Arvostelut | Teksti: Reima Mäkinen | Julkaistu: 01.12.2005 klo 13:20:59 | Luettu: 9871 kertaa

Paksu Nemi

Nemi, goottinainen joka elää ikuisen nuoruuden unelmaa, on tullut nopeasti tutuksi suomalaisille lukijoille. Maailmanlaajuisesti tämä norjalaissarja lienee levinnyt jo ainakin 75 sanomalehteen ja sillä on oma nimikkojulkaisu sekä Ruotsissa että Norjassa.
Suomessa Nemin päivittäisstrippiä julkaisee ainakin Ilta-Sanomat ja sunnuntaisarjat nähdään kerran viikossa kaupunkiseuduille levittyvässä Metrossa.
Viime vuosina vakiintuneen käytännön mukaan Nemit ovat lehdissä värillisiä. Värillisiä ovat myös Egmont-kustannuksen tarjoamat kausialbumit. Nyt käsittelyssä oleva kovakantinen kirja on sisällöltään mustavalkoinen.


Nemi 1
Lise Myhre
Tekstaus ja käännös: Mikko Huusko
Arktinen Banaani 2005
152s. mv, hinta noin 17-20eur

Lise Myhre alkoi piirtää Nemiä vuonna 1997 ollessaan vähän yli parikymppinen. Noilta ajoilta tekijä muistaa rakkauden satuihin, seikkailuihin, musiikkiin ja magiaan, sekä masennuksen, jonka aikuisten maailman kohtaaminen hänessä tuotti.
Kirjasta pitäisi löytymän suurin piirtein Nemin seikkailujen kolme ensimmäistä vuotta. Alussa piirrostyyli on paikoin karheata ja persoonallista, mutta se hiipuu jo kirjan loppua kohden siihen sliipattuun ja väsyneeseen kaavaan, joka meille on tullut Nemin uudemmista seikkailuista tutuksi.

Raskasta mättöä

Kirjoittana Myhre testailee mielellään lehtien julkaisukynnyksiä, albumiin on jopa saatu mukaan muutama v-alkuinen kirosana. Hahmot rusentava tekstimassa tuntuu kuitenkin paikoitellen kielivän tekijän epävarmuudesta. Tiivistämiseen ja ideoiden kiteyttämiseen ei Myhrellä ole aina ollut joko aikaa tai taitoa. Huusko on toistanut ilmeisen orjallisesti hahmojen alkuperäiset pulinat. Vaikka haluttaisiinkin kuvata naisten runsasta keskustelutapaa, tiivistämiseen tekstipuolella olisi ollut varaa. Onneksi mukana on puhtaan visuaalisiakin gageja.
Myhre käyttää stripin pinta-alan rohkeasti. Välillä rivillä on vain yksi ruutu, mutta halutessaan hän saa niitä sopimaan samaan tilaan vaikka ison kourallisen.
Nemimäiseen tyyliin strippien seassa on pidempiäkin sarjoja. Kirjan taitossa koko Nemi 1:n tapahtumat kulkevat samassa putkessa.

Naiskarvinen

Ristiriita Nemin ulkoisen olemuksen ja hänen edustamansa arvomaailman välillä on herkullinen. Ulkoisesti nuorta Vampiraa muistuttava hahmo viittaa ala- ja nuorisokulttuureihin (minkä ikäisiä ovat nyt nuorimmat gootit?), ajatusmaailmaltaan Nemi on kuitenkin haukotuttavan tavallinen, hän edustaa kaikkia työssäkäyviä sinkkuja.

Sarja saattaa parhaiten puhutella teinejä jotka haaveilevat aikuisuudesta eivätkä enää kehtaa lukea Karvista, tai henkisesti Nemin kaltaisia keski-ikäisiä, jotka uskottelevat itselleen edelleen olevansa nuoria? Sarjan suosion perustana on onnistuneen markkinoinnin lisäksi kuitenkin juuri se, että niin moni voi helposti samaistua Nemin edustamaan "kapinaan".
Kuvittelin naisten vapautumisen ja feminismin ilmenemisen sovinismista kopioiduin käytösmallien, olleen 80- tai 90-luvun "juttu". Mutta niin vain Nemi polkee yhä hyvällä menestyksellä näitä kuluneita latuja. Masentavaa tässä ilmiössä on mielestäni se, että tytöt, naiset ja gootit ansaitsisivat parempaa. Nemistä itsestään on hyvää vauhtia tulossa instituutio ja instituutioita pitää aina lyödä.

Näytä vielä se ilme

Huumori, joka perustuu egosentrisen ja narsistisen, itseään fiksuna pitävän tyypin näkökulmaan on aina pelottavaa. Valtakulttuurissa tätä hahmotyyppiä ei useinkaan pystytä esittämään riittävän nihilistisenä, jotta se olisi hauskaa. Myhrellä on Nemin hahmossa yritystä itseironiseen suuntaan, mutta sarjan peruskonsepti tuntuu vastustavan tätä tehokkaasti.
Nemi varastaa shown paitsi olemalla cool, ilmehtimällä toisinaan kuin Jim Carrey. Muut sarjan hahmot ovat päähenkilöön verrattuna tylsiä taviksia. Ne ovat statisteja joille näitä mangan estetiikkaan viittaavia käytösmaneereja ei suoda. Komiikan synnyttämiseksi ero Nemin ja muiden hahmotyyppien välillä ei kuitenkaan usein riitä. Stereotyypit ovat stereotyyppejä ja esimerkiksi epätoivoisten ruman miesjuopon pitäminen hauskana sinänsä, on Myhren helmasynti.
Samalla kun Myhre keskittyy pelkkään päähenkilöön, hän hukkaa miljoona mahdollisuutta tuoda sarjaan sivuhenkilöiden kautta lisää syvyyttä. Yksi mielenkiintoisimmista tyypeistä on Nemin isä, mutta johtuuko tämä siitä että häntä kuvataan melko vähän?

Nemin perusasetelma, huumorin rakennuspuut ja jopapiirrostyyli muistuttavat hämmästyttävästi Jim Davisin Karvista. Nemin lasagnea on jäätelö ja Nemillä on oma "tyhmä koirakaveri", joka seurustelee vakituisesti.
Tulkintani perusteella tämä blondi kuitenkin näyttää sen ideaalitilanteen, johon valkonaama jatkuvasti pyrkii. Siten tupsupääblondi onkin sarjan tärkein hahmo, sen ankkuri. Nemille itselleen seksuaalinen vapautuminen on muodostunut vankilaksi, joka ilmenee epätoivoisena miestenmetsästyksenä baareissa. Yhden yön suhteiden tarjoaman lohdun kuvaukset tarjoavat tosin monille lukijoille puhdistavan naurun mahdollisuuden.

Nemin puolella vai Nemiä vastaan

Ihmisten asettuminen luokka-asemiin on perinteisesti liittynyt työhön ja ammattiin. Nyky-yhteiskunnassa kyse on kuitenkin enenevässä määrin siitä, miten ihminen sijoittuu symbolisen tuotannon rakenteisiin. Merkityksellistävät intellektuaaliset käytänteet ovat tulleet vallitseviksi. Tärkeäksi muodostuukin se, minkä roolin ihminen ottaa ja mikä rooli hänelle yhteisössä määritellään. Nemin varsinainen synkkyys realisoituu maailmassa jossa musiikkimaku, kulutustottumukset ja tuotemerkit sanelevat ihmisarvon. Ajassa liikkuvien trendien perusteella Nemi on muodostanut oman identiteettinsä, ja samoin perustein hän päättää kenelle nauraa ja kenet hyväksyy kumppanikseen.

Synkkää huumoria

Kun Nemi menee psykiatrille, muuttuuko hän normaaliksi vai tuleeko psykiatri hulluksi? Kumpi olisi hauskempi ratkaisu?! Vastaavia kliseitä löytyy kirjasta muitakin.
Kritisoiko Myhre Nemin hahmon kautta arvosuossa tarpovia bilekärpäsiä ja trendipellejä (jotka samaistuvat sankarittareen), vai nauraako hän heidän kanssaan samaa onttoa naurua? Joka tapauksessa tässä strippisarjassa ruumiillistuu hienosti yksi nahkainen ja karvainen 1990-luvun postmoderni heimo.

Lisää postmoderneista heimoista

Kvaakin lukijat keskustelevat Nemistä

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Jippo Kenguru kommentoi 03.12.2005 klo 14:06:09 seuraavaa:
"Sarja saattaa parhaiten puhutella teinejä jotka haaveilevat aikuisuudesta eivätkä enää kehtaa lukea Karvista, tai henkisesti Nemin kaltaisia keski-ikäisiä, jotka uskottelevat itselleen edelleen olevansa nuoria?"

Että ihan "saattaa" ja vielä kysymysmerkki perään? Mitään markkinatutkimusta Nemin lukijoista ei liene tehty, joten kukin voi vapaasti spekuloida ihan mitä tahansa. Itse luulen että Nemiä luetaan eniten vanhainkodeissa, sillä tämän sarjan avulla mummot voivat muistella nuoruuttaan ja papat taas kuolata jonkun nuoren naisen tissien perään. Mutta mitä väliä kuitenkaan on, että millaiset ihmiset mitäkin sarjaa lukevat? Tällä hetkellä Nemi lienee nuorten naisten keskuudessa kova juttu, mutta entä sitten? Tekeekö se asia sitten Nemistä automaattisesti jotenkin huonomman sarjan?

Lukijatar kommentoi 03.12.2005 klo 14:34:34 seuraavaa:
"esimerkiksi epätoivoisten ruman miesjuopon pitäminen hauskana sinänsä, on Myhren helmasynti."
Häh?
Epätoivoiset rumat miesjuopot ovat hauskoja. Vai onko jote
Minä en tiedä!

Tolppis kommentoi 05.12.2005 klo 10:21:45 seuraavaa:
Höpön löpön. Kyllä sitä taas ollaan NIIN kriitikoita niin kriitikoita. Eiköhän se Nemi vetoa aika monentyyppisiin ihmisiin joita ottaa aivoon tämä nyky-yhteiskunta jossa kaikelle asetetaan oma arvonsa - juuri noilla perusteilla jotka Reima sentään mainitsi. Nemihän edustaa toisaalta silkan hedonistista "hällä väliä, vaikka olenkin epätäydellinen on minullakin oikeus arvostella ihmisiä"-tyyppiä. Nemi ryyppää, vinoilee, arvostelee, ottaa "normaaleja" ihmisiä päähän, nauttii elämästä vaikka muka synkisteleekin. Sarjahan ottaa vitsinsä lähes mistä vain - jopa epätoivoisista (check) mies(check)juopoista (check!). Onhan ne (minä/me) hauskoja! Rumat ihmiset menkää kotiinne, rumat ihmiset ootte turhiiaaa, lauloi Kummeliryhmän Silvennoinenkin aikoinaan. Sitäpaitsi naiset ovat yhtälailla komeiden miesten ihannoijia kuin miehet kauniiden naisten - vaikka todellisuus saattaa osoittautua pettäväksi (se iskemänsä äijä on ei-niin-komea mutta ehkäpä joskus mukava ja joskus kun sitten iskee sen komean niin se onkin täydellinen idiootti). Tekstin runsaus on kyllä huonoin juttu Nemissä, ei niitä JAKSA lukea joissa on Dostojevskimaisesti riipustusta.

Äimistynyt kommentoi 07.12.2005 klo 14:30:45 seuraavaa:
No johan oli arvostelu!!!???????????????
Itse näen tämän maailman kyllä hieman yksinkertaisempana, onneksi.


En ole mikään Nemi-fani, todellakaan, mutta ihan tämän arvostelun takia ajattelin mennä ostamaan tuon Nemi-kirjan. Kannatuksen vuoksi.

Mirre kommentoi 10.12.2005 klo 19:45:20 seuraavaa:
Jep, ai kun kriittistä. Ai ai ai. Onhan Nemi kiltti ollakseen anarkisti. Ja onhan sarjan piirrosjälki vaihtelevaa. Ja hahmot stereotyyppejä. Ja niiiiiin edelleen. Mutta otas nyt, hyvä mies järki käteen. Myhren piirrosjälki on vuosien aikana rentoutunut ja avautunut huomattavasti kun hahmot ovat tullet tutuiksi. Vitsit ovat uineet pikkuhiljaa ilkeämmiksi ja skarpimmiksi niin ikkään. Ja kun pointtihan on tehdä yhteiskunnallisesti kantaaottavaa sarjakuvaa joka on tarpeeksi stereotyyppinen etteivät vanhurskaammatkaan lehdet sitä jätä julkaisematta (jos stripissä lentelisi päitä ja Nemi olisi kunnon saatananpalvoja/narkkari/deeku niin julkaisisiko sitä kukaan?) ja kannanotot on täytynyt vääntää rautalangasta ("joulu on kaupallista" No olipa uusi tieto) ettei tyhminkään lehdenlukija ymmärtäisi väärin.
Marginaali lehdissä voi julkaista värikkäitä, anarkistisia strippejä koska lukijat ovat itsekkin sellaisia tyyppejä ja huumori osuu kohderyhmään. Kun taas halutaan kommentoida maailman huonoa laitaa koko kansalle, joutuu väkisinkin tekemään myönnytyksiä esitystavan kanssa. Tähän tarkoitukseen Nemi on vallan loistava.

Ohikulkija kommentoi 24.02.2006 klo 13:20:53 seuraavaa:
Arvostelija on nyt kyllä ottanut Nemiin vähän turhan jäykän asenteen:)
"Nemillä on oma "tyhmä koirakaveri", joka seurustelee vakituisesti.
Tulkintani perusteella tämä blondi kuitenkin näyttää sen ideaalitilanteen, johon valkonaama jatkuvasti pyrkii. Siten tupsupääblondi onkin sarjan tärkein hahmo, sen ankkuri."
Tällä viitataan ilmeisesti Nemin parhaaseen ystävään Anuun. Ensinnäkin, Anu EI ole blondi vaan sinitukkainen. Toiseksi, miten niin "tyhmä"? Anuhan on monessa mielin aikuisempi ja "viisaampi" tapaus kuin valkonaamainen ystävättärensä. Huolellisuutta, pyydän!

Shamden kommentoi 21.12.2006 klo 19:26:18 seuraavaa:
Huuooomio! A: Anu ei ole blondi, eikä typerä! B: nemi on paljon suloisempi, kuin arvostelija kuvailee! C: Vaikka Nemi on usein anarkistinen, ei hän usein ole mitenkään ällöttävä! Arvostelija! Herää!

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali