Arvostelut | Teksti: Timo Ronkainen | Julkaistu: 24.02.2007 klo 01:33:41 | Luettu: 4039 kertaa

Görlityttöjä ja lammaskaalia

Odotettu uusintakokoelma aikanaan Suomen suosituimman sarjakuvan parhailta vuosilta.

George McManus: Vihtori ja Klaara
Sarjakuvaklassikot 5
Toimittanut Jussi Karjalainen
Arktinen Banaani 2007
160 s. koko 25 x 25,5 cm, kovakantinen m/v
ISBN 952-5602-45-1

Amerikkalaisen Geo McManusin vuonna 1913 luoma Vihtori ja Klaara (Bringing up Father) otettiin Suomessa omaksi aivan erityisellä tavalla, vähän samaan tapaan kuin Aku Ankka iskeytyi suomalaiseen sielunmaisemaan vuosikymmeniä myöhemmin. Vihtori ja Klaara ilmestyi Uusi Suomi -sanomalehden sivuille 1929 ja oli pian lehden suosituin ja kenties aikansa luetuin sarja meillä kaikin puolin. Se oli niin suosittu että se kääntyi huvinäytelmiksi ja elokuviksi 1930-luvulla aivan kotoisin voimin.

Vihtori ja Klaara oli yksi sitkeähenkisimpiä sarjakuvia, viimeinen strippi julkaistiin vuonna 2000. Loppuaikoinaan graafisesti ja sisällöllisesti kuihtuneesta sarjasta ei enää löytänyt alkuperäisen sarjakuvan tasoja. Vihtori ja Klaara vanhentui viimeistään toisen maailmansodan jälkeen, maailma oli peruuttamattomasti muuttunut. Sarjakuva vesittyi lopullisesti muiden piirtäjien käsissä ja taantui kaavamaisesti itseään toistavaksi luiruksi, josta oli vaikea päätellä mihin sen suosio aikanaan perustui.

Vuorenkaikujen huikenteleva hulttiopoika.
Vuorenkaikujen huikenteleva hulttiopoika.

Vihtori ja Klaara kuvasi syntyaikansa maailmaa ennen 1929 tapahtunutta pörssiromahdusta hauskasti ja toisinaan terävästikin. Sarjakuvan päähenkilöt ovat New Yorkiin emigroituneet entinen muurari Jiggs eli Vihtori ja entinen pyykkäri Maggie (alkuun Mary), eli Klaara. Pörssikeinottelu oli ennen lamaa lähes kaikkien huvia ja osakekaupoilla rikastui myös moni tavallinen työntekijä. Vihtorin ja Klaaran rikastumista ei kerrota - useissa lähteissä mainittuja irlantilaisarpajaisia (Irish Sweepstakes) ei mainita itse sarjakuvissa, mutta äkkirikastuneita he olivat. Rahaa oli sen verran ettei lamakaan pahemmin vaikuttanut nousukkaiden elämään.

Luokka-asetelmat ja siirtolaisuus ovat sarjakuvan pääteemoja, sukupuolten välinen taistelu tulee näissä varhaisemmissa tarinoissa vasta sivujuonteena. Klaaran yritykset nousta työväenluokkaisista taustoista ylemmäs vasta saavutettujen rikkauksien avulla ja hänen kuvitelmansa ylempien luokkien erinomaisista "kulduuriharrasteista" oopperoineen tuovat yhden koomisten ainesten lähteen sarjaan. Humoristinen jännite syntyy ylä- ja alaluokan jatkuvasta törmäyskurssista.

Yläluokkaisia hupsutuksia. Niitä on seurattava.
Yläluokkaisia hupsutuksia. Niitä on seurattava.
Vihtori Vuorenkaiku on yhä sama irlantilainen muurari, joka kaipaa mutkattomien ja rahvaanomaisten kavereidensa seuraan Topi Tuiterin (Dinty Moore) kapakkaan syömään lammaskaalia, eli "cornered beef and cabbage". Mc Manus ei valinnut ruokalajia siksi että se olisi irlantilainen, se ei ole edes kovin yleinen Irlannissa. Kyseinen hyvin halpa ja täyttävä ruokalaji oli suosittu köyhien amerikanirlantilaisten perheiden sunnuntaipöydissä - McManus muisti sen lapsuusvuosiltaan St. Louisissa. Klaaran inho sitä kohtaan johtuu siis siitä, että se muistuttaa häntä taakse jääneestä köyhyydestä.

Kaikki entinen ja työväenluokkainen on pyrittävä hylkäämään. Klaara seuraa innokkaana kaikkea fiiniä ja yläluokkaista ja yrittää sivistää paitsi itseään myös vastahakoista miestään. Sarjakuvan alkuperäinen nimi viittaakin tähän, perheen naiset - Klaara ja koristeellisen muodikas tytär Nora yrittävät "kasvattaa isää". Nousukasperheen tilanne lienee ollut tavalla tai toisella tuttu useilletuhansille amerikkalaisille 1920-luvulla. Välillä Klaarankin yllättää kuitenkin himo lammaskaaliin.

