Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 11.02.2007 klo 16:41:02 | Luettu: 5299 kertaa

Seikkailevat sankarittaret lennossa jälleen

Egmont Kustannus julkaisee suomeksi sekä Natashan että Yoko Tsunon sekä uusia että vanhoja albumeita. Osa vanhoista tarinoista on tullut suomeksi viimeksi 70-luvulla Ruudun ja Non Stopin jatkokertomuksina. Mutta vielä on kokonaan suomentamatta väliinjääneitäkin molemmista sarjoista. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin vanhoille lukijoille ennestään tuttuja tarinoita. Ja mukavintahan nostalgiastakin on nauttia albumimuodossa. Molemmat albumit ovat sarjojensa parhaimmistoa, vaikka tekoajankohta näkyykin erityisesti teknisissä laitteissa.

Molemmat sankarittaret aloittivat seikkailunsa vuonna 1970, eikä se suinkaan ollut sattumaa. Tiukan katolisessa Belgiassa oli ollut paheksuttavaa tytön esittäminen aktiivisessa seikkailijan roolissa, mutta 70-luvulle tultaessa olivat uudet tuulet jo alkaneet puhaltaa.

Molempien lanseeraaminen kulki samaan tahtiin. Kun Natashan ensimmäinen seikkailu oli saatu päätökseensä Spirou-lehdessä, jo kolmen viikon päästä debytoi Yoko Tsuno Stereoryöstöllä (suom. Ruutu 17/1975). Ja Spiroun joulunumerossa vuonna 1970 molemmilta sankarittarilta oli mukana lyhyt joulutarina (suom. Yoko: Ruutu 1/1975, Natasha: Non Stop 26/1977).

Vuoden 1990 pokkari, sama kansi
Vuoden 1990 pokkari, sama kansi
Natasha 10: Natasha lentoemäntä (Natacha, Hôtesse de l'air)
Kustantaja Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN-13: 978-952-469-555-8
ISBN-10: 952-469-555-3
Piirtänyt François Walthéry
Tarina Gos (Roland Goossens)
Suomennos Anssi Rauhala
Ladonta Toto Productions
Copyright © Dupuis, 1970
Painettu Belgiassa 2006

Natashan ensiesiintymisen kansi Spiroussa
Natashan ensiesiintymisen kansi Spiroussa
Walthéry (s. 1946) aloitti uransa vain 16-vuotiaana smurffien luojan Peyon oppipoikana. Ensimmäinen hänen oma sankarinsa oli Natasha, jonka ihka ensimmäinen seikkailu on tässä käsillämme. Suomeksi tämä tuli ensi kerran Ruutu-lehdessä vuosina 1973-74, ja toisen kerran taskukirjamuodossa vuonna 1990. Mutta kolmas kerta toden sanoo: Ikinä ennen tämä ei ole näyttänyt näin hyvältä, ja tämä kannattaa hankkia vaikka omistaisi molemmat aikaisemmat laitokset. Käännös on erinomainen, ja kerrankin vetää vertoja 70-luvun Soile Kaukorannan käännöksille. Painoasu on viimeisen päälle, mutta ladonnassa käytetty fontti ei ole paras mahdollinen. Tekstaus olisi parempi vaihtoehto, mutta tosiaan on olemassa parempiakin fontteja. Kyse on tosin siitä, mikä sopii mihinkin sarjakuvaan parhaiten. Alempana arvostellussa Yoko Tsunossa fontti synkkaa paremmin itse sarjakuvan kanssa.

Piirrosjälki poikkeaa hieman myöhemmistä albumeista, varsinkin alkupuolella. Ilmeisesti kyseessä on luonnollista oman tyylin kehitystä, mutta kertoman mukaan tätä tehtiinkin pidemmän ajanjakson kuluessa, ja muiden kiireiden takia jossain välissä pidettiin taukoakin. Loppupuoli onkin piirrosjäljeltään huomattavasti rennompaa. Hajanaisuutta on tarinassakin enemmän kuin myöhemmissä. Mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Ehkä myöhemmät albumit ovat viimeistellympiä, mutta kyllä tämä on yksi sarjan parhaista albumeista.

Natasha tapaa pääkallonmetsästäjät
Natasha tapaa pääkallonmetsästäjät
Albumissa rosvojoukko kaappaa kultalastissa olleen Natashan lentoemännöimän koneen, ja tekee laskun keskelle Amazonin viidakkoa. Rankasti ammuskelevien konnien lisäksi pitää varoa alligaattoreita, anakondaa ja pääkallonmetsästäjäintiaaneja, joiden päällikkö haluaa lisäksi sievän sankarittaremme vaimokseen.

Kirjoittajia sarjalla on ollut useita, Gos (s. 1937) siis ensimmäisenä. Miehet tapasivat yhteisessä työpaikassaan, Peyon studiolla, jossa heidän ensimmäinen yhteistyönsä oli Benjaminin seikkailu Bruno-eno vuonna 1969 (suom. Ruutu 11-22/1974)

Samalla kannella Yokon seikkailu alkoi vuonna 1977
Samalla kannella Yokon seikkailu alkoi vuonna 1977
Yoko Tsuno 14: Vinean kolme aurinkoa (Les 3 soleils de Vinéa)
Kustantaja Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN-13: 978-952-469-576-3
ISBN-10: 952-469-576-6
Piirtänyt ja kirjoittanut Roger Leloup
Suomennos Antti Pajunen
Ladonta Toto Productions
Copyright © Dupuis - Roger Leloup, 1979
Painettu Belgiassa 2006

Myös Leloup (s. 1933) aloitti tunnetun tekijän opissa ja apulaisena. Samoin 16-vuotiaana, Jacques Martinin Alix- ja Frank-sarjakuvien taustapiirtäjänä ja värittäjänä. Sittemmin Hergén studiolla Leloup osallistui Tintin Lento 714:n tekemiseen. Carreidas-lentokone on hänen suunnittelemansa ja piirtämänsä.

Mutta Peyolla oli vaikutusta myös Roger Leloupin oman sarjakuvan, Yoko Tsunon kehittämiseen. Matka maan uumeniin -albumin käsikirjoitusaihio oli laadittu Peyon Jacky & Celestin -sarjakuvaa varten. Päähenkilöt muutettiin sitten Poliksi ja Viciksi, ja sivuhenkilöksi tähän tarinaan tuotu japanilaistyttö nousi nimihenkilöksi. Vaikka Matka maan uumeniin oli ensimmäinen tehty Yoko-tarina, julkaistiin ensin kokeeksi Spiroussa muutama lyhyt Yoko-tarina ilman Polia ja Viciä, jotta kävisi selväksi että Yoko on päähenkilö. Nämä kaikki ovat tulleet suomeksi Ruudussa.

Nyt ilmestynyt albumi on Yokon kuudes albumi alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä. Vinealaisten alkuperä kerrotaan mainitussa Matka maan uumeniin -tarinassa. Muuten tästä nauttiminen ei edellytä aikaisempien tarinoiden tuntemista.

Voisi kuvitella että vuonna 1977 maailman valloittanut Star Wars-villitys on ollut tämän albumin taustalla, niin henkeäsalpaavia avaruusnäkymiä ja aavikkoplaneettaa saamme ihailla. Tämä on kuitenkin ilmestynyt Spiroussa jatkosarjana jo vuonna 1975. Albumina alkukielellä seuraavana vuonna ja suomeksikin tämä saatiin jo ennen Tähtien Sotaa. Kevättalvella 1977 Non Stopissa alkaneen tarinan aloitusnumero tipahti postiluukusta kun makasin kotona flunssan kourissa. Ja tasan 30 vuotta myöhemmin siis Vinean kolme aurinkoa on saatavilla vihdoin albumina.

Yoko-albumin aloitussivun avaruusnäkymä
Yoko-albumin aloitussivun avaruusnäkymä
Piirrosjälki on ehkä upeinta Yoko Tsuno -albumeissa koskaan. Maanläheisimmissä tarinoissa Leloup kuvaa äärimmäisen pikkutarkasti oikeita maisemia ja rakennuksia. Tämä tapahtuu kuitenkin avaruudessa ja vieraalla planeetalla, ovat yksityiskohdat tekijän mielikuvituksesta konstruktoituja, joskin Vinean suuri kanjoni vaikuttaa kovin tutulta...

Tarina tuntuu nyt jälkikäteen ehkä hieman lapselliselta eivätkä monet yksityiskohdat tunnu kovinkaan uskottavilta. Mutta science fictioniahan tämä onkin. Tapahtumien eteneminen on hiukkasen kuivanjäykkää (varsinkin Natashaan verrattuna), oppi-isä Jacques Martinin vaikutteet siis näkyvät. Toimintaa tästäkin toki löytyy. Painojälki on tässäkin erinomaista, käännös asiallista ja fontti sopivampaa tähän.

Monia lukijoita on harmittanut kolmen albumin väliinjääminen, mutta toivottavasti ne saadaan myöhemmin suomeksi. Edelliseen kohtaamiseen vinealaisten kanssa viitataan albumin alkusivuilla. Vulcanuksen ahjo ilmestyi jatkiksena Non Stopin numeroissa 6-9/1975 jos jokin jäi vaivaamaan. Siinä ei vielä matkailtu avaruudessa, vaan maanalaisen maailman ihmeellisyyksen parissa liikuttiin edelleen.

Keskustelua Natashasta Kvaakissa
Keskustelua Yoko Tsunosta Kvaakissa
Yoko Tsuno 12: Paholaisen urut - Arvostelu Kvaakissa

Luettelo Natasha-albumeista
Luettelo Yoko Tsuno -albumeista
Kiitos jälleen Kimmo Lakomalle

Kuvat saat klikkaamalla näkyviin suuremmassa koossa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

tertsi kommentoi 11.02.2007 klo 17:22:31 seuraavaa:
Leloup on piirtänyt myös Mustan Saaren salaisuuden kaikki lentsikat.

Ja ollut tekemässä Tuhatkaunon tapausta (tästä en oo ihan satavarma)

Suositeltava ja halpakin hankinta:
A Propos: Yoko Tsuno

Leloup tarinoi Yokosta ja Hergestäkin. Pokkarikoko.

tertsi kommentoi 11.02.2007 klo 17:33:43 seuraavaa:
Hauska tuo NonStopin kansi.
Lisänä taiteellinen juliste! :)

Olikos se juliste semmoinen strumffipatsas? Ruskean värinen.

JL kommentoi 11.02.2007 klo 18:27:21 seuraavaa:
Strumffipatsas oli joo. Se oli mulla muinoin seinällä, mutta on se vieläkin tallessa lehden välissä.

pappa-sami kommentoi 12.02.2007 klo 10:28:18 seuraavaa:
Arvostelun Leloup-osiossa virhe: Martinin sarja on Lefranc (Frank on hahmon ruotsinkielinen nimi).

Tertsi ja Tuhatkaunon tapaus: pitää paikkansa. Leloupin ensimmäinen työ Hergen studiolla oli Geneven asema.

Lurker kommentoi 13.02.2007 klo 10:33:30 seuraavaa:
Tuo etusivun kuva, missä Natasa istuskelee korituolissa, on selvä mukaelma Emmanuellen elokuvajulisteesta...

JL kommentoi 14.02.2007 klo 14:33:00 seuraavaa:
Laitoin Frankin kun aattelin että suomalaiset tietävät paremmin ruotsalaisen version. Ja meillä on ruotsalaisiakin lukijoita. Ihan harkittua.

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali