Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 20.06.2017 klo 19:02:41 | Luettu: 1031 kertaa

Ihmisen paras ystävä... on salainen agentti!

Attila on puhuva koira, joka toimii Sveitsin armeijan agenttina. Attila ratkoo rikoksia ja suojelee viattomia, apunaan Ernest, entinen rankkuri. Luvassa on vauhdikkaita tilanteita, jännittäviä käänteitä ja mitä kummallisempia keksintöjä.

Deribin ja Rosyn luoma Attila on yksi eurooppalaisen sarjakuvan klassikoita, jonka hauskat tarinat ja hiottu piirrosjälki tenhoavat ajattomalla tunnelmallaan. Attila ilmestyi 1970-luvulla suomeksi Ruutu- ja Non Stop -lehdissä jatkosarjoina, ja nyt koirasankarin seikkailut julkaistaan yksissä kansissa.

Neljän albumimittaisen seikkailun lisäksi mukana on kaksi lyhyttä tarinaa, runsaasti piirroksia ja artikkeli sarjan julkaisusta.

Attila
Alkuteos Attila – L'intégrale
Piirrokset Derib
Käsikirjoitus Rosy ja Kornblum
Kustantaja Otava
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Latonut Janne-Matti Keisala
A4, kk, sid., väri, 240 sivua
Hinta 30 euroa
Painettu Italiassa 2017
ISBN 978-951-1-31167-6
© DUPUIS 2010, by Rosy, Derib, Kornblum (Maurice)


Attila, tuo maanmainio puhuva koira aloitti seikkailunsa Spirou-lehden sivuilla vuonna 1967. Sveitsiläinen nuori piirtäjä Derib (Claude de Ribeaupierre) ja kokenut käsikirjoittaja, belgialainen Maurice Rosy olivat tavanneet edellisenä vuonna, ja sopivan yhteisen sarjakuvan luomisessa oli aluksi vähän kitkaa.

Peyon
studiolla oppirahansa ansainnut Derib halusi irtioton Peyo-tyylisestä sarjakuvasta, ja Rosy näki Deribin kykyjen nimenomaan sopivan sellaiseen. Derib olisi halunnut jo tuolloin tehdä lännen- ja intiaanisarjakuvia, joista hänet myöhemmin opittiinkin parhaiten tuntemaan.

Rosy oli lähtenyt ajatuksesta että sarjan päähenkilö on puhuva eläin ihmisten keskellä. Hänen kirjoittamansa Piko ja Fantasio -seikkailu oli tuonut aikaisemmin ihmeotus Marsupilamille uuden kyvyn, josta otuksen luoja André Franquin ei pitänyt yhtään: Marsupilami osasikin "puhua" kuten papukaija. Myöhemmissä tarinoissa tätä kykyä ei pahemmin käytettykään.

Spiroun päätoimittaja Yvan Delporte keksi idean sarjakuvahahmon sveitsiläisyydestä, ja nyt alkoi synkata. Derib mieltyi ajatukseen että saisi piirtää kotimaansa maisemia ja maanmiehiään.

Attila 1: Koiranvirka

Rosy vieraili Deribin Sveitsin-asunnolla, joka oli alppimaja vuoristossa ja ensimmäinen tarina syntyi vaivattomasti. Puhuva, ihmisen älykkyydellä varustettu koira sai nimekseen Attila, ja hänestä tuli Sveitsin armeijan velmu agentti, joka poltti sikareitakin. Agenttius oli epäilemättä tuohon aikaan suosioon nousseiden James Bond -elokuvien ansiota. Vaikutteet ovat selvästi näkyvissä.

Attila osasi tekeytyä tarvittaessa tavalliseksi hurtaksi, koska koiran taidot olivat valtiosalaisuus. Attilan siviiliyhteyshenkilöksi valittiin rankkuri Ernest Bourillion, joka sai sattumalta selville salaisuuden. Ernest ja Attilan esimies, eversti (jolla ei tuntunut olevan nimeä) olivat vakituisia sivuhenkilöitä jatkossakin.

"Koiran ammattina" Ruutu-lehdessä jatkosarjana 1973-74 ilmestynyt ensimmäinen ja paras tarina teki 10-vuotiaaseen arvostelijaan ehdottoman vaikutuksen. Tarina ilmestyi suomeksi melko pian perään albuminakin, nimellä Viekas vainukoira. Nyt on siis käsillä jo kolmas suomennos, mutta edellisestä on yli 40 vuotta aikaa, joten toivottavasti nykyisetkin vekarat saavat jännätä Attilan edesottamuksia.

Attila 2: Linnan salaisuus

"Attila vanhassa linnassa" alkoi jatkiksena Ruudussa vain muutama numero edellisen tarinan päättymisen jälkeen. Alunperinkin tämä tehtiin nopeasti perään. Metodi oli edelleen sama: Rosy, joka oli itsekin taitava piirtäjä, laati kuvakäsikirjoituksen, jonka Derib sitten loihti skarpimpaan muotoon. Nyt ilmestyneessä kirjassa on seikkailujen lisäksi monta näytettä Rosyn kynänjäljestä.

Uudet vakihenkilöt ovat perintölinnassaan asustava pikkupoika Odée, jonka nimi Ruudussa katsottiin parhaaksi muuntaa suomalaisille helpompaan muotoon Casimiriksi, ja tämän holhooja herra Harmaavuokko, josta huomaa kyllä samantien että kyseessä on tarinan pahis. Linna jäi vakiomiljööksi seuraaviinkin Attiloihin. Tarina on lähes yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta sitten tapahtui muutos...

Attilan jouluvalvojaiset

Vuonna 1969 Spiroussa ei ilmestynyt pitkää Attilan seikkailua, mutta joulunumerossa nähtiin kahdeksan sivun mittainen lyhäri jossa ensiesiintymisensä tekee professori Myksiö, aikaisemmin suomeksi professori Camembert.

Tässä on tärkeä tarina, koska professorin suhde puhuviin koiriin oli aikaisemmin jäänyt suomalaisille lukijoille vähän epäselväksi. Toimintaa mahtuu näinkin lyhyeen tarinaan rutkasti. Taitaa olla uuden kakkoskirjoittajan ansiota...

Attila 3: Mysteeri Z 14

Ruudussa Z 14:n tarina ilmestyi vuonna 1975, aikana jolloin lehden painojälki oli pahasti pielessä. Joten nyt Deribin piirrosjälki nähdään ensi kertaa suomeksi kunnon asussa. Z 14 on Idefixiä muistuttava valkoinen pikkukoira, jolla on samat kyvyt kuin Attilalla, ja tämä alkaa saman tien pomottaa Attilaa. Selväksi käy, että koirilla on eri toimeksiantajat. Z 14:n pomo nähdään vasta albumin viimeisessä ruudussa, ja Z 14:n tarkoitus selviää vasta seuraavassa osassa heti aluksi.

Tarina tuntui jo 70-luvulla lievästi erikoiselta, vaikka toimintaa piisaa entistä enemmän. Tällä kertaa enemmän koirien näkökulmasta kuin ihmisten. Asian selittää tekijäkaksikon nimien rinnalle ilmestynyt kolmas nimi. Rosy oli tavannut Maurice Kornblumin vuonna 1968, kun ensimmäiset kaksi Attila-seikkailua oli jo tehty. Mauricet mieltyivät toisiinsa sen verran, että molemmat ottivat avioerot vaimoistaan ja muuttivat asumaan ja työskentelemään yhteen. Tästä kuviosta voi lukea enemmän kirjan esipuheesta. Nyt syntyi vain tilanne, jossa Derib jätettiin kolmanneksi pyöräksi käsikirjoitusten suhteen ja yhteydenpito hoidettiin kirjeitse. Rosy halusi Kornblumille kunniaa kahdesta ensimmäisestäkin Attilasta, ja vuonna 1969 ilmestyneet albumien ensipainokset kertoivat että Kornblumkin olisi ollut tekijänä.

33

En tiedä, onko "33" kaksisivuisen tarinan oikea nimi, mutta muutakaan ei ole ilmoitettu. Kyse on Spiroun 33-vuotisjuhlanumeron sarjasta vuodelta 1971, ja salaperäisten pakettien sisältö on Odéen himoamat 33 häneltä puuttunutta Spiroun numeroa.

Attila 4: Odéen jymy-yllätys

Derib kertoo tämän kirjan esipuheen yhteydessä ettei nauttinut enää Mysteeri Z 14:n piirtämisestä, koska tunsi sen liian scifiksi. Derib taitaa muistaa väärin, koska ei se mitään scifiä ollut, mutta tämä neljäs seikkailu vuodelta 1973 on todellakin ihan sitä itseään. Tämäkin ilmestyi suomeksi vuonna 1975. Lehti oli vain vaihtunut Ruudusta seuraajajulkaisuun Non Stopiin (huom. NS-logo tämän kirjan kannessa).

Tarina vyöryttää yllin kyllin uusia mysteereitä jatkoa ajatellen. Ensimmäisen Attilan hölmöt konnat Murkina ja Kuulapää ovat jälleen mukana. Viihdyttävä seikkailu tämä on silti, vaikka scifistiset ihmeet jäivätkin selvittämättä enimmälti.

Attila 5:n kohtalo

Rosy ja Kornblum tekivät viidennenkin pitkän Attilan. Deribillä ei ollut enää mitään sanottavaa tarinan sisältöön, ja hän kieltäytyi piirtämästä sitä puhtaaksi. Attilan taru loppui siihen vuonna 1973.

Kuvakäsikirjoitus kaivettiin esiin 14 vuotta myöhemmin, ja tuntematon piirtäjä pienkustantamolla teki sen valmiiksi. Albumina se ilmestyi vasta vuonna 2010. Rosylta ja Kornblumilta ei lupia kyselty missään vaiheessa julkaisuihin. Attila 5 ei sisälly tähän kirjaan, kuin Didgé-nimisen piirtäjän piirtämän ensimmäisen sivun osalta ranskaksi.

Arvostelijalle tuo vitosalbumi on täysin tuntematon, joten ei ole tietoa, selvisivätkö nelosalbumin mysteerit.

Mitä heille tapahtui?

Derib pääsi tekemään sarjakuvia itselleen läheisestä aiheesta. Turkismetsästäjä Buddy Longwayn elämäntarina on kerrottu 20 albumissa, sarja jatkuu suomeksi. Intiaanipoika Yakarin albumeja on ilmestynyt 39, suomeksi sarja jäi kahdeksaan osaan. Sarja sisältää ehkä Attilan innoittamana paljon puhuvia eläimiä. Joidenkin mielestä Deribin paras sarjakuva on erittäin vakavahenkinen intiaanitrilogia "Hän joka syntyi kaksi kertaa". Myös huumorisarjakuvia on Deribiltä tullut. Derib ehti jo jäämään eläkkeelle vuonna 2009, mutta on senkin jälkeen piirtänyt neljä Yakaria.

Rosy ja Kornblum vetäytyivät sarjakuva-alalta kokonaan Attilan päätyttyä. Rosy teki menestyksekkään uran mainosalalla, katkaisi välinsä Kornblumiin samoin heti Attilan jälkeen. Rosy kuoli vuonna 2013.

No entäs tämä uusi kirja?

Käsillä on upea kovakantinen integraali, jonka painoasu ja suomennos ovat erinomaisia, eikä teoksen hinta ole lainkaan liian korkea. Oudolta suomennoksessa tuntuu, että joidenkin hahmojen nimet on suomennettu, ja joidenkin ei. Mutta ei se niin haittaa.

"Attilan jouluvalvojaiset" ja "33" ovat ennen suomeksi julkaisemattomia, ja tässä kirjassa ne eivät ole kronologisesti oikeilla paikoillaan, arviossa ovat.

Nämä lyhyet sarjat ovat osaksi kaksivärisiä. Mukana on myös monta Spiroun mainoksiin tehtyjä piirroksia ja näytteitä kuvakäsikirjoituksista. Ja tietenkin kiinnostava historiikki valokuvilla. Suositellaan sellaisille 10 vuotta täyttäneille lapsosille, vaikka eivätköhän tätä osta enimmäkseen 70-luvun 10-vuotiaat. Koko perheelle sopiva siis. Toimintaa, jännitystä ja huumoria on runsaasti.

Keskustele Kvaakissa Attilasta

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali