Runopoika numero yksi

Runopoika numero yksi pitää sisällään Kramppien ja nyrjähdysten alkuperäisenä piirtäjänä tunnetun Christer Nuutisen muuta tuotantoa.

Runopoika numero yksi

Christer Nuutinen
Suuri Kurpitsa, 2005
96 s, mustavalkoinen

Esipuheensa mukaan Christer Nuutinen piti alusta alkaen tarinoiden tärkeimpinä elementteinä fantasioita, henkilökohtaisia kokemuksia sekä outoja, melankolisia ja odottavia tunnetiloja. Kaikki nämä elementit totisesti löytyvätkin herran kokoelma-albumista “Runopoika numero yksi”.

Kovakantinen kirja käsittää Nuutisen teoksia vuosilta 1989-2005, painottuen kuitenkin 90-luvun alkuvuosiin. Alkupään tarinoita kuvastaa hupaisa spontaanius; kertomukset on tehty kuin tajunnanvirtana hetken mielijohteesta, sen turhempia miettimättä. Jälkipuoliskon työt taas ovat hieman harkitumpia, mutta eloisan letkeä viivankäyttö estää niitäkin vaipumasta arkiseen jäykkyyteen.

Vaikka tarinat toisinaan vaikuttavat hieman turhankin ilmavilta, toimii se toisaalta myös kertomusten vankimpana vahvuutena. Nuutinen hahmoineen ei suostu juurtumaan maan kylmään kamaraan, vaan mielikuvituksellisissa saduissa seikkaillaan monipuolisesti maan ja tähtikirkkaan taivaan välillä. Vallattoman spontaaniuden kourissa tekijän kirjoituksen laatu tosin tuppaa paikoitellen hieman kärsimään.

Tänä vuonna tehty nimikkotarina “Runopoika numero yksi” nivoo monipolvisen

kokoelman loisteliaasti yhteen. Piirrosjäljeltään ja kerrontatyyliltään RPNY palaa Nuutisen alkuaikojen ulkoasuun; lapsenomaisen veikeä ja yksityiskohtaisen pirteä piirrostyö ja runollinen kerronta sulkee ympyrän varsin oivallisesti. Ja kiteyttääpä kaksisivuinen tarina runoilijan / kirjailijan / sarjakuvantekijän elämää ja työntekoa kannustavan ajatuksenkin: “Aina on joku, jolle oot runopoika numero yksi!”.

Lisätietoja tekijästä.