Ankarat ajat, Mikki Hiiri!

Lewis Trondheimin ja Keramidasin Mikin hulluimmat seikkailut on saanut jatkoa. Nyt klassisten Walt Disney -hahmojen kanssa hulluttelee Régis Loisel.

Régis Loisel
Mikki Hiiri – Zombi-sumppi
(Mickey Mouse – Cafe “Zombo”)
suom. Saara Pääkkönen
ISBN 978-951-32-4464-4
Sanoma 2017
78 s., nelivärinen, kovakantinen

Ranskassa jo pidempään suosittujen sarjakuvahahmojen oikeuksien omistajat ovat antaneet tarkoin vaalimiaan brändejä vapaamuotoisempaan käsittelyyn. Erityisesti Pikosta ja Fantasiosta on vaikka minkälaisia versioita, jotka ovat osaltaan piristäneet ehkä jo kaavoihinsa kangistuneita hahmoja. Ennen Mikin

hulluimpien seikkailujen ilmestymistä en olisi uskonut, että erittäin tiukasta henkisen omaisuuden vartioinnista tunnettu Disney suostuisi vastaavaan käsittelyyn. Onhan viime vuosikymmenien tekijänoikeuslainsäädännön laajennukset leimattu Mikki Hiiren vuoksi tehdyiksi. Ranskalaiset osannevat esittää asiansa suostuttelevasti. Nyt käsissämme on jo toinen tällainen tuotos.

Zombi-sumpissa palataan Mikki Hiiren ja kumppaneiden varhaisvuosiin 1920-luvun lopulle. Suuri maailmanpula koettelee. Kun Mikille ja Pollelle ei tunnu töitä löytyvän, niin sankarit päättävät ottaa mallia lapsista. Minnin ja Helunan kanssa he lähtevät lomalle, uimaan ja kalastelemaan Aku Ankan luokse. Loisel upottaa sarjakuvaansa runsaasti viitteitä varhaisiin Disney-piirrettyihin.

Mikin ja Pollen ajaminen pois kaupungista oli osa Jopi Jalkapuolen ja Voitto Vilungin suunnitelmaa. Ihmisten hädänalaista asemaa hyväksikäyttäen he pyrkivät jyräämään koko naapuruston matalaksi ja tekemään tilalle golfkentän. “Teidän ansiostanne kaikille riittää töitä” ja “saatte avokätisen korvauksen” vakuuttelee Vilunki epäileviä sankareita. Läpimädän pankkiirin

suunnitelmat ovat kuitenkin toiset. Juoman (kahvi) ja ruoan (Maxin ja Donaldin hampurilaiset) sopivan lisämaustamisen avulla hän muutti ihmiset tahdottomiksi toimijoiksi, joilta sai helposti kerättyä pakkolunastusmaksutkin takaisin. Vilungin suunnitelma on tuttu tieteistarinoista.

Angoulêmessa useamman kerran palkittu Régis Loisel (s. 1951) on Suomessa tuttu Hämärän juhlista (Jalava 1999) ja Peter Pan -albumeista (Semic 1992-94). Suuri osa hänen tuotannostaan on suomentamatta. Loisel on tehnyt töitä Disneylle Mulan ja Atlantis -elokuvien parissa, mutta Zombi-sumpin kiitosten perusteella hän on tuskin pitkän sarjakuvantekijän uransa aikana kuvitellut pääsevänsä tekemään Mikki Hiirtä. Käsittely on kunnioittavaa ja Floyd Gottfredsonin juonenkuljetuksia myötäilevää. Paikoin kerrontaa olisi voinut tiivistää, mutta silloin innostunut häröily olisi jäänyt vähemmälle.

Loiselilla on suomalaisessa julkaisujärjestyksessä paha paikka osoittaa, että Trondheimin ja Keramidasin hulluttelusta on tehty uusi Mikki-konsepti. Yllätyselementti on jo syöty. Loiselin rosoinen jälki osoittaa, että idea kantaa.

* Timo Ronkaisen arvio Ankkalinnan Pamauksen blogissa
* Kvaakissa on keskusteltu ranskalaisista Glénatin julkaisemista Mikki Hiiri -albumeista