Comanche 9: Paholaisen riemuhuuto
(Et le diable hurla de joie…, 1981)
Comanche 10: Algernon Brownin kuolema
(Le corps d’Algernon Brown, 1983)
 |
 |
Kummatkin albumit:
Käsikirjoitus Greg
Piirrokset Hermann
46 sarjakuvasivua, kovat kannet
Kustantaja ZOOM Teufel, Turku, 2017
Suomennos Anssi Rauhala
Toimitus Asko Alanen
Ladonta Rasmus Kronholm
Painopaikka Puola
Kolmen kuutosen väki taas kerran
Comanchen suomalaiset kustantajat ja kääntäjät ovat vaihtuneet vuosien aikana. Sanoma esitti Comanchea jatkosarjana klassisessa Zoom-lehdessään jo 1970-luvun alkupuolella. Jalava Kustannus julkaisi sarjan ensimmäisen albumin. Apollo Kustannus julkaisi järjestyksessä seuraavat seitsemän albumia, kunnes lopetti kahdeksanteen, koska sarjan taso kuulemma laskisi seuraavissa osissa.
ZOOM Teufel on nyt kustantanut yhdeksännen ja kymmenennen Comanchen. Mielestäni albumit ovat edelleen hyvää sarjakuvaa. Ne eivät ole niin outoja kuin mitä olin kuullut ja luullut, eikä mitään isoa tason laskua aiempiin osin verrattuna tapahdu.
Yksi aika päättyy näissä 1980-luvun alussa tehdyissä teoksissa: ne ovat käsikirjoittaja Gregin ja piirtäjä Hermannin viimeiset yhteiset työt tämän “realistisen” ja tunnelmoivan lännensarjan parissa. Belgialaiskaksikko tunnetaan Comanchen lisäksi myös suoraviivaisesta toimintasarjasta Bernard Princestä, jonka he lopettivat vuonna 1980 eli hieman aiemmin kuin Comanchen. Vapaata luomista kaivannut Hermann oli alkanut tehdä itse kirjoittamiaan seikkailu- ja scifi-sarjoja jo vuodesta 1979 lähtien.
Edellisistä albumeista tuttuja henkilöitä tavataan, mutta tarinat ymmärtää ilman niiden lukemista. Keskuspaikkana on tuttu Kolmen kuutosen eli 666:n karjatila Wyomingissa samoine henkilöineen. Tilanomistaja Comanche on nimestään huolimatta valkoinen nainen. Levoton ja jääräpäinen punatukkainen mies Red Dust on sarjan päähenkilö. Muut hahmot ovat värikkäitä ja värillisiäkin: cheyenne Kuunpilkku, musta Toby, vanhus Ten Gallons ja nuorukainen Clem “Arkajalka”.
 |
|
Red joutuu johtamaan palon sammutusta kotitilalla.
|
Paholaisen riemuhuuto
Albumissa Paholaisen riemuhuuto tuhopoltot riivaavat karjatiloja Greenstone Fallsin seudulla. Kun samaan aikaan vakuutusmyyjä kaupittelee palovakuutuksia alueella, ei ole huono arvaus, että asiat liittyvät toisiinsa. Tulipalo iskee myös Kolmeen kuutoseen.
Juoni pitää otteessaan. Seikkailu on jännittävä ja yllätyksellinen takaa-ajo ja myös muistuttaa vahingollisista ennakkoluuloista. Miinuspuolina eräs vanha tuttu pahis on pettymys, ja albumin oudohko nimi ei kuvaa sen sisältöä lainkaan.
Värit ovat sinänsä vaikuttavat, mutta ne ovat liian tummat ja vahvat ja peittävät piirrosviivoja ja jopa puhekuplien tekstejä, kun toisinaan myös puhekuplia on väritetty. Jostain syystä värittäjää ei ole merkitty, mutta ranskankielisten nettisivujen mukaan se on Fraymond, joka esiintyi Comanchessa ensimmäisen kerran kahdeksannessa albumissa nimeltä Seriffit.
Algernon Brownin kuolema
Sarjan kymmenes albumi Algernon Brownin kuolema on dekkari, jossa selvitetään kuolleen arvoitusta. Outo kuollut mies löytyy 666:n mailta. Vainajalla on mukanaan Algernon Brown -nimisen miehen paperit, mutta kaikki ei näytä olevan normaalia. Myöhemmin selviää, että arvoitus liittyy Kolmen kuutosen maiden menneisyyteen. Juoni on sujuva ja ok.
 |
|
Löytynyt ruumis herättää kysymyksiä.
|
Kerrotaan, että Hermann oli jo niin kyllästynyt sarjaan, että hän löi läskiksi tämän viimeisen albumin piirtämisen. Kaupunkikuvista kyllä löytyy muutamia tahallisia nykyajan lisäyksiä kuten puhelin ja japanilaisen automerkin mainos, mutta en huomannut kokonaisuutta pilatuksi – taide on yhtä hyvää kuin ennenkin.
Yhteenvetoa
Hermannin piirrosviiva on tutun persoonallista ja taitavaa, ja kuvakulmat ovat hienoja. Hän kuitenkin piirtää näissä kahdessa viimeisessä Comanchessaan uudella tavalla, vähemmän yksityiskohtaisesti ja vähemmän rönsyilevästi kuin vielä sarjan kahdeksannessa albumissa Seriffit. Tapa ei ole entistä huonompi, vaan erilainen. Ihmiset eivät myöskään enää ole läheskään yhtä rähjäisiä kuin sarjan alussa. Ihmisten ja ympäristön yleisvaikutelma on nyt kliininen aivan kuin symboloiden sivistyksen saapumista villiin länteen.
Tarinat albumeissa ovat hyviä, mutta eivät yllä sarjan parhaimpien tasolle. Tämä johtuu osittain siitä, että kuten piirrokset, myös käsikirjoitukset ovat riisutumpia; niissä on vähemmän aineksia kuin monissa aiemmissa jaksoissa.
Olisin toivonut näihin viimeisiin teoksiin etenkin Redin ja Comanchen suhteen käsittelyä. Kaikkiaan Gregin kirjoittama ihmiskuvaus ei ole vahvaa, sillä sarjan kaikki sankarit paitsi Red Dust jäävät luonteiltaan hämäriksi. Ainoastaan Redin luonne on tunnistettavissa, ja hän myös ainoana muuttuu vuosien kuluessa.
Comanchen laatu kyllä pysyy yllättävän korkeana, ja sarjan ystävä voi olla hyvin tyytyväinen näiden albumien julkaisemiseen vihdoin suomeksi. Myös painojälki ja suomennos ovat kohdillaan.
Hermann on nyt ajankohtainen, sillä Sininen Jänis -kustantamo on äskettäin julkaissut suomeksi ensimmäisen osan hänen hienosta omasta sarjastaan Bois-Mauryn tornit.
Keskustele Comanchesta Kvaakissa