Vuorenkaikujen perhe ei elele pelkästään joutilaana koroillaan. Vihtori nähdään toisinaan epämääräisessä toimistossa - ilmeisesti pankissa - johtavassa asemassa, jonne hänen tarvitsee kuitenkin poiketa varsin harvoin. Hän ei kuitenkaan pidä työstään vaan haluaisi mieluiten vetelehtiä vanhan Tuiterin kapakan jengin kanssa. Klaaralla on täysi työ pitää edustavia kulisseja yllä, uusien snobiystävien ei ole hyvä nähdä Vihtorin "retkukavereita", mutta onpa Klaaralla tekemistä omissa sukulaisissaankin. Hänen veljensä tuntuu olevan usein vankilassa ja sisko Katri on iloluonteisen mutkaton ja rehevä emäntä. Perheen ilmeisesti rahan voimalla yliopistossa opiskeleva ja harvoin nähty hulttiopoika on jo tottunut helppoon elämään ja rilluttelee vanhempiensa rahoja taivaan tuuliin.

Vaikka Vihtorin ja Klaaran esittelemä maailma katosi amerikkalaisen yhteiskunnasta sen muututtua perusteellisesti viimeistään 1950-luvulla, nämä Vihtorin ja Klaaran asetelmat eivät ole kadonneet. Yhteiskunnallinen luokkajako elää yhä vahvana Englannissa ja aivan samoin kuvioin niitä esittelee melko tuore, suosittu brittiläinen tv-komedia Pokka pitää (Keeping Up Appearances). Muistattehan Hyacint Bucketin (Bukeen). Koko asetelma on reippaasti velkaa McManusille.

Vihtori ja Klaara oli graafisesti parhaimmillaan vasta 1920-luvun puolivälin jälkeen, yli kymmenen vuotta sarjan alkamisen jälkeen. McManusin viiva oli eleganttia ja selkeää. Art Deco -vaikutteet ja tyylikkäästi piirretyt naisten muotivaatteet ovat hienoa ajankuvaa. Sarjakuva antoi vaikutteita kahdelle myöhemmälle sarjakuvan mestarille Atlantin molemmilla puolella, Euroopassa Hergelle ja USA:ssa Barksille. Hergén ensimmäiset työt ovat hyvin McManus-tyylisiä, ja näkyväthän vaikutteet jopa kulmikkaissa puhekuplissa. Barks koppasi Manusilta kauniit naiset, tuhdinpyöreät kulturellit rouvat ja merkilliset huoneentaulut.

Tällaisten vanhojen sarjakuvien uusintajulkaisujen isoin ongelma on alkuperäisten sarjojen suunnaton koko. Ennen vanhaan sarjakuvastripitkin julkaistiin koko sanomalehden sivun levyisinä. Graafinen asu kärsii melkein aina pienennettäessä. Kaikeksi onneksi McManusin tyyli on niin selkeää, ettei se menetä paljonkaan tehoaan pienennettynäkään. Kirjassa on myös siellä täällä strippejä originaalikoossa ja muutamia ruutusuurennoksiakin, joten grafiikasta pääsee nauttimaan myös täysteholla.

Kirjan stripit on valikoitu Uuden Suomen 1930-luvulla julkaisemista harvinaisista vuosialbumeista. Sarjat ovat vuosilta 1930-37, hyvää vuosikertaa. Painotyö on oivallista ja erityistä on McManusin tekstaustyylin mukaan Matti Koposen varta vasten kirjaa varten tekemä fontti, joka istuu kupliin mukavasti. Hyvä oivallus oli myös käyttää vanhaa alkuperäistä suomennosta, joka välittää 1930-luvun tunnelmia hauskalla tavalla.

Kirjan toimittaneen Jussi Karjalaisen miellyttävän perusteelliset esittelytekstit ankkuroivat kokoelman sarjat Suomen ja maailmanhistoriaan. Karjalainen kertoo miten Vihtori ja Klaara istui 1930-luvun suomalaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan suorastaan hämmästyttävällä tavalla. Jokin New Yorkin amerikanirlantilaisista kertovassa sarjakuvassa vetosi Uuden Suomen kaupunkilaisiin suomalaislukijoihin, se lokalisoitui meille yllättävällä helppoudella, ei vähiten oivallisten suomennosten vuoksi. Artikkelien avulla vanhaan sarjakuvaan saa erityisen hyvän näkökulman.

Kaikin puolin erityinen kokoelma aivan kansainvälisestikin.

Keskustelua Vihtori ja Klaara -sarjakuvasta Kvaakissa

The Holloway Pages: Bringing up Father
Mielenkiintoinen sivu. Runsaasti kuvia, originaaleja ja tietääpä suomalaisvalmisteisetkin V&K -elokuvat.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali