Se aito Marsupilami on tullut takaisin – ja on vihainen

Tässä uunituoreessa seikkailussa Marsupilami tekee paluun Pikon ja Fantasion maailmaan.

Uudemman sukupolven mestarit Yoann Chivard ja Fabien Vehlmann tekevät humoristista seikkailusarjakuvaa vaativaan makuun, eli klassikkohahmot saavat arvoistaan kohtelua.

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 12 – Marsupilamin raivo
Alkuteos Le colére du Marsupilami
Kustantaja Egmont Kustannus Oy Ab
Teksti Fabien Vehlmann
Kuvitus Yoann
Värit Laurence Crois
Toimitus Janne Suominen
Suomennos Mirka Ulanto
Ladonta Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy
Painopaikka Jelgava Printing House, Latvia, 2016
322 X 237 mm, kk, väri, 56 sivua
Hinta 18,95 euroa
ISBN 978-952-233-962-1
© Dupuis 2016, Vehlmann, Yoann

Piko oli seikkaillut sarjakuvissa Spip-oravan kanssa jo yhdeksän vuotta ja kahden eri tekijän voimin, kun André Franquin (1924-1997) otti sarjan työn alle vuonna 1947. Fantasio oli tullut mukaan jo aikaisemmin, mutta vasta Franquin loi suurimman osan sarjan laajasta henkilögalleriasta. Näistä uusista hahmoista suosituimmaksi osoittautui monipuolinen mielikuvituseläin, Marsupilami.

Kun Franquin jätti Pikon ja Fantasion vuonna 1969, hän päätti keskittyä suosituimpiin omiin luomuksiinsa, ennen kaikkea Niilo Pieliseen, mutta Marsupilamillekin oli suunnitelmia. Omassa sarjassaan hahmo seikkaili pikkupoika Noëlin kanssa muutaman sivun verran, ja parissa vähän pidemmässä sarjassa oli viidakossa eläviä muita saman lajin yksilöitä.

Edellinen suomeksi julkaistu albumi Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 11 – Kullantekijät (Le faiseur d’or) vuodelta 1970 oli Jean Claude Fournierin ensimmäinen Pikon ja Fantasion ruorissa ja Marsupilamin viimeinen esiintyminen sarjassa pitkään aikaan. Franquin piirsi vielä Marsupilamin osuuden tähän albumiin, mutta sen jälkeen se katosi sankariemme seikkailuista vuosikymmeniksi ja epäiltiin jo katoamisen olevan lopullista. Nyt suomalaisilla lukijoilla on tilaisuus verrata näitä albumeja.

Oman albumisarjansa Marsupilami sai 1980-luvulla, vaikka Franquin osallistui sen tekoon lähinnä nimellisesti. Siinä näytettiin vain näitä viidakon otuksia, eikä lainkaan Pikon ja Fantasion lemmikkinä ollutta yksilöä.

Kysymys kuuluukin, mitä tälle tapahtui sen jälkeen kun Franquin jätti sen Sieninevan pikkukaupunkiin. Se selviää tästä albumista. Vanhoja tuttuja hahmoja tavataan enemmänkin, pääkonnaa ja Marsupilamia lukuunottamatta vain vilahtaen, jopa Niilo Pielisen sivuhahmoja.

Ja kuten albumin nimi ja kansikuvakin sanoo, Marsupilami ei ole lainkaan tyytyväinen siihen mitä oli tapahtunut. Tässä näitä asioita ei kannata kertoa, ettei jännitys mene. Ja jännitystä tässä piisaa, kuten myös synkkyyttä. Tämä on Vehlmannin ja Yoannin kuudes Piko & Fantasio -albumi, ja kaikissa edellisissäkin on synkkyyttä enemmän ja huumoria vähemmän kuin entisillä tekijöillä. Loppu on silti optimistinen. Se, nähdäänkö Marsupilamia kaverusten seikkailuissa jatkossa, riippuu tämän albumin vastaanotosta. Ne olivat silti seikkailleet ilman ihmeotustaan jo 45 vuotta.

Vehlmannin ja Yoannin albumeja lukeneet eivät tämän uutukaisen tasosta ylläty. Marsupilamin paluuta odottaneet saattavat hieman pettyä. Toimintaa riittää, piirrosjälki vaikuttaa puolihuolimattomalta paikoin. Käännös ja painoasu ovat asiallisia.

Oikeastihan Marsupilamin paluu tapahtuu, koska kustantaja Dupuis osti Franquinin alunperin perustaman Marsu Productionsin.

Uutta albumia ei suositella uusille lukijoille ensimmäisten joukossa luettavaksi. Se sisältää tavallista enemmän viittauksia vanhoihin tarinoihin.

Keskustele Kvaakissa Pikosta ja Fantasiosta

Keskustele Kvaakissa Marsupilamista