Arvostelut | Teksti: Sampsa Kuukasjärvi | Julkaistu: 20.04.2016 klo 10:20:00 | Luettu: 1347 kertaa

Nykyaikaisempi ja realistisempi Alix

Alix-sarjan itsenäinen kylkiäinen Alix Senator ei muistuta lainkaan emosarjaansa, mutta se sopinee hyvin nykylukijoille.

Alix Senator 1: Verikotkat
Alkuteos: Alix Senator 1: Les aigles de sang (Casterman, 2012)
Käsikirjoitus: Valérie Mangin
Piirros ja väritys: Thierry Démarez
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Kustantaja: Apollo kustannus, 2016
Painopaikka: Printon Trükikoda, Viro
Formaatti: Nelivärinen, nidottu, 48 sivua + kannet
Koko: 225 x 300 mm
Hinta: Noin 15 €
ISBN: 978-952-5769-27-2


Ranskalais-belgialaisen Alix-sarjakuvan albumeita on yhä julkaisematta suomeksi, mutta Apollo kustannus hyppää julkaisemaan sen itsenäistä spin-offia eli kylkiäistä, melko tuoretta Alix Senatoria. Sarjan ensimmäinen albumi Verikotkat ilmestyi Casterman-kustantamolta vuonna 2012.

Uudessa sarjassa asetelma on siirretty yli kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Päähenkilö Alix Graccus on nyt yli 50-vuotias harmaahapsi ja on kohonnut Rooman valtakunnan senaattoriksi. Hänellä on Titus-niminen teini-ikäinen poika. Myös nuoren Alixin seikkailukumppani Enak on tällä välin ehtinyt saada samanikäisen pojan, Khefrenin, mutta Enak on kadonnut ja Alix on adoptoinut Khefrenin.

Uusitusta konseptista vastaavat uudet nelikymppiset tekijät. Käsikirjoittaja Valérie Mangin on saanut historioitsijan koulutuksen. Arkkitehtuuriin perehtynyt Thierry Démarez hoitaa piirtämisen ja värityksen. Jacques Martinin (1921—2010) nimi lukee albumissa ainoastaan emosarjan luojana.

Augustuksen aika
Verikotkat-seikkailu tapahtuu Rooman kaupungissa 12 eaa., siis Rooman keisarikunnan alussa. Augustus (entinen Octavianus ja Octavius) on haalimassa tasavallan tärkeimmät virat itselleen ja on saamassa yksinvallan. Alix toimii Augustuksen ystävänä ja neuvonantajana. Hyvin nuori Octavius vilahti Alixin seurassa albumissa Etruskien aarre (1968, suomennettu 1974), johon viitataan Verikotkat-albumin aivan lopussa. Alix-albumeita ei kuitenkaan tarvitse tuntea lainkaan pystyäkseen lukemaan tämän julkaisun sujuvasti.
Nimisankari tuntee Roomassa oikean historian henkilöt Augustuksen, Agrippan ja Livian.
Nimisankari tuntee Roomassa oikean historian henkilöt Augustuksen, Agrippan ja Livian.

Tarinan alussa kotkat hyökkäävät merkittävien poliitikkojen kimppuun ja surmaavat heidät. Ensin kuolee Augustuksen kilpailija Lepidus, sitten Augustuksen vävy Agrippa Tituksen ja Khefrenin ollessa jopa paikalla. Lepidus ja Agrippa ovat oikean historian henkilöitä kuten Augustus, mutta heidän kuolinsyynsä ei toki oikeasti ollut kotkien hyökkäys. Augustus pyytää Alixia selvittämään oudot tapaukset. Tutkiessaan surmia senaattori joutuu epäilemään myös ystäväänsä, sillä yksinvaltias ja hänen sukunsa ovat tunnettuja häikäilemättömyydestään.

Tapahtumia on tarpeeksi. Kuten Alixissa ennenkin, historiankirjoituksen tuntemia faktoja yhdistetään fiktioon toimivasti. Kertomus päättyy albumin myötä, mutta isompi kuvio kuitenkin jatkuu ainakin seuraavassa albumissa.

Puhtoisuudesta realismiin
Uudessa albumissa on tavalliseen Alix-sarjaan verrattuna muitakin suuria eroja kuin myöhempi aika. Tarina ja piirros ovat synkempiä. Paljasta pintaa ja etenkin verta näytetään enemmän. Titus ja Khefren ovat toden tuntuisia nuoria, joita kiinnostavat bileet. Alixin ajattelussa vaikuttaa perinteisen ihanteellisuuden rinnalla nyt myös valtiomiehen todellisuudentaju. Kyllä tämä silti edelleen on varhaisnuorten sarjakuva; asioilla ei mässäillä.

Piirrostyyli on vanhaan nähden huomattavasti realistisempi, valokuvamainen. Hahmot ovat tarkasti taiteiltuja, mutta edelleen jotenkin sieluttomia kuten jo Jacques Martinilla aikoinaan. Ympäristö, mm. rakennukset ja arjen esineet, on piirretty kiitettävän aidon näköiseksi. Historian taustatutkimusta on tehty selvästikin runsaasti. Ruutujen koot ja sommittelut vaihtelevat nykyaikaisen monipuolisesti. Sävykkäät, realistiset värit ovat upeat. Ollaan kaukana vanhoista karkkiväreistä.
Senaattori Alix ratkoo mysteeriä nuoren polven, Tituksen ja Khefrenin kanssa.
Senaattori Alix ratkoo mysteeriä nuoren polven, Tituksen ja Khefrenin kanssa.


Vanhoissa Alix-albumeissa tempo on hidas, ja niitä on suhteellisen raskasta lukea suuren tekstimäärän ja pienten ruutujen takia. Alix Senatorissa puolestaan vauhti on nopea, tekstiä on vähän ja myös ruudut ovat isot. Niinpä albumin ensimmäiseen lukemiseen ei yllätyksekseni mennyt kuin muutama minuutti. Toisella lukemisella pysähdyin paljon pidemmäksi aikaa ihastelemaan kuvituksen yksityiskohtia.

Lukukokemus Alix Senatorin parissa on täysin erilainen kuin vanhan sarjan parissa, ja ymmärrän, että vanhan koulun ystävillä on siinä paljon sulattelemista. Mikäli pystyy mieltämään teoksen erilliseksi alkuperäisestä sarjasta, muutokset on helpompi hyväksyä. Kevytlukuinen seikkailu sopinee nykyajan lukijoille paremmin kuin raskassoutuinen emosarja.

Kerronnan pieniä ongelmia
Hyvistä puolista huolimatta Verikotkien kerronnassa on pieniä sekä muodollisia että sisällöllisiä heikkouksia.

Vaikka kerronta on nopeaa, aika tuntuu oudosti jähmettyvän ruutujen välissä samassa kohtauksessa. Liian usein ruuduissa kun on vain yhden henkilön puhekupla, jolloin ei välity vaikutelmaa sujuvasta vuoropuhelusta. Yhden ainoan, lyhyenkin vastarepliikin oleminen mukana ruudussa muuttaisi tunnelman toiseksi.

Henkilöiden repliikkejä ja ulkoisen kertojan kuvausta ei ole erotettu toisistaan tekstilaatikoissa. Tämä on aluksi hieman sekoittavaa. Repliikeissä saisi olla lainausmerkit taikka ne voisivat olla erinäköisissä laatikoissa.

Tarinan perusuhka on aivan epäuskottava, ja siihen liittyen juoneen jää pari häiritsevän isoa reikää. Kertomus myös kirjoittaa hieman ikävästi uudelleen Martinin Etruskien aarre -albumin kohdan, jossa Octavius saa jumalallisen ennusmerkin.

Antiikin Rooma ja tarinan linnut näyttävät komeilta.
Antiikin Rooma ja tarinan linnut näyttävät komeilta.
Yleisvaikutelma sarjakuvasta on silti erittäin laadukas ja huolellinen, ja sarjan uudistus tuntuu pääpiirteissään onnistuneelta. Ikääntynyt Alix on tutun näköinen, ja ensimmäisestä albumista paistaa raikkaus ja ilmaisun vapautuneisuus. Nykyaikainen kuvitus on julkaisussa parasta. Latinankieliset nimet kannustavat lukijaa tutkimaan Rooman historiaa. Kelvollinen kolmen tähden seikkailukertomus tämä mielestäni on. Potentiaalia on parempaankin, jos käsikirjoitus ja dialogi paranevat jatkossa.

Suomennos tuntui oikein hyvältä, asialla on Apollo kustannuksen Alixeista tuttu Kirsi Kinnunen. Pienenä erheenä silmiini osui vain ajanmääreiden ilmaisu "eKr.", sillä ilmaisua "eaa." suositellaan nykyään käytettäväksi, koska Jeesuksen syntymävuodesta ei ole varmuutta (vastaavasti ilmaisun "jKr." olisi parempi olla "jaa."). "Alix Senator" on jätetty sarjan nimessä kääntämättä ilmeisesti brändin vuoksi. Painoasu ja paperi ovat moitteettomat.

Kuvat © Casterman 2012

Keskustele Alixista Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali