Hittimangakan väsähtänyt välityö

Yksiosaisten mangojen julkaiseminen on kustantamolle varma tapa ansaita rahaa: kun sarjassa ei ole useampia osia, ei heikkolaatuisempikaan nimike ehdi karkottaa ostajia. Sangatsu Manga on kunnostautunut Akira Toriyaman teosten suomeksi saattamisessa, ja Kajikan ilmestyminen lehtihyllyille lieneekin varma merkki siitä ettei myöskään Toriyaman muita yksiosaisia töitä, kuten Cowa!:a ja Neko Majinia, tarvitse enää kauaa odotella.

Pelien hahmosuunnittelun lisäksi nämä satunnaiset lyhyet tarinat ovatkin kaikki mitä Toriyama on tehnyt magnum opuksensa Dragon Ballin vuonna 1995 päätökseen saattamisen jälkeen. Viime vuonna suomennetun Sandlandin tapaan myös Kajika ilmestyi aikoinaan – vuonna 1998 – luku kerrallaan Shonen Jump -lehdessä.

Harmi vain, ettei Kajika ole mikään mestariteos; se maistuu pahville ja vanhan kierrätykselle, vaikka sitä katsoisi miltä kantilta. Ratkaiseva lopputaistelu on pituudeltaan lähes puolet pokkarin kestosta, ja loppuvitsikin on pakotetun tuntuinen. Hahmot on valettu vanhojen muottien pohjalta, ja jokaisen kaikki ominaisuudet ja luonteenpiirteet mahtuvat parin kohdan listaan. Myös taustoitus jää aukkoiseksi ja huteraksi.

Taistelujen tiimellyksen keskellä on tietysti aikaa myös kohtalokkaaseen sananvaihtamiseen, kuten elämäntarinoiden kertomiseen ja muuhun pieneen.
Taistelujen tiimellyksen keskellä on tietysti aikaa myös kohtalokkaaseen sananvaihtamiseen, kuten elämäntarinoiden kertomiseen ja muuhun pieneen.

Kajika sijoittuu Toriyaman tunnusomaiseen kevyesti scifillä doupattuun fantasiamaailmaan. Sivulauseessa mainitaan “sivilisaation romahtaneen”, mutta eipä tuo juuri lentolaitteiden harvinaisuutta lukuun ottamatta tarinaan vaikuta.

Nimihenkilö on perinteiseen tapaan jalo nuorukainen, jota opastaa asioihin puuttumaton mentor – tässä tapauksessa hänen viisi vuotta sitten ilkeyksissään tappamansa ketun, Gigin, aave. Jouduttuaan nuoren Kajikan tappamaksi Gigi kirosi tämän ihmisketuksi, ja nyt tämä on hyvittämässä tekoaan ja purkamassa kiroustaan pelastamalla 1000 elämää.

Kuvioon astuu mukaan Haya, hyväsydäminen mutta juonikas neito pulassa. Hän on matkalla pelastamassa viimeistä lohikäärmeenmunaa, jonka perässä ovat myös gangsterit – hilpeästi hintahtava gangsteripäällikkö Gibachi kun on tietysti lohikäärmeenpoikasen verestä saatavien mahtavien voimien perässä, kuinkas muutenkaan. Kuvaan astuvat mukaan vielä palkkionmetsästäjä Isaza ja takkiaan ahkerasti kääntelevä opportunisti Donko, ja sitten juoksennellaan pitkin aavikkoa ja vuoria kuka kenenkin perässä. Paljon muuta tarinassa ei sitten ehdikään tapahtua – sen loppuyhteenoton lisäksi, siis.

Heikki Valkaman suomennos on selkeäkielinen, turhilla tehokeinoilla kikkailematon ja vailla isompia epätarkkuuksia. Pokkariin on päässyt pujahtamaan kourallinen lyöntivirheitä, mutta se tuskin kenenkään lukukokemusta pilaa. Alkujaan värilliset sivut ovat toistuneet ikävän tummina, mikä on suomenkielisen julkaisun ainoa merkittävä miinus. Loppu sarjakuva onkin sitten Toriyamalle tuttuun tapaan niin niukkarasterista, ettei sitä juuri huonolla sivumateriaalilla voisikaan pilata.

Kajika on suoraviivainen ja yksinkertainen tarina, joka häviää vaikkapa Sandlandille suunnilleen joka suhteessa. Toriyama on tuskin paneutunut sen tekemiseen koko sydämellään, vaikka se piirrosjäljeltään ja sarjakuvakerronnaltaan onkin selkeää, hyvänlaatuista A-shounenia. Sen hinta-laatusuhteen huomioon ottaen jättäisin sen kuitenkin itse suosiolla kaupan hyllylle.

Kajika
Piirtänyt ja kirjoittanut Akira Toriyama
Suomennos: Heikki Valkama
Suomenkielinen julkaisu: Sangatsu Manga
Hinta 6,50 €

Keskustelua Kajikasta Kvaakissa
Keskustelua Kajikasta Kupolissa