Arvostelut | Teksti: Juha Veltti | Julkaistu: 04.07.2006 klo 15:22:04 | Luettu: 2663 kertaa

"Ammattilaisten" toilailut

Mark Mallon - Petri Hytönen: Fillarijuttu
WSOY
ISBN. 951-0-31594-X

Arto Paasilinna - Hannu Lukkarinen: Karvainen Kamaripalvelija
WSOY
ISBN: 951-0-31636-9


Sarjakuva on helppo media, aloituskynnys on matala: välineinvestointeja ei tarvita, kynä ja paperi riittää; ilmaisun skaala on laaja ja hyväksyvä, oikeastaan mikä tahansa kuvan ja sanan yhteenlittymä, paperin ajassa liikkuva viritys kelpaa sarjakuvasta, ja omakustannepuoli pitää kriteerit aika matalalla. Kun kansainvälisestikin arvostettu kuvataiteilija ja monessa sulkia hattuunsa kerännyt kirjailija tekevät sarjakuvan muodossa yhteistyötä, silloin tuloksena täytyy olla jotain taiteiden rajoja järisyttävää, jotain huikaisevaa ja häikäisevää!

Niinhän sitä voisi luulla. Olisi sopinut toivoa, että suomalaiset isot kirjankustantajat olisivat ottaneet jotain opikseen Jarmo Mäkilän kalliisti painatettujen, sarjakuvana täysin epäonnistuneiden albumien jälkeen, mutta WSOY on laittanut foliokansien väliin Fillarijutun, epämääräisesti kasatun tekeleen, josta paistaa valitun median hallitsemattomuus. Kustannustoimittaja on tainnut olla liian innoissaan Petri Hytösen Carnegie Art Award- palkinnosta nähdäkseen, että Hytönen, joka akvarellistina on persoonallinen ja taidokas tekijä, ei ole piirtäjänä kummoinen- eikä tilannetta auta se, että hän on selvästi piirtänyt sarjakuvan kuvat erillisinä pikapiirroksina, jotka on hajanaisesti koottu yhteen tekstin kanssa. Kuvissa ei ole nimeksikään kerrontaa, pikemminkin ne ovat puuduttavan toisteisia tekstin antamista motiffeista, bussin interiööristä, ylimalkaisesta kaupunkimiljööstä, polkupyöristä.

Mark Mallonin poeettisuutta tavoitteleva heppoinen tarina tukkeutuu omaan narsismiinsa. Albumissa on paikoitellen joitain aavistuksia mitä teoksesta olisi voinut syntyä, mikäli tekijät olisivat paremmin sisäistäneet sarjakuvan kerronnallisen muodon, ja olisivat suhtautuneet hommaansa pieteetillä. Ei se sarjakuvan tekeminen niin yksinkertaista taida ollakaan...

Siitä on osoituksena myös toinen WSOY:n täyshuti, Hannu Lukkarisen sarjakuvamuotoon laitettu Paasilinna-hupailu, jota en suin surminkaan pystynyt lukemaan pariakymmentä sivua pitemmälle. Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen ties kuinka mones albuminsa!

Isojen kustantamojen vaatimattoman panoksen suomalaiseen sarjakuvaan toivoisi suuntautuvan sarjakuvan ammattilaisten töiden esittelyyn.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Neittis kommentoi 04.07.2006 klo 22:27:18 seuraavaa:
...Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mitähän olisi tapahtunut jos tälläinen arvostelu olisi annettu vaikka tuolle lehdelle minkä Anne Muhonen juuri arvosteli...

Rami Selin kommentoi 05.07.2006 klo 01:06:14 seuraavaa:
Miksi Anne olisi arvostellut OMGn tällä tavalla? Kyseessähän oli nuorelta tekijältä ihan hyvältä vaikuttava julkaisu, kun taas tämä vanhojen käppänöiden P***A on törkeää toisia tekijöitä ja lukijoita kohtaan.

VesaK kommentoi 05.07.2006 klo 11:07:35 seuraavaa:
Eipä ole kovin ammattimainen tämä "arvostelukaan". Vastaavia löytyy rutkasti tuolta keskustelupuolelta, Manga ja anime -osastolta. Pitäisi osata edes jonkinmoiset kritiikin perusjutut ennen kuin alkaa lykkimään tekstejään julki.

Ossi Hiekkala kommentoi 05.07.2006 klo 13:26:52 seuraavaa:
Kerropas Rami, miksi tämä on törkeää toisia tekijöitä kohtaan? Kuinka se esimerkiksi loukkaa sinua? Onko se, että heidän juttujaan julkaistaan jotenkin pois sinulta?
Polkupyöräjuttua en kommentoi kummemmin, sillä en ole sitä kuin vilkuillut enkä ole ajatellut jatkaa siitä pidemmälle. Lukkarista taas haukutaan olan takaa vaikka hänen juttujensa vertaaminen esim. Mäkilän albumeihin on kohtuutonta. Lukkarinen on yksi Suomen parhaista kuvittajista ja hänen suurin ongelmansa kyseisten albumien kohdalla on lähinnä siinä, että Paasilinna on erittäin tyhjänpäiväinen kirjailija, joten lähdetekstinsä olisi voinut valita paremminkin. Ehkä kerronta ei aina kulje kauhean jouhevasti mutta se nyt ei suomalaisessa sarjakuvassa ole mitenkään uutta. Toivottavasti Ruusuvuoren kanssa tehdystä kirjasta tulee parempi. Ja jospa viiva ei olisi niin saakelin pikselistä. Tietokonetta voi syyttää kyllä viivan skarppiuden tuhoamisesta.

Rami Selin kommentoi 05.07.2006 klo 20:01:50 seuraavaa:
Pitäne kertoa, etten ole FIllarijuttua lukenut. Luotin hieman turhan kritiikittömästi arvostelun kritiikkiin ja pidin teosta näin olen surkeana. Itsestäni kyllä loukkaa, jos (ja kun) iso kustantamo - kuten WSOY - julkaisee aivan ala-arvoista sarjakuvaa, vaikka heille tarjotaan hyviäkin töitä.
Kritisoidaan nyt sitten itse arvostelua. Miksi kukaan olettaisi kahden ihmisen tekevän loistavan sarjakuvan siksi, että he ovat jossain muussa asiassa (ilmeisesti?) hyviä. Sarjakuvan tekoa ei käytännössä voi verrata kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, vaikka se yhdistääkin molempia omalla tavallaan.

Nimimerkkihenkilö kommentoi 05.07.2006 klo 20:48:02 seuraavaa:
Onko tuosta tarkempaa tietoa, kuinka "hyviä töitä" WSOY:lle tarjotaan?

Rami Selin kommentoi 05.07.2006 klo 23:27:12 seuraavaa:
Eräät henkilöt ovat kertoneet lähettäneensä näytteitä töistään, joita itse pidän laadukkaina, isoille kustantamoille, mutta eivät valitettavasti ole saaneet herätettyä kiinnostusta. Ymmärtäähän tuon, ettei mitään marginaali kamaa ruveta tykyttämään massoille. Sääli silti.

kommentoi 06.07.2006 klo 01:02:22 seuraavaa:
Kas, VesaK pääsi kuittaamaan, kun taannoin haukuin Sarjainfon kritiikin tasoa.

Ylläoleva teksti on http://myrrysmies.blogspot.com/ -blogiini kirjoitettu, ja Kvaakin sisällöntuottajat ottivat yhteyttä ja olivat sitä mieltä,että tämä ja muutama muu teksti sopisi sellaisenaan Kvaakkiin - voi olla että ko. teksti olisi vaatinut hieman näkökulman muutosta, mene tiedä.

Kyseessä on ensijaisesti arvostelu, tai jos VesaK haluaa: "arvostelu" ,Fillarijuttu -albumista, jossa viitataan Karvaiseen kamaripalvelijaan.

Karvainen kamaripalvelija edustaa minulle kaikkea mikä sarjakuvassa on huonoa, jo tyyliltään: jo ihan yleissilmäyksellä albumista voi pohtia onko synkeä ja raskas musta-harmaa-valkoinen kuvitustyyli se kaikkein sopivin Paasilinnaa visualisoimaan. Paasilinnan kirjoista on tehty sangen onnistuneita elokuva - ja tv-käännöksiä, ongelma ei mielestäni ole ensisijaisesti sillä puolella.

Albumi on kokolailla täysin epäonnistunut yrityksessään toimia rytmisenä sarjakuvallisena esityksenä. Sitä miksi kerronta ei toimi, voisi ehkä tutkia vaikka piirtämällä viivoja lukurytmin kulkuun ja paloitella auki rytmitystä, mutta kyseessä on kuitenkin vähän samanlainen juttu kuin groove musiikissa, se syntyy selkäranka-tasolla - ja aktiivisen sarjakuvien lukemisen myötä. Lukkarisella sitä ei näissä Paasilinna-tulkinnoissa ole - ja Ossi Hiekkalan tavoin, en voi sitä antaa anteeksi vain sen takia, että "se nyt ei suomalaisessa sarjakuvassa ole mitenkään uutta".

Sarjainfokin helposti luisuu ympäripyöreisiin arvioihin, joissa yritetään tyhjänpäiväisin selostuksin juonesta kuin puuteroida raatoa - ei voida tuoda julki epäkohtia ja vaatia laatua.

Fillarijutusta Sarjainfossa oli loistava Ville Hännisen arvostelu, kyllä.

Petri Hytönen on ollut minulle inspiroivin taideopettaja, ja kunnioitan häntä taiteilijana suuresti - ja kiinnostuksella odotin, mitä albuminsa sisällään pitää, kun häneltä sellaisen tulosta kuulin. Pettymys oli siis suuri, ihan tuoltakin kantilta. Mutta ennen kaikkea sikäli, että tiedän olevan tällä saralla kyvykkäämpiä tekijöitä useita, harmittaa, että WSOY masinoi laajemmalle yleisölle täysin väärää ideaa sarjakuvan olemuksesta.

VesaK kommentoi 06.07.2006 klo 10:04:37 seuraavaa:
Netti on täynnä kaikenlaista ja -tasoista tekstiä ties keneltä, eipä niitä tule luettua. Omiin blogeihinsa voi tieteysti kukin kykyjensä mukaan kirjoitella mitä lystää, mutta todellakin, Sarjainfoon ei mitä tahansa voi laittaa. Monien painettujenkin lehtien synti ja syöpä on se, että ne painavat "kritiikkejä" ihmisiltä, joilla ei ole mitään tolkkua kritiikin olemuksesta.
Kiitokset Veltille, että hän nyt vaivautui perustelemaan hieman tarkemmin näkökantojaan ko. teokseen. Mutta summa summarum; "opiskelusta ei ole varsinaista haittaa" - kannattaa lukea malliksi esim. Heikki Jokisen mainioita sarjakuvakritiikkejä Helsingin Sanomista ennen kuin itse kokeilee siipiään omaa hiekkalaatikkoaan laajemmalla foorumilla.

VesaK kommentoi 06.07.2006 klo 10:21:00 seuraavaa:
En tosiaan ollut koskaan aiemmin Myrrysmiehen blogissa käynyt, mutta nyt olen. Onhan siellä ihan kiinnostaviakin juttuja, suosittelen tutustumaan.

JanneT kommentoi 07.07.2006 klo 12:49:05 seuraavaa:
Olen yhtä mieltä siinä että Lukkarisen sarjakuvat ovat kauttaaltaan hieman väkinäisiä: kaksoiskerrontaa ilmenee paljon, taustojen laiska piirtäminen (tai oikeastaan taustojen puute) osassa tuotantoa ja päälle vielä painotekniset ongelmat, joista vastuu ei tietenkään ole kokonaan Lukkarisen harteilla ovat kyllä rasitteita MUTTA kyllä miehellä silti on paljon parempi ote sarjakuvaan kuin vaikkapa Mäkilällä, joka tuntuu olevan tässä taiteenlajissa täysin hukassa. Hytösen fillarijuttua en ole lukenut joten sitä on turha kommentoida, mutta kyllä mies piirtää osaa!

Holle kommentoi 09.07.2006 klo 13:06:47 seuraavaa:
Innostuin negatiivisesta arvostelusta niin että pakko vilkaista millaisia nuo sarjat ovat. Ainakin fillarijuttu näyttää olevan paikkakunnan kirjastossa.

Niko-Petteri kommentoi 12.07.2006 klo 00:44:56 seuraavaa:
Mutta heitetäänpä pallo ilmaan; pystyykö sitten Paasilinnan kirjoituksista TEKEMÄÄN mitään muuta hyvää kuin populista kirjaviihdettä tylsille suomalaisille? Itseäni on kidutettu herran kirjoituksista tehdyillä näytelmillä, elokuvilla ja tämä sarjakuva ei tee mitään poikkeusta edellisistä; Paasilinnan teksteistä saa vain surkeita käsikirjoituksia ELLEI niitä muokkaa ja rajusti (että se menee jo "epäsuomalaisuudeksi").
Siksi en ihmettele, miksi tuo Karvainen kamaripalvelija oli yksinkertaisesti huono _luettavaksi_.

HEsko kommentoi 21.07.2006 klo 17:30:54 seuraavaa:
Toi Paasilinnan juttu oli mielestäni ihan hyvä.

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali