Hiroshiman pojasta odotettu uusintapainos

Elokuun 6. päivänä 1945 II maailmansodan loppuvaiheessa Yhdysvallat pudotti ydinaseen Hiroshiman kaupunkiin. Hengissä selvinneiden joukossa oli Keiji Nakazawa, joka piirsi kokemuksistaan sarjakuvan. Tämä sodan raadollisuuden kuvaus on yksi sarjakuvasivistyksen kulmakiviä.

  • Kirjoittanut ja piirtänyt Keiji Nakazawa
  • Suomentanut Kaija-Leena Ogihara
  • Taitto ja tekstaus Jussi Karjalainen
  • ISBN: 951-887-372-0
    Kustannus Oy Jalava
  • Mustavalkoinen albumi värikansilla
    Koko: A5
    Sivuja: 273
    Painos: 2. painos

6 elokuuta 1945 Yhdysvallat pudotti ydinaseen Hiroshiman kaupunkiin. 1972 ilmestyneessä manga-sarjassaan Keiji Nakazawa kertoo tuosta ajankohdasta, sodasta tavallisen japanilaisen näkökulmasta, lapsuudesta ja kuolemasta. Kirja ei ole kevyttä luettavaa, mutta kuuluu ehdottomasti yleissivistykseen.

Kun ensimmäinen painos ilmestyi 1985, yläasteen opettajani suositteli sitä luettavaksi. Sen löytäminen kirjastosta edellytti, että osasi katsoa aikuisten osastolta. Tuohon aikaan oli aika harvinaista että sarjakuva olisi jotakin muuta kuin lapsille suunnattua viihdettä. Mutta Hiroshiman poika olikin edelläkävijä.

“Kun armeija kaappaa poliittisen vallan… maailma päätyy synkkään pimeyteen.”

Genillä on kaksi veljeä ja sisko, äiti odottaa viidettä lasta. Isä on taiteilija, ja koko perhe saa kärsiä syrjinnästä, kun isä rohkenee ilmaista mielipiteensä rauhan puolesta. Tuntuu kuin koko muu Japani haluaisi taistella ulkomaisia paholaisia vastaan, mutta Genin isä vain kerjää vaikeuksia vastustamalla sotaa. Nälkäkin olisi, sillä sotakoneisto vie lähes kaiken ruuan koko maasta.

Kenin isä on niitä harvoja, jotka näkevät propagandan läpi. Lopulta Gen ymmärtää itsekin miksi hänen isänsä seisoo sanojensa ja periaatteidensa takana, vaikka saakin niistä kärsiä. Mutta Genin vanhempi veli lähtee vapaaehtoisena laivastoon jotta perhettä ei pidettäisi pettureina ja pelkureina.

Kunnon kansalainen mieluummin tappoi itsensä kuin antautui amerikkalaisille.
Kunnon kansalainen mieluummin tappoi itsensä kuin antautui amerikkalaisille.

Suurin osa albumista kertoo arjen vaikeuksista sodan varjossa, vasta sivun 200 jälkeen näytetään ensimmäinen amerikkalainen ydinkoe, mikä enteilee Hiroshiman kohtaloa. Henkilöt ehtivät tulla hyvin tutuiksi ja heistä alkaa välittää. “Minulla on tunne, että Hiroshimassa tulee tapahtumaan jotain kauheaa.” Tuntuu kuin heidän kohtalonsa olisi ennalta määrätty. Huumori ja kevyemmät hetket vievät tarinaa eteenpäin, yleistunnelman ollessa kuitenkin surumielinen ja dramaattinen. Japanin vääjäämätön tappio lähestyy painostavasti, sodan raakuudet vaikuttavat ihmisiin. Myös lapsia pahoinpidellään, eikä pasifisti-isäkään säästä nyrkkiä jos lapset eivät tottele vanhempiaan.

Joissakin kohdin tarina sortuu osoittelemaan, mutta annettakoon se anteeksi. Toisinaan kyllä häiritsee kun puhekuplien järjestys menee väärin, vastaus tulee ennen kysymystä tai repliikit ihme järjestyksessä. Liekö peilauksessa ollut häikkää aikanaan? Uusintapainoksessa ei ole eroa alkuperäiseen kuin että kansikuva on vaihdettu, ja jälkisanat on jätetty pois. Ja otsikon perässä on numero 1 merkkaamassa, että albumi saa jatkoa, 80-luvullahan julkaistiin vain ensimmäinen osa itsenäisenä albumina.

Ensimmäisen painoksen suomalainen kansi
Ensimmäisen painoksen suomalainen kansi

Kun Hiroshiman poika ilmestyi 1985, siitä seuraava mangajulkaisu nähtiin vasta 1996, kun Like alkoi julkaista Akiraa. Buumia kumpikaan ei synnyttänyt, ja varsinainen markkinarako japanilaiselle sarjakuvalle löytyi vasta 2000 luvulla, kun Dragon Ball ja muut mangapokkarit lopulta vyöryivät kioskeihin. Kepeän viihteen sijasta Hiroshiman poika on kuitenkin ajattelemaan ja tuntemaan haastava teos, jota varmasti suosittelisin oppilailleni, jos olisin yläasteen luokanopettaja.

Keskustelua aiheesta kvaakissa , tietoa Hiroshiman pommituksesta.

Jalavan kotisivut www.jalavakustannus.fi/