Arvostelut | Teksti: Reima Mäkinen | Julkaistu: 25.06.2003 klo 19:04:02 | Luettu: 5421 kertaa

Kati Kovács: Miestennielijäksi sirkukseen

Kati Kovácsin viides albumi: "Miestennielijäksi sirkukseen", ilmestyi huhtikuun lopulla kustantajan masinoiman julkisuusrumban saattelemana. Suomalaissyntyinen piirtäjä lennätettiin Italiasta Helsinkiin antamaan haastatteluja. Kyseessä on siis täkäläisittäin merkittävä albumijulkistus.

Miestennielijäksi sirkukseen kokoaa paksujen kansiensa väliin 45 sivua Kovácsin lyhyitä, suurimmaksi osaksi aiemmin ilmestyneitä tarinoita 12 vuoden ajalta.
Huolellisesti toimitetun kirjan tunne- ja väriskaala on laaja. Suuressa koossa taiteilijan tussiteräpiirrokset pääsevät oikeuksiinsa. Albumin punaisena lankana kulkee tekijän suhde miehiin. Jottei syntyisi väärää mielikuvaa, mainittakoon, että omaelämäkerrallisuus ei kuitenkaan ole häiritsevän itsetarkoituksellista.

Tarinat "Picasson polvella" ja "Roma Aeterna" antavat viitteitä taiteilijan viehtymyksestä kubismiin. Hänen huolettoman näköisen piirrostyylinsä takana on kantava ajatus. Kertojana Kovács on kypsä. Tästä ovat osoituksena mm. uudet sarjat "Ylistetty olkoon mies" ja "Hetki vanhenevan äijän kalsareissa". Kovácsin satiiri on paljon muutakin kuin naisten sarjoissa puhki kaluttua feminististä läppää.

Miestennielijä on aikuisten sarjakuvaa. Kovácsin viljelemä symbolismi menee nuorilta lukijoilta sivu suun, mutta mitä jää? Eroottinen lataus. Se lienee sopiva ilmaus kuvaamaan useimpien sarjojen päähenkilönä toimivan vaaleaverikön ympärillä leijuvaa ambienssia. Näissä sarjakuvissa naisilla on suloiset habitukset ja miehillä isot egot. Kirjan seksikohtauksia ei ole luotu palvelemaan miehistä tirkistelyviettiä. Kovácsin kuvaamissa ihmisissä on ulkonäön lisäksi intohimon herättäjänä myös tuoksu ja tyyli. Hän ei tee hahmoista katseen kohteita sen enempää kuin ruutujen taustoista.

Täytyy myöntää, että tartuin kirjaan skeptisenä. Sekä "Pahvilapsi (Like 1999)", että "Minne matka Laura Liha" (Sarjamania 2001) olivat minulle "Karu selli"n (Like 1996) jälkeen pettymyksiä. "Vihreä rapsodia" (Like 1994) ei jäänyt mieleen. Kovácsin pitkiä tarinoita on kiitetty, mutta en voi sille mitään, että minusta hän tuntuu niissä enimmäkseen tyytyneen heittelemään irtovitsejä ja juoksuttamaan sankarittariaan. Pelkkä hersyttely ei minulle tahdo riittää. Tervehdinkin ilolla sitä, että tämän uusimman albumin tekemiseen on käytetty enemmän hyvän sarjakuvan tykötarpeita: huolellista hahmojen ja juonien kehittelyä sekä tuoreita ideoita. Sarjat ovat sopivan tiiviitä.

Kovács tuntuu nielevän kustantajia kuin miehiä. Miten mahtaa käydä Arktisen Banaanin? Se on sentään jo ehtinyt lupailla tekijältä lisää uusintajulkaisuja. Hyvään, tuotteliaaseen ja kansainvälisesti tunnettuun tekijään kannatta satsata!
Jos vielä ihmettelet, miksi Suomen Sarjakuvaseura antoi Kovácsille Puupäähatun vuonna 1999, lue tämä teos.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

R.Reipas kommentoi 29.07.2003 klo 09:03:01 seuraavaa:
Mielestäni kyseinen albumi antoi K:sta laaja-alaisen kuvan sekä piirustus tyylistään, että kerronnaltaan. Pieni hajaannus johtui varmaan siitä, että tosiaan stripit oli eri ajalta ja eri julkaisusista koottuja! Pidin TODELLA paljon teoksesta.

minä kommentoi 17.04.2006 klo 18:49:25 seuraavaa:
Kovácsin sarjakuvat ovat parhaimmistoa. varsinkin "Vihreä rapsodia" jäi minun mieleeni.

tässäKati Kovács: Miestennielijäksi sirkukseen kokoelmassa, oli sekä hyvää että huonoa. enimmäkseen taitavaa kerrontaa. kuvan laatukin miellytti enimmäkseen.

kaikkia Katin pidempiä kertomuksia en ole lukenut. mutta täytyy lukea

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali