Arvostelut | Teksti: Tero Mielonen | Julkaistu: 30.10.2018 klo 22:20:22 | Luettu: 289 kertaa

Jessen huilitauko

Odotuksemme on palkittu ja Preacher on jälleen seuranamme! Meno on nyt hillitympää kuin edellisestä osassa mutta sitäkin kantaaottavampaa.

Preacher Deluxe 5
Alkuperäisnumerot: Preacher 41-54
Tarina: Garth Ennis
Kuvittaja: Steve Dillon
Värit: Pamela Rambo
Kansitaide ja alkuperäiset kannet: Glenn Fabry
Kääntäjä: Antti Koivumäki
Kustantaja: RW Kustannus, 2018
368 sivua, 4-värinen, sidottu
ISBN: 978-88-89-351-9465
Ovh: 44, 95 €


Sarjan edellisessä osassa Jesse, Tulip ja Cassidy ottivat yhteen herra Starrin ja Tappajien pyhimyksen kanssa. Seuraukset olivat räjähtävät ja sankarijoukkomme repesi liitoksistaan. Tulip uskoi Jessen kuolleen, joten Cassidy käytti tilaisuutta hyväkseen. Tulipin näkeminen Cassidyn käsipuolessa oli Jesselle liikaa ja hän lähti omille teilleen. Tämä viides kirja jatkaa suoraan siitä.

Yrittäessään selvittää päätään, Jesse päätyy Salvation-nimiseen kylään ja saa siellä sheriffin tähden rintaansa. Kylä on ollut pahamaineisen teollisuusjohtajan otteessa mutta Jesselle sellainen järjestely ei tietenkään sovi. Seuraa huvittava puhdistusoperaatio, jossa vastaan tulee niin uusnatseja kuin Ku Klux Klaanin -jäseniäkin. Jesse tapaa myös tuttuja omasta menneisyydestään ja kohtaa ensimmäistä kertaa taivaan isän silmästä silmään.

Tarinan puolesta Salvation-osuus on akkujen lataamista myös lukijalle. Se on sellainen leppoisa välipala, joka viihdyttää muttei imaise täysillä mukaansa. Tarina lähtee tosissaan vetämään vasta, kun Tulip ja Cassidy palaavat estradille. Preacher onkin parhaimmillaan kuvatessaan Jessen, Tulipin ja Cassidyn kolmiodraamaa. Salvation-osuuden jälkeen tarjolla on lyhyempiä tarinoita, jotka taustoittavat ja valmistelevat lukijaa saagan loppuhuipennukseen. Tässä kokoelmassa Garth Ennis vaikuttaa käyvän läpi amerikkalaisten suosimia genrejä vähän samaan tapaan kuin Alan Moore teki Rämeen olennon sivuilla. Saamme lukea Ennisin tulkinnat länkkäristä, road moviesta, Vietnamista, ja romanttisesta komediasta. Niiden perusteella Ennisiltä taipuu genre kuin genre.

Steve Dillonin kolhot mutta ilmeikkäät kuutiopäät ovat pysyneet samannäköisinä koko sarjan ajan. Se kuvaa osuvasti miten tasaista jälkeä kokenut ammattilainen saa aikaiseksi. Sivujen asettelu on ilmavaa minkä johdosta pitkienkään monologien sivut eivät tunnu raskassoutuisilta. Saippuasarjojen perinteitä kunnioittaen kuvissa keskitytään hahmojen kasvoihin, jotta yksikään mikroilme ei mene lukijalta ohi ja hahmojen tunteet välittyvät vaivattomasti. Vastaavasti ruutujen taustat ovat pääosin hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Silloin, kun kuvissa näkyy jotain muutakin kuin kasvoja, niin ei tarvitse arvuutella mitä näkyvät esineet tai asiat ovat. Dillon osaa kuvata muutamalla viivalla niin aseet, autot kuin lihajalosteetkin. Dillon menehtyi vuonna 2016 ja se on huomioitu tässä kirjassa muistoaukeamalla.

Kirjan ulkoasu ja käännös ovat samaa korkeaa tasoa kuin sarjan aiemmissakin osissa. Toivottavasti sama jatkuu myös viimeisessä kirjassa. RW Kustannuksen julkaisutahti on viime aikoina ollut hieman verkkaisempaa mutta onneksi hyvää kannattaa aina odottaa.

Kirjaa lukiessa tulee vaikutelma, että Preacher on ollut edellä aikaansa, ainakin amerikkalaisella mittapuulla. Siinä on käsitelty naisten asemaa sortumatta vaivaannuttavaan saarnaamiseen jo 20 vuotta sitten. Valitettavasti osuus on taas hämmästyttävän ajankohtainen: rikkaat koulupojat raiskaavat naisia opiskelijabileissä mutta vaikutusvaltaisten perheiden vesat eivät tietenkään joudu teoistaan vastuuseen. Samaan aikaan todellisessa maailmassa Brett Kavanaughin nimitetään Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomariksi opiskeluaikaan liittyvistä raiskaussyytöksistä huolimatta. Ehkä Amerikka olisi paremmassa kuosissa, jos useammat ihmiset olisivat lukeneet Preacheriä jo viime vuosituhannella. Toivonkin siis, että Preacher ja muut vastaavat humaanit teokset saavat Suomessa runsaasti lukijoita, jottemme taannu henkisesti samanlaiseksi takapajulaksi kuin lajitoverimme valtameren toisella puolen.

RW Kustannus on tehnyt kiitettävää työtä paikatessaan käännössarjakuviemme puutteita amerikkalaisten mainstreamklassikoiden osalta. Saimme jo Alan Mooren Rämeen olennot kokonaisuudessaan ja Preacher sekä Sandman ovat loppusuoralla. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niiden loputtua tarjolle jotain muuta vanhaa vai mennäänkö jatkossa puhtaasti uudemman tuotannon voimin.

Arviot sarjan edellisistä osista löytyvät täältä: osat 1 ja 2, osat 3 ja 4.

Keskustele Preacher-sarjasta Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali