Artikkelit | Teksti: Reijo Valta | Julkaistu: 24.10.2017 klo 09:40:17 | Luettu: 266 kertaa

1928 / 100 - Pölhölä ja Pöhköläinen

Yksi upeimmista Pölhölän ja Pöhköläisen jaksoista.
Yksi upeimmista Pölhölän ja Pöhköläisen jaksoista.

Sarjakuvien Suomi 100

Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut

Teksti ja kuvitus: Sven Nyström
Julkaistu: Hakkapeliitta 1-52/1928


Itsenäistynyt Suomi tarvitsi uuden historian. Sitä alkoi innokkaimmin luoda kirjailija ja taiteilija Aarno Karimo, joka sai työlleen arvovaltaisia tukijoita. Suomen varhaisen historian kirjalliset lähteet olivat (ja ovat edelleen) vähäiset, joten oikeat historiantutkijat eivät haluistaan huolimatta uskaltaneet kovin sankarillista menneisyyttä suomalaisille luoda. Tieteisiin sitoutumaton Karimo sen sijaan antoi mielikuvituksensa lentää. Hänen suurhankkeensa Kumpujen yöstä (1929-1932) sai rahoituksen Eduskunnalta.

Suojeluskuntalaisten lehti muutti vuoden 1925 lopussa nimensä Hakkapeliitaksi. Uusittu lehti oli Karimon luomus. Ennen jäämistään vapaaksi taiteilijaksi 1927 Karimo toimi lehden päätoimittajana ja kuvittajana. Tarinan mukaan päätoimittaja suunnitteli Hakkapeliitan sarjakuvankin hahmoja myöten. Pölhölä ja Pöhköläinen päätyi kuitenkin Sven Nyströmin tehtäväksi. Aluksi Nyströmillä oli käytettävissään kokonainen sivu, mutta nopeasti sarjakuva vakiintui puolisivuiseksi kahden rivin stripiksi.

Nuorena kuollutta Sven Nyströmiä (1902-1932) on luonnehdittu sotilaskuvaajaksi ja -huumorin taitajaksi. Kvaakin listalle häneltä on valittu kaksi sarjakuvaa, nyt käsiteltävän lisäksi Rufus Kratz och Bocken. Pölhölä ja Pöhköläinen eivät aktiviteeteiltaan olleet sotilaita, innokkaita suojeluskuntalaisia kuitenkin. Tämä tanskalaisista Majakka ja Perävaunu -elokuvista ulkomuotonsa saanut pari koki kommelluksia monilla inhimillisen elämän saroilla.

Pölhöläisen ja Pöhköläisen seikkailut ovat melko puhdas huumorisarjakuva, ajankohtaisia aiheita siinä ei juurikaan käsitelty. Poikkeuksena oli radio. Syksyllä 1927 rakennettu ja seuraavana vuonna käyttöön otettu Lahden radiomasto laajensi huomattavasti Yleisradion lähetysten kuuluvuutta ja kuuntelijoiden määrää. Niinpä Pölhölän ja Pöhköläisen piti myös kokeilla, millaisia ääniä taivaalta saattoi napata. Muutoin vuosi 1928 kului koirien parissa. Helmikuussa, Hakkapeliitan numerossa 9/1928, sankarit hankkivat eläinkumppanit. Niiden toilailuja seurattiin ahkerasti vuoden mittaan. Vaikka piskeistä yritettiin päästä eroon monin eri keinoin, niin aina ne palasivat. Myöhempinä vuosina Pölhölän ja Pöhköläisen koirat seikkailivat sarjakuvassa jopa kahdestaan ilman isäntiään.

Pölhölä ja Pöhköläinen saivat suosiota, ja parivaljakko palkittiin omalla kirjasarjalla. Hakkapeliitan kustantaja, Suojeluskuntain kustannusosakeyhtiö saattoi joulun 1928 alla mainostaa seuraavasti:

Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut, kuvat piirtänyt S. Nyström, runot laatinut Olli. Kuvakirja tytöille ja pojille, on nyt saatavana kaikista kirjakaupoista tai suoraan meiltä. 24 koko sivun kuvaa, 24 runosivua, kolmivärikannet. Joulun hauskin kuvakirja, hinta 20,- Smk. – Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut ja laatikko värikyniä antaa vilkkaimmallekin lapselle mieluista työtä ainakin viikoksi tai pariksikin. (Hakkapeliitta 49/1928).

Hakkapeliitassa julkaistu sarjakuva toimi kuvakerronnalla, jota tarpeen mukaan selvennettiin puhekuplilla. Lehdessä ei ollut ruutujen alla kulkevia selittäviä tekstejä. Heikki Kaukoranta ja Jukka Kemppinen ihmettelevät kirjamuotoisten Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailujen ratkaisua. "Tuolloisia käsityksiä sarjakuvan kyvystä tai kyvyttömyydestä välittää viestejä ilman paljoja selityksiä, pelkästään kuvan kautta, heijastaa sekin että Nyströmin sarjan rinnalle hommattiin Ollin riimittelemä runo, jossa kerrottiin kuvissa täysin selkeästi esitetty tarina vielä toiseen kertaan — ehkäpä vitsit todella täytyikin kertoa suomalaisille kahteen kertaan?" (Sarjakuvat, s. 185)

Kyse ei ollut pelkästään suomalaisesta käytännöstä. Saksassa oli laajasti käytössä sama tapa. Esimerkiksi Wilhelm Buschin sarjakuvat julkaistiin ensin Fliegende Blätterissä (paljon Suomessakin seurattu ja virikkeitä antanut lehti) ilman tekstejä. Riimittelyt lisättiin kuvien alle, kun kuvakertomus painettiin kirjamuotoon. Kustantajat siis olettivat, että kirjaa lukevalle tosikolle vitsit piti kertoa kahteen kertaan...

Hakkapeliitta oli tyylilleen uskollinen kertoessaan Sven Nyströmin poismenosta. "Lützenin muistopäivänä … hän vaipui kuolon uneen". Nyström kuoli siis 6. marraskuuta 1932. Pölhölä ja Pöhköläinen jatkui lehdessä vielä muutamia vuosia muun muassa Hjalmar Löfvingin tekemänä, mutta 1936 se korvattiin Rymy-Eetulla. Albumien määrä jäi kolmeen.



Suojeluskuntalaiset poikkesivat naapurissa.
Suojeluskuntalaiset poikkesivat naapurissa.
Lähteitä
Kaukoranta – Kemppinen. Sarjakuvat. Otava 1982.
Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (toim. Heikki Jokinen & Kalervo Pulkkinen), s. 76–77. Kemin sarjakuvakeskus 1996.
Ville Hänninen. Keskipäivän miehiä. Art House 2016.
101 Kirjaa - Aarno Karimo: Kumpujen yöstä – Paatoksellinen selitys suomalaisuuden synnystä. Yle


* Kvaakissa on keskusteltu Pölhölästä ja Pöhköläisestä.
* Keskustele sadan vuoden sarjakuvista



Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali