Arvostelut | Teksti: Wade Koivurinne | Julkaistu: 27.01.2007 klo 21:51:05 | Luettu: 3584 kertaa

Kaikista karskein revolverisankari

Tunnettu tappaja harjoittaa kaikkien halveksimaa palkkionmetsästäjän ammattia. Hän ei pelkää ketään eikä mitään ja kohtaa karuimmatkin pyssysankarit milloin vain. Ainakin, jos siitä maksetaan.

Kyseinen mies herätti kauhua ja pelkoa, missä kulkikin. Töitä tämä teki kelle vain, kunhan sillä ansaitsi elantonsa. Kuolleita miehiä oli helppo kuljettaa, sillä tämä mies ei monesti viitsinyt jättää riistaansa eloon - jos ei siitä erikseen maksettu.

Jonah Hex- Kaikista karskein revolverisankari

Kirjoittajat: John Albano, Michael Fleisher ja Arnold Drake
Piirtäjät: Tony DeZuñiga, Noly Panaligan, George Moliterni, Doug Wildney, Jose Luis Garcia-Lopez, Luis Dominquez ja Joe Kubert
Suomentaja: Moog Konttinen
Toimittaja: Asko Alanen
Sivumäärä: 426, mustavalko
ISBN: 978–952-469-622-7
Hinta: 10,90
Egmont Kustannus

Kuva, minkä Jonah Hexistä aluksi saa, on varsin dramaattinen. Lukeminen tekee mieli jättää kesken. Asetelmat ovat juuri niin päinvastaiset kuin lännentarinassa vain voi olla: sankari, joka on valmis auttamaan muita vain rahasta. Mies, joka tappaa riistansa huvin vuoksi. Tai vain siksi, että saalis on helpompi kantaa sinne, missä luvattu palkkio voidaan lunastaa. Revolverisankari, joka on täysin epäinhimillinen. Vauhtiin päästyään hän ei syö eikä lepää ennen kuin saalis on saatu kiinni. Siis peräänantamaton verihurtta, joka on päässyt jäljille. Tämäkin vain ja ainoastaan siksi, että saaliista on luvattu palkkio.

Hex toiminnassa
Hex toiminnassa

Jonah Hex ei tunnu tietävän käsitettä sosiaalisuus. Ainakaan hänellä ei sellaisesta ole mitään jäljellä, jos on koskaan ollutkaan. Hänellä ei ole yhtäkään kaveria. Mies antaa itsestään ulospäin niin erakkomaisen ja sulkeutuneen mielikuvan, että vaikka kaveriehdokkaita olisi, viestii mies käytöksellään, ettei tarvitse ystäviä.

Ei silti ihme, jos Hex ei tarvitse ystäviä. Sisällissodassa etelän puolella taistellut luutnantti joutui pohjoisen juonittelun ansiosta syytetyksi kavereidensa joukkomurhaan. Häntä siis syytettiin ainoan kaverinsa murhasta. Syyttäjinä olivat kaverin isä ja muut etelän puolella taistelleet. En siis ihmettele, jos mies on tuosta hätkähtäneenä henkisesti erakoitunut ja katkeroitunut.

Kuva, minkä Jonah Hexistä, tuosta lännen anti-sankarista saa, on varsin epämiellyttävä. Paitsi miehen epäsosiaalisuus, myös ulkomuoto saa vastaantulijan hätkähtämään. Alkuperäistarinoissa Hexin kasvot polttomerkitsee apassipäällikkö, hehkuvalla tomahawkilla.

Tuon kovan, sydämettömän palkkatappajan ulkokuoren läpi vilahtaa eepoksen lopuksi lähes inhimillisiä piirteitä. Varsin epäinhmilliseksi kuvattu mies joutuu lopuksi väistämättä sankarin rooliin. Enempää en kerro, lukekaa itse.

Piirros tarinassa on juuri raakaan lännensarjakuvaan sopivaa. Monista piirtäjistä Tony DeZuñiga loisti. Eepoksen reilusta kahdestakymmenestä tarinasta 13 ovat hänen kuvittamiaan. Tämä piirtäjä nousi mielessäni piirtäjäksi, jonka kynänjäljestä Hexin helpoimmin tunnistaisi. Muut yllä olevassa listassa näkyvät piirtäjät ovat kuvittaneet tarinan tähän albumiin, vain mestaripiirtäjä Joe Kubert teki ainoastaan yhden välikannen. Harmi, sillä tuon monen alan kuvittajan piirrosta olisi kaivattu. Ei siksi, että tarinan kuvitus olisi ollut huonoa, vaan siksi, että mestarin kuvitusta olisi ollut hieno nähdä tässä hurjassa lännentarinassa.

Tekijöistä kolmikko Michael Fleisher-Russel Carley- Doug Wildey kunnostautui luomalla Hexistä todellisesti pelottavan henkilön. Raaemman, kuin kukaan muu tässä teoksessa. Myös kyseisen Wildeyn piirros näytti kokonaisuudessaan loistavalta Hexissä, vaikka päähenkilö ei itseltään näyttänytkään tämän miehen kynänjäljessä. Kuvitus oli kaiken kaikkiaan huippuluokkaa, kuten useissa huolella tehdyissä lännensarjoissa kuuluukin.

Tässä suhteessa tarina Jonah Hexistä oli paitsi hyvä, myös mielenkiintoinen kertomus vähän erilaisesta lännenmiehestä.

Suomennoskin häiritsi aluksi lukemista. Moog Konttisen puhekieleksi käännetty teksti näytti koomiselta rosvojen suuhun: "Mä etsin jotain sidettä tuohon nahassas olevaan rumaan reikään." Tai sankari Hexin sanomana "Öh, mä käyn vaan kuoppaamassa noi ulkona lojuvat skunkit!"

Ei kovin hemaisevaa raa´an länkkärin suusta. Sankarin, jonka peruslähtökohtana on, että hän on ritarillinen, oikeudenmukainen ja myös sen puolustaja, aika usein. Lisäksi sankari voidaan määritellä silloin, oli se sitten fiktiivinen tai oikea, että sitä voi ihailla ja sen esimerkin mukaan voidaan elää.

Tällainen sankari Jonah Hex ei ole, sen lukija oppii kantapään kautta. Tai ainakaan kaikkia näitä vaatimuksia ei Hex täytä. Verrattuna siloposkisiin italo ja – ranskalaiskollegoihinsa on Hex raakalainen. Bonellin ja Charlielin luomissa sarjoissa vain rosvot saavat olla rumia. Tex-tutkija Janne Viitala kertoi Bonellin lännensarjan Tex Willerin ulkonäöstä joskus näin: "Komeiden sankareiden vastapainoksi tarinan pahisten kuuluu olla rumia." Eri asia sitten on, onko päähenkilön ensinkään tarkoitus olla sankari.

Hex näyttää kasvonsa
Hex näyttää kasvonsa

Vähän suussa maisteltuna, pienien taukojen jälkeen Konttisen suomennos tuntui sopivalta, jopa loistavalta tämäntasoisen sankarin seikkailuihin. Vaikka kokoelman seikkailijat, elämänkovettamat roistot (ja tietysti Hex) puhuvatkin puhekieltä, on silti tarinassa myös ns. "sivistyneitä" ihmisiä, joiden suusta pääsee jopa kaunista kieltä. Hyvin sujuvaa, miltei runollista. Samoin tarinaa edeltävät kertojan tekstit on hienolla, sujuvan kauniilla suomella kirjoitettu. Loppumietinnät suomennoksesta tuovat kiitoksen Moog Konttiselle siitä, kuinka hyvin eri puhetavat on sijoitettu erilaisista lähtökohdista lähteneiden henkilöiden suihin.

Egmont Kustannus on ylittänyt kaikki odotukset sarjakuvaklassikoiden uudelleenjulkaisujen suhteen. Jonah Hex seuraa koottuna uusintapainoksena Joe Kubertin Tarzania.

Suomalaisversion kannen kuvan toimitti Toni Jerrman, sisäkuvat Janne Viitala. Kiitos heille!

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

kommentoi 02.02.2007 klo 10:39:12 seuraavaa:

LH kommentoi 09.02.2007 klo 08:36:22 seuraavaa:
En ole mitään sarjakuvaa ostanut yli 10 vuoteen, mutta jos vähääkään niistä pitää, tai yleensä mistään minkäänlaisesta 'villi länsi' touhusta, niin älä missään nimessä jätä tätä ostamatta.

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali