Arvostelut | Teksti: Veli Loponen | Julkaistu: 19.03.2007 klo 14:21:33 | Luettu: 3387 kertaa

Valkoisen Meren Timantit

Mikko Ketola & Anssi Rauhala: Professori Anni Isotalon tutkimuksia 2

Valkoisen meren timantit

Minerva Kustannus Oy 2007

64 s. A4, kovakantinen ja värillinen

ISBN 952-5591-62-X

Valkoisen meren timantit jatkaa Anni Isotalon seikkailujen sarjaa melkein suoraan siitä, mihin edellinen albumi, Marian koodi, jäi. Etenkin alussa viitataan paljon edellisen albumin sisältöön, vaikkakaan Marian koodin lukeminen ei ole välttämätöntä: Valkoisen meren timantit on täysin itsenäinen tarinakokonaisuus. Tarinassa etsitään tsaarien timanttiaarretta, joka on ollut kadoksissa Venäjän vallankumouksen ajoista lähtien. Siinä missä edellinen albumi ratsasti pitkälti Da Vinci -koodin jälkimainingeissa, Valkoisen meren timantit nousee omille jaloilleen ja se tuleekin varmasti olemaan edeltäjäänsä kestävämpi ajan hammasta vastaan. Tarina toimii vielä silloinkin, kun Da Vinci -koodi on painunut autuaasti unohdukseen.

Marian koodin tapaan tämäkin albumi on puettu näyttävään ulkoasuun: kovat kannet, hyvä paperi ja koko hoito on vielä värillinen. Teikijät eivät joudu häpeämään ainakaan tässä suhteessa keskieurooppalaisten kollegoidensa rinnalla. Rauhalan kuvitus ja kuvakerronta on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Jälki on selkeää, perinteistä eurooppalaista koulukuntaa hieman pilapiirrosmaisine hahmoineen ja yksityiskohtaisine taustoineen. Etenkin tekniset vempaimet, kuten laivat ja lentokoneet, ovat näyttäviä. Miinusta tuovat kuitenkin jotkin kumittamatta jääneet apuviivat ja tietokone(?)värityksen ajoittainen suttuisuus, mitkä kielivät ehkä jonkin asteisesta kiireestä albumin teossa. Lukukokemusta nuo eivät kuitenkaan mittavasti haittaa ja ainakin näin piirtäjän näkökulmasta on ihan mielenkiintoistakin nähdä toisen piirtäjän luonnostelmia. Tämä ei ehkä ole kuitenkaan oikea paikka sille.

Tarinaltaan Valkoisen meren timantit on melko perinteinen aarteenetsintäseikkailu. Henkilöt kulkevat paikasta toiseen ja saavat uusia vihjeitä samalla, kun kohtaavat vihollisen lähettämiä esteitä. Kaikki tietenkin päättyy kliimaksiin, joka sisältää petturuutta ja räjähtävää toimintaa. Ketolan tarina etenee jouhevasti ja rennosti. Mielenkiintoisia yksityiskohtiakin on ripoteltu pitkin albumia. Aarteen ja Annin suvun menneisyyttä valotetaan takaumajaksoilla, jotka nitoutuvat hyvin kertomukseen. Myös henkilöiden jakaminen ryhmiin ja niiden seuraaminen tuo seikkailuun lisää jännitystä. Aluksi Laurin ja Heikin geokätköilyretki tuntui vähän turhalta sivujuonteelta, mutta kyllähän sekin tulee sitten lopussa perusteltua. Tietenkin kunnon seikkailusarjakuvan tapaan Valkoisen meren timantitkin sisältää vaarojen lisäksi myös sopivan annoksen huumoria.

Anni Isotalon seikkailut ovat sitä kauan kaivattua suomalaista seikkailusarjakuvaa, jolle toivoo pitkää ikää. Valkoisen meren timantit osoittaa, että sarja kehittyy ja sillä on paljon potentiaalia ja jatkoa odottaa suurella mielenkiinnolla. Luulisi, että tällainen sarja pärjäisi ihan maailmallakin ja sen oikeudet onkin myyty jo Viroon, joten maailmanvalloitus voi alkaa. Eikä sarjaa voi haukkua kovin yksipuoliseksikaan. Tarinoissa viitataan paljon historiaan ja suosittuihin aiheisiin niin, että se tekee sarjan lähestyttäväksi sellaisellekin, joka ei ehkä muuten ole kiinnostunut sarjakuvista.

Keskustelua Valkoisen Meren Timanteista Kvaakin foorumilla
Marian Koodin arvostelu Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali