaksi ihmeellisiä voimia omaavaa lasta, rakentamaan suurta huvipuistoa.

Japanin aina paikalla oleva uutistoimisto kuvaa suorana lähetyksenä punaisen hotellipojan ja sinisen kimonokummajaisen taistelua Ikebukuro Wes Gate Parcin, tunnetun Yakuza- alueen laitamilla kyseisiä konnia vastaan. Heidät pelastaa siitä tilanteesta ainoastaan japanilaislapsi Loon telekineettisillä kyvyillä.

Tarinassa on vauhtia ja juonta riittämiin, melkein liikaakin. Ei kaukana ole, että tämäkin muuttuisi liian nopeasti eteneväksi, räiskyväksi sekasotkuksi. Rajoilla on, mutta vielä lukeminen kelpaa. Tällainen suunta ei ole tervetullut myöskään sarjaan.

Hirviöitä on vielä vaikka muille jakaa, varsin omaperäisiä vieläpä. Jää "Pariisi aaltojen alla" takavasemmalle mörköjen kekseliäisyyden varjolla.

Kaksikko Morvan & Munuera ei ole mikään mestarikaksikko, parempia olivat Tomen & Janryn teokset, aikana ennen Pikon ja Fantasion venytystä, eli fyysistä pidennystä.

Ajankohtainen tarina loppujen lopuksi on. Erään Fantasion ilmalennon jälkeen Spip - orava kerää mutisten sellaista taskusta tippunutta tavaraa, jota ei ensimmäisten sarjan lehtien tarinoissa näkynyt: "Kännykkä, avaimet, I-Pod, lompakko… Kaikki taisi tulla talteen", tokaisee aina sanavalmis pikkuorava, terve merkki terveestä sarjakuvasta. Tämän sanottuaan Spip vielä toteaa, että ilman noita tavaroita Fantasio on kuin kauhukakara.

Spipin kommunikointi on toteutettu Karvisen tyyliin, ajatuskuplin, jotka "puheen" vastaanottaja silti kuulee. Sarjakuvan rikkauksia.

Myös nykysarjakuvaa, Japanista lähtöisin olevaa mangaa nähdään Tokiossa. Sitä ovat kojut pullollaan. Lasten sarjakuvaksi käsitetty manga on myös raavaan rikollisen lukemista. Pientä mainostamisen meininkiä on Pikossa ja Fantasiossa ennenkin nähty, mutta Semic- teksti Pikon auton takaluukussa on mainostanut tutusti vain omaa kustantajaansa, nyt nähdään muutakin. Mangat ovat nimittäin nimettyjä. Raavaan yakuza- konnan mielilukemista näyttää olevan Suomessakin suosittu Dragon Ball.

Seuraavana Japanin houkutuksista valtaa ystävämme (tai toisen niistä) täysin. Tunnetusti Japani tekniikan maana pitää valikoimissaan sellaistakin tavaraa, mitä ei vielä vuosiin tunneta Euroopassa. Tähän hurahtaa kesken kaiken taistelun toinen, heikkoluontoisempi ystävämme.

Vahvasti esille tuodulla mangalla jopa leikitellään tarinan aikana. Suorassa lähetyksessä toimittajan kerrottua taistelun tilanteen, toteaa kuvaaja: "Menee mangaksi" – lausahduksen, joka ei ole varsin odotettua kuultavaa japanilaisen suusta.


Perinteistä poikkeava Tokio oli kuitenkin kaikessa puutteellisuudessaankin nautinnollista luettavaa, viestiä toisesta maailmasta, Japanista.

Kuvat ovat alkuperäisestä teoksesta, kun suomalaisia ei ollut saatavilla.


Keskustelua Pikosta ja Fantasiosta Kvaakin foorumilla.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali