Kolumnit | Teksti: Reijo Valta | Julkaistu: 15.04.2018 klo 08:07:48 | Luettu: 205 kertaa

Mike Diana, epäsiveellinen

Vuonna 1994 floridalaisessa pikkukaupungissa kuhisi. Paikallisessa oikeusistuimessa oli epäsiveellisyydestä syytettynä sarjakuvantekijä Mike Diana, jota aikaisemmin oli epäilty sarjamurhista. Dianaa vastaan osoitettiin mieltä ja rukoiltiin, muutamia harvoja sananvapauden puolustajia oli myös paikalla. Lopputulos oli, että hänet tuomittiin kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeuteen ja tuomari kielsi häntä piirtämästä yhtään mitään. Mike Diana on ainoa taiteilija, joka on Yhdysvalloissa tuomittu epäsiveellisyydestä.

Frank Henenlotter
on tehnyt dokumenttielokuvan Boiled Angels: The Trial of Mike Diana (Yhdysvallat 2018) Dianan oikeudenkäynnistä ja tuomiosta. Elokuva saa Euroopan ensi-illan Night Visions -elokuvafestivaaleilla. Elokuvan tuottaja Anthony Sneed on festivaalien vieraana.

Dokumenttifilmi käy ajankohdan tv-materiaalien ja osallisten haastattelujen avulla läpi tapahtunutta. Pikkukaupungin oikeudenkäynnistä piirtyy kuva, jossa Dianan oli etukäteen päätetty ansaitsevan rangaistuksen ja sellainen hänelle järjestettiin.

Lehti joka johti Mike Dianan vaikeuksiin.
Lehti joka johti Mike Dianan vaikeuksiin.
Alakouluikäisenä Floridaan vanhempiensa mukana muuttanut Diana joutui 1980-luvulla rasistiseen ja väkivaltaiseen ympäristöön. Katolinen pyhäkoulu lapsiinsekaantuvine pappeineen ei lisännyt turvallisen kasvuympäristön tuntua. Diana alkoi piirtää sarjakuvia ja 1980-luvun lopulla julkaista pienlehteä. Suomalaiselle kuvasto tuo mieleen Kalervo Palsan työt, joskin piirrostyyli on oman aikansa mukaista. Dianan pienlehtien painokset olivat 60-300 kappaletta, ja ne levisivät ympäri maan zineverkostojen kautta.

Erään sarjamurhatutkimuksen yhteydessä Dianan Boiled Angel -lehti päätyi Floridan poliisille. Etsivien mielestä kyseessä oli sairaan ihmisen tuotos, ehkäpä juuri sarjamurhaajan? Dianalta käytiin pyytämässä DNA-näyte, joka sulki hänet tutkinnan ulkopuolelle. Lehti jäi kuitenkin pyörimään syyttäjän pöydälle ja virastossa päätettiin, että Diana pitää saada tuomituksi. Poliisi muun muassa valeosti Dianan uudet lehdet.


Pitkä taustoitus


Sarjakuvaharrastajan kannalta dokumentti lähti taustoittamaan asiaa kovin kaukaa. Sarjakuvalehdet eivät Yhdysvalloissa enää ole valtavirrassa kovin tunnettu ilmiö, joten oletetun katsojan kannalta tämä on tarpeen. Liikkeelle lähdetään 1950-luvulta ja Fredric Werthamin perusteettomista teorioista. Toinen juonne taustoituksessa on underground ja pienlehtien julkaiseminen.

Pitkän ja huolellisen taustatyön oli tehnyt myös syyttäjä ennen Dianan haastamista. Apua hän sai kanadalaiselta kollegalta, joka oli nolattu oikeussalissa omassa maassaan vastaavassa tapauksessa. Syyttäjä perusti juttunsa Miller v. California -oikeudenkäynnin tekemiin epäsiveellisyyden määritelmiin. Juryyn ei syyttäjän puolelta hyväksytty yhtään alle 35-vuotiasta tai taidetta tuntevaa ihmistä.

Tuomarikin tuntui olevan tuomitsemisen puolesta. Ainakin hän valitsi nuorelle taiteilijalle henkisesti erittäin raskaan rangaistuksen: kolmen vuoden ehdonalainen rangaistus lankeaisi istuttavaksi jos Diana tavattaisiin piirtämästä. Diana muuttikin pian New Yorkiin, jossa ehdonalaisvalvoja ei ollut kiinnostunut piirtääkö Diana vai ei.

Osa dokumentin kuvauksista on tehty Floridassa. Vaikka filmintekijät olivat etukäteen varmistaneet, ettei Dianaa uhkaa osavaltiossa mikään oikeustoimi, niin päähenkilö on selvästi peloissaan. Hänen luottamuksensa (floridalaisiin) viranomaisiin oli mennyttä.

Ensimmäinen lisäys


On hämmästyttävää miten lyhyt aika Dianan epäsiveellisyystuomiosta on. Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäinen lisäys takaa kaikille sananvapauden. Maassa se on tulkittu hyvin laveasti ja esimerkiksi pornolehtien julkaiseminen on sopinut sen suojaan. Mike Dianan tapaus on ainoa laatuaan.

Dokumentti saa miettimään olisiko taustalla ollut konservatiivisten kristittyjen laajempi yritys muuttaa Yhdysvaltojen mediaa. Jos oli, niin Internetin leviäminen samoina vuosina laajan yleisön käyttöön vei pohjan suunnitelmilta. Elokuvassa haastateltu syyttäjä toteaakin suoraan, että enää Diana ei saisi tuomiota yksin netin takia. Liekö syyttäjä tarkoittanut sitä, ettei internetin ansiosta enää löydy yhtä takapajuisia yhteisöjä vai mediamaailman muuttumista. Toivottavasti jälkimmäistä.

Elokuvan kertojaäänenä on Jello Biafra. Vanha punkkari sopii hyvin sananvapauskysymysten rummuttamiseen. Dokumentissa haastatellaan muun muassa Neil Gaimania, Peter Baggea, Stephen Bissetteä ja George A. Romeroa. Haastatteluihin pääosin perustuva elokuva on paljon puhuvia päitä. Niiden kavalkadia on "kevennetty" Dianan sarjakuvilla ja vanhoilla tv-uutispätkillä. Filmistä saa hyvän kuvan millaisia sarjakuvia Diana teki, se ei siis edellytä niiden aikaisempaa tuntemusta. Dokumentti valottaa hyvin Dianan kohtaloa ja Yhdysvaltain takapajuista puolta.



* Olli Kangassalo. Irtojäseniä ja pimeää seksuaalisuutta - Sarjakuvapiirtäjän rankistelu johti oikeusmurhaan. Yle.fi
* Boiled Angels Night Visions -elokuvafestivaalin sivuilla
* Kvaakissa on keskusteltu sensuurista







Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali