Arvostelut | Teksti: Reima Mäkinen | Julkaistu: 03.08.2004 klo 13:09:46 | Luettu: 4800 kertaa

Pelkoa ja inhoa avaruudessa

Mikä lienee saanut Moog Konttisen ja Asko Alasen ryhtymään englantilaisiin 40-50 vuotta vanhoihin tieteissarjakuviin juuri nyt? Miehet ovat toimittaneet uusintapainoksen joka pitää sisällään neljä "klassista" avaruuskorkkaria. Hipit, saanko esitellä: Rick Random ja Jet-Ace Logan.

Aika on kypsä. Muutama viikko sitten tuli kuluneeksi tasan 35 vuotta "kuun valloituksesta" (kuka muisti?!). Avaruusturismin kehittämistä kiihdyttävä X-prize sekä Saturnukseen ja Marsiin suuntautuneet luotainlennot ovat olleet viime aikoina tiuhaan uutisissa.
Jet-Ace Logan -seikkailut nostettiin Tahtivaeltajassa valokiilaan kalkkunamielellä noin vuosi sitten (nro 2/2003). Tuosta lehdestä lähtien on Petri Hiltunen tehnyt TV:aan omaa versiotaan aiheesta. Helsingissä on myös jonkin aikaa kokoontunut lukupiiri ruotimaan Loganin edesottamuksia.
Niinpä minäkin sitten hotkaisin tämän Egmontin lahjoittaman syyspaketin hyvällä halulla heti saatuani sen käteeni. Samaan syssyyn menivät myös Randomin ja Loganin tähdittämät 30 vuotiaat juhla- ja jättikorkkarit. Yrittäessäni pitää kirjavanhukset edes jotenkin liimoissaan, mietin mikähän mielenhäiriö sai minut aikanaan luopumaan rakkaista avaruuden korkkareista ja Star Trek lehdistä?! Ehkä mustavalkoiset läpyskät ja huonosti piirretyt avaruusseikkailut olivat liian arkisia tullakseen säilytetyiksi? Tai sitten ne ovat jossain "lainassa"?

Avaruuden korkeajännitys: Rick Random ja Jet-Ace Logan
Numero 4b/2004
Sarjan nimeltä "Vihreän helvetin kauhut" on uudelleenkääntänyt Mauri "Moog" Konttinen, muiden sarjojen tekijätietoja ei mainita
Mustavalkoinen, 276s. Hinta: 6,50

Pokkarin paraatipuoli on erikoinen sekoitus tyylikkyyttä ja sekavuutta. Postimerkin kokoon kutistetut alkuperäisjulkaisujen kannet kiihottavat kyllä mielikuvitusta, mutta rohkeampi priorisointi, keskittyminen yhteen aiheeseen, olisi luonut asiaankuuluvan taide-elämyksen. Postimerkkeily jatkuu sisäkannessa brittikansien julkaisemisella. Hienoinen pettymys oli myös Konttisen esipuhe. Random- ja Logan-bibliografia onnistuu olemaan sekava, vaikka sille on taitossa uhrattu ylimääräistä tilaa muun toimituksellisen materiaalin kustannuksella. Konttinen pyrkii tekstissään kaiken kattavuuteen. Hänen olisi kuitenkin kannattanut rajata aihettaan hieman, tai sitten artikkeleille olisi pitänyt varata enemmän tilaa. Suomennoksessaan Konttinen tyytyy kielen ajanmukaistamiseen. Hän ei tunnu sortuvan sisällön muokkaamiseen, kuten häntä edeltäneet translaattorit ovat tehneet.

Konttinen mainitsee kaksi, kaikkiaan neljästä, Rick Randomia suoltaneesta tekijästä. Jutusta ei kuitenkaan käy ilmi mitkä kirjaan valituista töistä ovat mahdollisesti Ron Turnerin tai Bill Laceyn käsialaa. Turner on piirtänyt myös Jet-Ace Logania. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama heppu (Brian Lewis), joka on kuvittanut "Suihkari-ässän" jätti-korkkarit, nuo sarjathan ovat uudempia. Ilmestyneet enimmäkseen Tiger -lehdessä vuosina 1959-68. Pikku korkkarien materiaali on koottu 1950-luvun lopun Thriller Picture Library -lehdistä. Tässä uusimmassa uusitajulkaisussa näyttäisi olevan eri piirtäjä joka seikkailussa. Kirjan Jet-Ace Loganit on julkaistu Suomessa aiemmin vuosina 1962 ja 1963.


Dekkari-Rick ja rämäpää-Logan (uusinta)

Seikkailuissa Kadonneet avaruusmiehet (vuodelta 1955) ja Uusi jääkausi uhkaa (vuodelta 1957) Random matkaa Aurinkokunnan rajamaille Narm -planeetalle(?!) sekä Venuksen kautta Merkuriukselle. Hän jäljittää suuruudenhullua tiedemiestä nimeltä Dedekind. Jet-Ace puolestaan seikkailee sijainniltaan epämääräisellä Siriuksella, kauhujen planeetalla, ja kokee "vihreän helvetin kauhut" maassa, yrittäessään pysäyttää komeetan pyrstön mukana levinnyttä vitsausta.
Molempien sankarien seikkailujen ominaislaatu tulee kirjan perusteella selväksi. En kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että kyseiset sarjat olisi valittu mukaan enimmäkseen niiden camp-arvon perusteella(!?) Jätänkin tässä tahallani sarjojen kalkkuna-ainekset kynimättä. Huumoripitoista materiaalia niissä kyllä riittää - jos ne niin halutaan lukea.
Keskittyminen jompaan kumpaan sankarihahmoon olisi kuitenkin mielestäni tukenut paremmin sarjojen "vakavahenkistä" lukemista. Nyt näytteet jäävät irrallisiksi kummajaisiksi.
Onneksi kuitenkin valitut seikkailut ovat kestäneet melko hyvin reprossa, 1970-luvun puolivälissä tuotetut uusintajulkaisut ovat tekniseltä tasoltaan kammottavia.


Tutkiako vai hutkia?

Kritisoin alussa Konttisen hapuilevaa otetta. Tosiasiassa näistä sarjoista on kuitenkin kirjoitettu huomattavan vähän. Ja vakavaa tekstiä sitäkin vähemmän. Perustellusti voidaan toki kysyä, maksaako kulttuurisen analyysin tekeminen näistä sarjoista vaivaa?! Joka tapauksessa näiden b-luokan sarjojen tekijät ovat jääneet pimentoon. Ja syystä, saattaisi joku lisätä.
Pelkkä kuvien tarkastelu ja vertailu edeltäjiin, aikalais-scifi-sarjoihin ja myöhempiin tulokkaisiin on kuitenkin antoisaa. Toisaalta kirjallisuuden, sarjakuvan ja elokuvien intertekstuaalisuus on upottava suo. Olihan jo tuolloin tapana kopioida ideoita häpeämättömästi.


Kuka lainaa keneltä?

Random ja Logan syntyivät molemmat 50-luvun puolivälissä. Todennäköisesti tekijöiden rahoittajia innoitti Dan Daren menestys. Eagle -lehti myi Britanniassa miljoona irtonumeroa viikossa! Loganin siipimies, Plum Duff Charteris onkin Digbyn (Daren sidekick) ilmetty kopio. Kaikki blondit pukeutuvat pilottitakkiin ja heillä on ilmailullinen tausta. Dare ja Logan veuhtoivat tähtikunnissa lakki päässä, siinä missä leudommat sankarit turvautuivat kypärään. Sekä Randomin että Loganin piirtäjät käyttivät Frank Hampsonin luoman mallin mukaista designia - kutsuttakoon sitä vaikka tieteisfuturismiksi. Toki tekijät olivat lukeneet huolella myös Flash Gordoninsa (Alex Raymondin piirtämänä v. 1934-1944) sekä muut tuon ajan amerikkalaiset sarjat.

Dan Dare ilmestyi Suomessa mustavalkoisena Peitsi-lehdessä vuosina 1957-1965 ja viitisenkymmentä sivua sitä nähtiin samoihin aikoihin myös Nastasarjoissa. Itse pidän Hampsonin Dan Darea Nowlanin ja Calkinsin Buck Rogersin (1929-) veroisena vaikuttajana. Buck Rogers sai nopeasti läjäpäin jäljittelijöitä, mutta selkeästi sarja myös asetti pitkäksi aikaa alan teollisuusstandardit tietylle tasolle.
Hampsonin tiimi (kourallinen tekijöitä) tuotti Dan Darea noin puolentoista sivun viikkovauhdilla. Tämä näkyi työn lähes ylittämättömänä laatuna. Se vertautuukin aikalaisista ainoastaan Tinttiin. Tämä Hergén studion tuotos oli muuten Eaglen ainokainen import-sarja.

Dareen verrattuna Random ja Logan ovat graafisesti hutaistuja tekeleitä, mutta jo muutaman vuoden ikäero on tuonut niiden sankareiksi hieman realistisempia tyyppejä, oikeita äijiä. Siinä missä Dare ja Tintti tarjoavat pilteille puhtoisen esikuvan, Random on kunnon sovinisti ja röyhyttelee toisinaan ketjussa tupakkia. Logan taas uhmaa jatkuvasti esimiestään kolmevuotiaan mentaliteetilla. Tulevaisuuden kuvaamiseen ja "keksimiseen" Hampson kuitenkin ehti panostaa huomattavasti jäljittelijöitään enemmän.
Dare oli oikea mies, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Liki sarjan suosiota saarivaltakunnassa, ja sen ulkopuolella, on oikeastaan yltänyt ainoastaan Judge Dredd. Uppoutumatta enempää Dreddin maailmaan, totean että kiireiset piirtäjät kopioivat hänen avaruuskypäränsä häpeilemättä Darelta ja hanskat sekä Lainjakaja-pistoolin suoraan Loganilta.


Onko tulevaisuuten menijöitä? - juna män justiissa!

Loganin jetit ja planeettamatkat on sijoitettu noin 500(?) vuotta tulevaisuuteen. Randomin seikkailuissa hämmentää muun muassa niiden pitkä aikajänne. Olemme nähneet hänet (samanikäisenä) seikkailuissa jotka sijoittuvat mm. vuosiin 2004, 2038 ja 2145. Aikamatkustustarinat ovat sitten erikseen.

Randomin ja Loganin sarjat saavat yllättäen uutta potkua keksintöjen historiasta. Sodan jälkeen Britannia oli kuin olikin ilmailun kehityksen kärjessä. Siellä kehiteltiin suihkuturbiinikonetta pitkäjänteisemmin kuin Saksassa, missä työ oli jäänyt sodan jalkoihin. Niinpä Britit avasivat ensimmäisenä jetillä suoritettavan vakituisen matkustajalentoyhteyden. Lontoon ja Kapkaupungin väli taittui vuonna 1952 kepeästi 23 tunnissa! Tätä ennen suihkarilla lenneltiin koemielessä pari vuotta ympäri Eurooppaa. Helsingissä britit kävivät jetillä katsomassa olympialaisia.
WW2 oli kannustanut kehittämään tutkan ja paremman radion. Raketteja oli käytetty ensimmäistä kertaa menestyksekkäästi useammallakin rintamalla. Heti sodan jälkeen rakettimoottori istutettiinkin lentokoneen perään. Vuonna -37 kehitetty helikopteri sai runsaasti ilmaa lapojensa alle 1950-luvun alussa. Rakettitekniikan myötä tietoliikenne hyötyi satelliiteista, ja näköradio muuttui jokapäiväiseksi huviksi. Lopulta myös pitkään ideatasolla tunnettu laserleikkuri saatiin rakennettua. Kaikki nämä keksinnöt, atomi ja vetypommista puhumattakaan, olivat ilmeisesti riittävän ihmeellisiä "tulevaisuusvisioita" useimpien sarjakuvittajien mielestä. Ainakin ne päätyivät heppoisimpien scifi-tarinoiden vakiokuvastoksi.

1960-Luvulla avaruuden kilpavarustelu alkoi kuitenkin nopeasti saada visiot kiinni. Todellisuus tavallaan ajoi kiinnostavuudessa mielikuvituksen ohi. Tekniikalla mässäily enää yksin riittänyt scifi-tarinan ylösrakentamiseen (ja Loganin tekijöiden vastus tähän oli kauhu/mystiikka). Sankarillinen avaruusaika tuntuukin tavallaan päättyneen 1970-luvun alkuvuosien kliimaksiinsa. Jenkit ramppasivat kuussa niin tiuhaan, että astronauttien arkirutiinit olivat uutisina suurin piirtein yhtä yllättäviä kuin viinan hintojen inflaatiokorotukset.
Inflaatiosta kärsivät maan miesten tapaan myös avaruuden harmaat ukot. Parikymmentä vuotta kestänyt UFO-innostus alkoi sekin kuivua kasaan. Sitä yhteyttä ei sitten saatukaan (sic!). Sarjakuvissa nähtiin Suomessa vertaansa vailla oleva tieteisjuttujen invaasio. 1970-Luvun lopulle tultaessa sekin oli ohi.


Kansa lueskeli - miehet muistelevat

Uusi avaruuden korkkari on kuriositeetti ja nostalgiapala vuosikymmenten takaa. Se ei ehkä kuitenkaan yksin riitä uudelleen lämmittämään hömppäscifin lajityyppiä sarjakuvassa, siihen tarkoitukseen se on liian kömpelö ja taiteellisesti vaatimaton esitys. Julkaisu tarjoaa kuitenkin koko rahalla fiilistelyä keski-ikäisille lapsuuden fantasioitaan uudelleen eläville karjuille. Nuoremmat lukijat voivat Randomin ja Loganin parissa vähintäänkin todeta kioskisarjakuvissa tapahtuneen huiman kehityksen. Subjektiivinen suositukseni on: osta.


Lisää aiheesta:
Näiden tarinoiden/korkkareiden alkuperäiset kannet on katsottavissa Tapio Ranta-ahon mainioilta sivuilta, missä on myös lisää juttua sankareista.

Buck Rogers 75v. Kvaakissa

Avaruuden korkkarit -keskustelu Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Asko Alanen kommentoi 03.08.2004 klo 13:30:36 seuraavaa:
Hienoa löytää "labour of lust"-työmme tulokset näin asiallisessa tarkastelussa. Olen samaa mieltä monesta kritisoidusta kohdasta, kansitaidetta ja muita ratkaisuja pohdittiin monelta kantilta, mutta duuni veti tekijäänsä vastustamattomasti kansien "postimerkkeilyn" ja kaiken mukaan ahtamisen suuntaan. Nostalgisen kuriositeetin leima on tässä tapauksessa aito ja oikea, vaikka ei toki ainoa päämäärä. Camp-sensibiliteetti sen sijaan ei ollut tarinavalintojen johtotähtenä, vaan ensisijaisesti oma hinkuni saada mukaan molemmat starat ja heiltä nimenomaan Virtasen kuolemattomaksi tekemä "Uusi jääkausi uhkaa" sekä oma ensi-Korkkarini, edelleenkin oudon vaikuttavasti painajaismainen "Sirius – kuoleman planeetta." Toinen Dedekind-tarina sopi Random-kuvioon ja "Vihreän helvetin" alkuperäiset peistisivut löytyivät arkiston kätköistä käännettäviksi. Kiitos täten myös taiteilijatar Hanna Varikselle, joka lahjoitti hyväkuntoisen Sirius-lehden ja takasi kelvolliset sivuskannaukset!
Itseni ja Moogin puolesta kiitän asiantuntevasta tarkastelusta ja toivon, että pystymme jatkamaan hurmaavan hömppäscifin kierrätystä tulevissa Korkkareissa. Täydentäville artikkeleillekin riittää aihetta, intoa ja tilausta, kuten hra Sisätön oiva Jet-Ace-juttu Tähtivaeltajassa (4/03) todistaa.
Mutta ensin hoidetaan Battler Britton -nostalgia alta pois ja kenties Moogin ehdottama "The Korkeajännityssarja That Never Was" 50-luvun sankarien (Lesley Shane, Sherlock Holmes, Mustanaamio, Agentti-13 tms) täällä julkaisemattomista seikkailuista. Koko Ur-Korkkaribuumin piti alkaa viimeistään viime vuoden 50-vuotisjuhlinnan kunniaksi, mutta oikeudet löytyivät vasta nyt keväällä mediajätti IPC:n kärköistä.

Palaamme varmasti asiaan...
Asko A.

Jari Lehtinen kommentoi 04.08.2004 klo 21:48:24 seuraavaa:
"Mars on räjäytettävä, saamme uuden auringon. Jollei ala tulla lämpöä, syy on planeettain neuvoston. Pakokauhu maassa, kaaos joka paikassa. Rick Random, Rick Random!" - Veltto Virtanen: Rick Random (1975)

Jukka Laine kommentoi 05.08.2004 klo 14:55:39 seuraavaa:
Ja pokkari on lehtipisteissä NYT!

Rac kommentoi 07.08.2004 klo 01:51:56 seuraavaa:
Oujesh! Pitää saada ja heti.

Sil5i kommentoi 12.08.2004 klo 13:46:14 seuraavaa:
Törkeen luxusta...

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali