Arvostelut | Teksti: Timo Ronkainen | Julkaistu: 06.12.2004 klo 19:19:09 | Luettu: 5553 kertaa

Kaavamaista kohellusta

Espanjalaisen Francisco Ibáñezin luomat agentit Älli ja Tälli ovat seikkailleet Suomessa vaihtelevalla menestyksellä yli kolme vuosikymmentä. Jostain syystä remufarssiparivaljakko on saavuttanut kulttisuosiotakin.

F. Ibáñez: Älli ja Tälli - Mielipuolet maskotit
Alkuteos: Mascotas
Käännös: Mila Räihä
Egmont-kustannus 2004 48 s.

Salaisen palvelun, T.I.A.:n agentteja on kohdannut onnettomuuksien ja vastoinkäymisten suma. Vakoilupuljun johtaja päättelee onnea tuottavan maskotin katkaisevan epäonnen ketjun. Maskotin hankinta annetaan Ällin ja Tällin tehtäväksi.

Älli ja Tälli hankkivat kerta toisensa jälkeen uuden maskotin, mitä oudoimpia ja huvittavimpia otuksia. Kanan, aasin, käärmeen, jne. Jokainen aiheuttaa tietenkin "Huvittavia" kommelluksia ja "koomisia" tilanteita, jotka vaihtuvat tasapaksussa pötkössä, ilman kummempaa dramatiikkaa uuteen. Yleensä Ällin ja Tällin tempauksista kärsii joko johtaja tai lihava ja ilkeä naispuolinen sihteeri.

Mortadelo y Filemón –nimellä vuonna 1958 syntynyt sarjakuva on ilmeistä sukua muutamille screwball –lajin sarjakuvaklassikoille, Smokey Stover eli Pekka Pikanen etunenässä. Hahmot tunnetilasta riippuen paukkuvat ja venyvät, repeävät palasiksi jne. Valitettavasti Älli ja Tälli ei kestä vertailussa pitkällekään.

Älli ja Tälli –albumien "juonet" koostuvat aina jonosta yhteen liitettyjä törmäilyjä ja kommelluksia. Ne menevät aina saman kaavan mukaan ja päättyvät takaa-ajoon, jonka jälkeen siirrytään toiseen samanlaiseen kohtaukseen, tai kohkaukseen, jotka vaihtuvat noin sivun välein. Jos se onkin hauskaa muutaman sivun ajan, ei se kanna neljääkymmentäneljää sivua.

Jokaisella sivulla joku saa tällin (ei isolla kirjoitettuna) ylä- tai alapäähänsä. Joka takaa-ajokohtauksessa valepukujen erikoismies Tälli on naamioitunut milloin miksikin mielikuvitukselliseksi hahmoksi. Eläimiä venytetään ja paukutellaan samalla tavalla kuin sarjan ihmishahmojakin.

Yllätyksenä tulevat monet alapään vitsit. Käärme saa ripulin, pääjohtajaa purraan alapäähän, käärme luikertelee Ällin sepaluksesta ulos jne.…

Piirrostyö ja kuvakerronta on yhtä kaavamaista kuin tarinatkin. Rutiinilla piirrettyjä vakio-hahmoja vakio-kuvakulmista vakio-tilanteissa.

Sarjan ainoa hauskahkona vitsinä toimii vakoilujärjestön nimi T.I.A., joka viittaa sekä CIA:han että vanhaan TV-sarjaan The Man from U.N.C.L.E. ("Tia" tarkoittaa tätiä). Kyseinen TV-sarja alkoi tosin vasta kuusi vuotta Mortadelo y Filemónin jälkeen, toisaalta on epäselvää olivatko Mortadelo ja Filemon TIA:n agentteja aivan alusta alkaen.

Sopivaa luettavaa vessassa tai krapulassa, ihannetilassa molempia. Normaalitilassa yliannos aiheuttaa näppylöitä ja elohiiriä silmiin. Ja yliannoksen saa helposti. Sarjakuvasta tehtiin elokuvakin elävillä näyttelijöillä vuosi sitten. Ei näkynyt meillä päin.

Sarjan kotisivut

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

VesaK kommentoi 07.12.2004 klo 10:39:33 seuraavaa:
Käsittämättömän suosittu, todella, saapa Ibanezin studio tahria paperia urakalla. Espanjassa albbareita puskee markkinoille useampia vuodessa, ja sitten on (oli?) vielä Timo Tiikeri, kehno Niilo Pielinen-plagiaatio. Joskus toki on niin hiljainen hetki, että Älli ja Tällikin viihdyttävät... Tässä albbarissa alapäähuumoriin turvautuminen tympäisi, eivät sitten enää muuta keksi. Harmi, kun ei suomeksi ole saatavilla sarjakuvan 100-vuotisjuhlan "kunniaksi" tehtyä albbua, jossa Ä+T koheltavat tunnettujen sarjakuvahahmojen (Hämähäkkimies, Teris, Mustanaamio) kanssa. Ei sekään mikään huumorin ja oivalluksen riemujuhlaopus ole, mutta menettelevä sentään.

Mahasitruuna kommentoi 07.12.2004 klo 21:39:02 seuraavaa:
Kakarana "Älli ja Tälli" nauratti minua italialaisen kamomillateetä kittaavan "Peco Billy (?)"-spagetticowboyn tapaan. Nykyään molemmat eivät enää naurattaisi minua, ainakaan pitkään.

tertsi kommentoi 08.12.2004 klo 18:32:14 seuraavaa:
Cocco Bill! -spagetticowboy

Jyrki Vainio kommentoi 10.12.2004 klo 00:20:08 seuraavaa:
Ällistä ja Tällistä saa sen vaikutelman, että sarja on yhtä ja samaa taukoamatonta juttua sivu sivun jälkeen, kirjasta toiseen. (Ja olen sentään lukenut niistä vain pari). Neljänkymmenen sivun välein vaan on laitettu kannet ympärille ja keksitty joku nimi "tarinalle". Mahtaako Ibanez itsekään huomata, milloin albumi vaihtuu toiseksi? Voisi kuvitella tavaran häneltäkin pukkaavan ulos aika yhtäjaksoisesti...
(Mutta minä olen varmaan puolueellinen arvioimaan tätä, kun kovana Franquin-fania minua hämmästyttää suuresti, että jollain on pokkaa piirtää Niilo-klooni, laittaa sille Pikon lakki päähän ja kutsua sitä omaksi sarjaksi!)

tertsi kommentoi 10.12.2004 klo 20:52:22 seuraavaa:
Jostain olen lukenut, että Ibanez on myöskin kova Franquin-fani.

Lienee kysymys jonkinlaisesta kunnianosoituksesta.

Vaikka minusta se kyllä näyttää plagioinnilta.

Surkeaa.

Aaaaargh!

Mahasitruuna kommentoi 13.12.2004 klo 22:06:27 seuraavaa:
Tertsille:
Öhöm, minä taisin muistaa väärin... se olikin Cocco Bill. Siitä olikin kulunut jo neljännesvuosisata. :-)

Joe kommentoi 14.12.2004 klo 11:45:24 seuraavaa:
Älli ja Tälli tuli Sarjiskerhon joululahjana.

Enpä tuota ole pariin vuosikymmeneen lukenutkaan.

Kiitoksiä vaan Egmontille.

riku kommentoi 19.07.2006 klo 13:31:27 seuraavaa:
mulla on 8 älliä ja tälliä ja haluaisin vielä lisääkin

hyvä ibanez

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali