Tim ja Tom ovat täällä taas

Fernand Dineurin luomat Tim ja Tom ovat täällä taas. Otavan NonStop-kirjasarjassa on julkaistu yksissä kansissa kolme parivaljakon seikkailua, joista yksi on aikaisemmin suomentamaton.

Will – Dineur – Rosy
Tim ja Tom
suom. Annukka Kolehmainen
ISBN 978-951-1-32662-5
Otava 2018
144 s., kovakantinen, värillinen

Fernand Dineurin (1904-1956) luoma Tim ja Tom (Tif et Tondu) on ollut Spirou-lehden vakiosarjakuva vuoden 1938 ensimmäisestä numerosta lähtien vuoteen 1997. Aluksi seikkaili vain Tif, joka myöhemmin sai rinnalleen Tondun. Alkukielisiin nimiin liittyy sanaleikki: Tif on slangisana, joka tarkoittaa hiuksia. Tondu tarkoittaa puolestaan kaljua. Ranskankieliselle kalju on Tukka ja karvanaamainen Kalju.

Suomessa Timin ja Tomin nimet ovat vaihdelleen hahmolta toiselle. Ensimmäisessä Ruudun numerossa Tim oli kalju, ja Tomilla oli musta tuuhea parta ja hiukset. Nyt julkaistussa kokoomassa hahmot ovat toisinpäin, Tom on kalju ja Tim karvapää. Nimet vaihtelivat jo 1970-luvulla. Lapsena helposti joutui hedelmättömään väittelyyn siitä kumpi on kumpi. Suomensomalialaisille alkuperäinen nimivitsi voisi avautua sitä kautta, että somalissa ‘timo’ tarkoittaa karvaa.

Otavan kokoomassa on kolme tarinaa. Ensimmäinen, Villa Virkityksen arvoitus, on ensimmäinen Willin piirtämä albumi, tämän albumin myötä Dineur siirtyy pelkäksi käsikirjoittajaksi. Se on julkaistu alkuaan Spiroussa vuonna 1949. Sitä seuraa kaksiosainen tarina vihreästä ihmeaineesta, joka on otettu kirjan kansiaiheeksi. Tarinoiden valitseminen samoihin kansiin saa ihmettelemään, kuinka paljon hahmojen ulkomuoto muuttui Dineurin poistuttua tekijäkaartista. Muutos ei kuitenkaan ole tapahtunut niin äkillisesti kuin kokoomateos antaa ymmärtää. Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä on julkaistu Spiroussa 1967-1968. Ilmeisesti on ajateltu, että kronologian sijaan alkupään albumit on parempi myydä tunnetumpien seikkailujen ohessa.

Lomaileva parivaljakko

Useimpien Tim ja Tomin seikkailujen kehyskertomuksena on lomailu. Villa Virkistyksessä seikkailu alkaa huvilan vuokraamisesta. Belgian ja Ranskan rajamailla oleva Villa Virkistys on valjastettu salakuljetuksen välietapiksi. Ollaan selvästi ajassa ennen Euroopan Unionia ja tavaroiden ja ihmisten vapaata liikkumista maasta toiseen.

Vihreä ihmeaine alkaa presidentinlinnassa edellisen seikkailun kiitosten jälkimainingeissa. Ministeri pyytää kaksikkoa tutkimaan uutta kasvitieteen alan keksintöä. Tutkimukset Tim ja Tom aloittavat omassa kodissaan, mutta siirtyvät pian läheiseen hotelliin. Tämä albumiparin on käsikirjoittanut Maurice Rosy, joka aloitti työskentelyn Timin ja Tomin parissa 1955. Hänen myötään perinteinen salapoliisityö jäi taustalle ja parivaljakko ratkoi fantastisempia ongelmia. Se sopi 1960-luvun avaruudenvalloituksen ja avoimen uuden tutkimisen ilmapiiriin.

Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä jäivät Rosyn viimeisiksi Tim ja Tom-seikkailuiksi. 1960-luvun sosiaaliset kokeet näkyivät hänen henkilökohtaisessa elämässäkin. Hän alkoi käsikirjoittaa Attilaa Deribille yhdessä Maurice Kornblumin kanssa. Miehet muuttivat yhteen ja lapsineen isännöivät new age -henkistä taloutta Timin ja Tomin tapaan. 1900-luvun klassinen sarjakuva tuntee koko joukon yhdessä asuvia miespareja, joiden välinen suhde ei kuitenkaan ole homoeroottinen. Timin ja Tomin yhteinen makuuhuone ei tuntunut 1970-luvun lapsesta mitenkään erikoiselta, miehet asuivat yhdessä kuin veljekset ikään. Eikä ajatus ollut siis vieras käsikirjoittajallekaan.

Rosyn käsikirjoittaman kaksiosaisen tarinan kaari kantaa edelleen. Mukana on uusia tieteen virtauksia, teollisuusvaloilua, kidnappauksia ja vieraiden valtojen puuttumista asiaan. Nämä tarinat on julkaistu suomeksi albumeina kerran aikaisemminkin Trumpf-sarjassa vuosina 1972-1973. Uusintajulkaisu on siis 80-vuotisjuhliin paikallaan, tarinat sopivat hyvin viisikymppisten nostalgian nälkään. Ja on näillä selkeä asema ranskalais-belgialaisen sarjakuvan kaanonissa.