Sarjakuvan seuraajan iässä on pitkä aika, jos alkamisesta päättymiseen kestää reilut 11 vuotta. Siinä ajassa normaalit ihmiset ehtivät käydä peruskoulun, muodit tulevat uudestaan ajankohtaiseksi ja presidentti vaihtuu ainakin kerran. Ja moni asia on muuttunut, kun katsotaan taaksepäin. Toista oli vuonna 1995, jolloin japanilainen sarjakuva oli vielä harvinaisuus, tänään uutta mangaa löytyy kioskeista ensimmäisellä kotimaisella puolen metrin kuukausivauhtia ja sarjakuvakauppojen sekä internetin kautta fanit ahmivat lukemattomia metrejä lisää. Jotain muutakin on siis muuttunut aikojen saatossa kuin pelkästään se, että Akiran mukana kasvanut sarjakuvafriikki on tuplannut ikänsä.
Akira 11 & 12
Kertonut ja piirtänyt: Katsuhiro Otomo
Suomentanut: Juha Ahokas
Kustantanut: Like
ISBN: 952-471-840-5
ISBN: 952-471-841-3
Sidottu, MV, reilu 200 sivua kumpikin.
 |
Katsuhiro Otomon sarja on monella tavalla uraauurtava eikä enää edes vastaa kliseisimpiä manga-käsityksiä Suomessa: Missä ovat isot silmät ja tunteiden mukaan muuttuva naama? R-kioskimangan lukijan silmään Otomon jälki on paljon länsimaisempaa ja kerronta suoraviivaisempaa. Monet asiat, jotka Akiraa lukiessa tuntuvat kliseiltä, ovatkin se alkuperäinen aito asia, jota on jäljitelty viimeiset 20 vuotta.
Akira on seikkailusarjakuvaa, joka kertoo kaverusten ystävyydestä ja heidän elämästään. Ystävyys muuttuu matkan varrella, mutta mikäpä tässä maailmassa ei. Onko muutos kaverusten vai ympäröivän maailman vika? Kenen on vika, kun päädyttiinkin johonkin muuhun kuin piti? Kasvu on muuttumista kokemusten myötä ja sopeutumista alati muuttuviin tilanteisiin, niin myös tässäkin sarjakuvissa. Alun harmiton pärräily vaihtuu muihin stimulantteihin ja päätyy suurempaan ymmärrykseen. Sarjakuvan poliittiset ja sosiaaliset ansiot jäävät ontoiksi, päätarina kulkee ihmisten ympärillä ja heidän valintojensa jäljet nähdään koko yhteiskunnan muutoksina.
 |
Neljän viimeisen osan julkaisun yhteydessä koko sarja julkaistiin uudestaan pastellisävyisinä uusintapainoksina, jotka muodostavat keskenään harmonisen kokonaisuuden. Painoskoko on hieman pienempi kuin sarjan kahdeksalla ensimmäisellä osalla ja monivärikansista on luovuttu matkalla. Sarjaa alusta asti keränneen hyllyyn ne sopivat kuin kirahvi lyhtypylvääksi, henkilökohtaisesti minua harmittavat värimaailman muuttuminen ja kokokin hieman sinnepäin. Uudemmat keräilijät tietenkin kiittävät alkupään osien saatavuuden helpottumista. Joka tapauksessa miltä tahansa tasolta katsottuna, Likeltä tämä on kulttuuriteko saattaa tällainen mammuttiurakka loppuun saakka ja julkaista suomeksi kokonaisuudessaan yksi maailman kuuluisimmista sarjakuvista.
Kulttuuriteosta viisi ankanpäätä, kokonaissuorituksesta kolme, sillä taidan olla allerginen pastelliväreille. Kiitos Like, jatkakaa.