Emännäksi Kaukasiaan, tai sitten ei

“Maanläheinen matkustaminen on hauskinta, vaikka mukavuuksista olisi joskus pulaa.” Aino Sutinen kertoo kuvin ja sanoin matkastaan Etelä-Kaukasiassa.

Aino Sutinen: Vaimoksi vuorille – Reppumatkasarjakuvia Etelä-Kaukasiasta
(Neon Tunisia, 2015)
120 ss., pehmeäkantinen A5
Lisänä mv-valokuvia Kaukasiasta
ISBN 978-952-68345-0-4
10 €

Suomen televisiossa on nyt tarjolla runsaasti reissuohjelmia, joissa korostuu ronskin oloinen äijänäkökulma ja sankarimatkailu. Vaihtoehtona on nyt sukupuolimielessä tarttua Aino Sutisen sarjakuvamuotoiseen travelogueen, matkakakertomukseen, jossa vieraillaan Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa ja Vuoristo-Karabahissa. Vodkaa toki otetaan Sutisenkin matkassa.

Sutisen tyyli on lähes naivistinen mutta hyvin ilmeikäs. Perspektiivi on usein ihanasti vinksallaan. Runsas rasterin käyttö tuo syvyyttä. Ruutuihin on valittu tietenkin vain pieniä palasia matkalta, mutta ne suorastaan tihkuvat paikallisväriä ja kuvaavat rehellisesti joskus aika erikoistakin elämämenoa. Kertoja välttää moralisointia, vaikka silloin tällöin pohdiskeleekin tai arvostelee näkemäänsä, ajastuskuplissaan, ja joskus itseäänkin: “Mikä oikeus minulla on tulla tänne tuijottamaan ihmisiä?”

Yksin matkustavaa naisihmistä ihmetellään ja puolileikillään jopa kysytään, että onkos tämä tullut aviomiestä etsimään. Sutisen hupaisasta ajatusleikistä, että mitä jos jäisikin emännäksi vuorille, juontaa kirjan nimikin.

Kerrontaa jaksottavat mukavasti valokuvat paikallisista ihmisistä ja realistisempaan tyyliin tehdyt muotokuvat. Kun paikkakunta vaihtuu, se kerrotaan sivun yläreunassa, alareunassa juoksee englanninnos, johon katse usein vähän pakotetusti eksyy. Käännös on silti paikallaan, sillä voisi kuvitella maailmalta löytyvän mielenkiintoa näin eksoottiselle matkasarjakuvalle.

Vaimoksi vuorille on paitsi matkakirja niin myös ihmiskirja. Sutisella on hämmentävä taito ystävystyä ja päästä todella liki paikallisia. Lukija pääsee kurkkimaan hänen olkansa yli tavallista lähempää, millaista se elämä oikeasti muualla on. Tuntee olevansa itsekin reissussa, mikä on hyvän matkakirjan merkki. Mutta ovat ne vieraanvaraista väkeä siellä päin, ovat. Paitsi koirat.

Lisää kuvia matkalta Neon Tunisian sivuilla.

Keskustele Aino Sutisen sarjakuvista Kvaakissa.