Arvostelut | Teksti: Sampsa Kuukasjärvi | Julkaistu: 23.11.2015 klo 17:43:00 | Luettu: 1006 kertaa

Eliaksen häröilyt Oulussa

Oululaisia suurmiehiä. Elias Lönnrotin elämä ja teot aikakauslehti Kaltiossa vuosina 1832–2006
Teksti ja piirros: Ville Ranta
Toimitus: Paavo J. Heinonen ja Ville Ranta
Kustantaja: Kaltio ry, 2015
Paino: Joutsen Median Painotalo, Oulu
Formaatti: A4, nidottu, väri, 40 sivua + kannet
Hinta: 14 €


Sarjakuvantekijä Ville Ranta paneutuu runonkerääjä ja lääkäri Elias Lönnrotin elämään Oulussa kokoelmassa, jonka jaksot on julkaistu alun perin aikakauslehti Kaltiossa vuosina 2002–2006. Albumi Oululaisia suurmiehiä on Kaltion 70-vuotisjuhlajulkaisu. Kaltio on oululainen lehti, ja myös Ranta itse asuu Oulussa.

Kaksi osaa
Albumissa on kaksi aivan erilaista osaa. Ensimmäisessä Elias Lönnrot elää nykyajassa ilman että asiaa selitetään sen enempää. Hän lähtee kansanrunointoilijoiden kutsusta Ouluun, jolloin päästään kuvaamaan nykyajan todellisia ja kuvitteellisia ihmisiä ja kulttuuripiirejä. Lönnrot tietenkin ihmettelee aikaamme. Sarjassa kommentoidaan paikallisia ajankohtaisia asioita sekä vinoillaan mm. taiteilijoille ja jääkiekkoöykkäreille. Tämän osan jaksot ovat tietokoneella väritettyjä ja yleensä yksi- ja joskus kaksisivuisia.

Toisessa osassa Lönnrot seikkailee Oulussa vuonna 1832, jolloin hän oikeasti asui siellä muutaman kuukauden ja kohtaa sen ajan henkilöitä. Jaksot muuttuvat kaksisivuisiksi ja vesiväreillä maalatuiksi.
Keskustan Oulujokea ihmettelemässä.
Keskustan Oulujokea ihmettelemässä.


Rannan piirrostyyli muuttuu jyrkästi albumin aikana. Aivan alussa on suhteellisen tarkka samitoivosmainen tyyli, mutta vain muutaman sivun jälkeen se vaihtuu selvästi luonnosmaisemmaksi. Sen jälkeen viivat muuttuvat vähitellen koko ajan hutaistummiksi, mikä ei miellytä silmiäni. Toisen osan tyyli kuitenkin on juuri sitä jälkeä, josta Ranta tunnetaan parhaiten.

Albumin otsikko "Oululaisia suurmiehiä" johtaa harhaan, sillä heitä ei käsitellä. Itse asiassa teoksen selityksissä jopa kirjoitetaan, että Oulussa on ollut hyvin vähän suurmiehiä ja että oululaiset ovat sen takia herkkiä omimaan heitä muilta paikkakunnilta. En ymmärrä tällaista ironiaa teoksen nimeen. Mielestäni vaikkapa "Lönnrot Oulussa" olisi ollut asiallinen ja osuva otsikko.

Sisäpiiriläistä sekoilua
Albumissa on runsaasti sisäpiirin huumoria, joka ei avaudu tällaiselle ulkopuoliselle lukijalle. Englannin kielen käyttö yhdessä jaksossa tuntuu pointittomalta. Lukuisten minulle tuntemattomien henkilöiden kuvaaminen ei tunnu kiinnostavalta ja hauskalta. Teoksen loppuun pannut selitykset ovat erittäin tarpeelliset, jotta henkilöistä saa edes jotakin tolkkua. Ranta mm. piirtää seikkailuihin mukaan Kaltion toimituksen ja jopa itsensä alasti. Etukannessa näkyy Eliaksen rinnalla Martti Ahtisaaren näköinen mies karhupuvun sisällä, mutta en ole varma onko se hän, ja hän ei esiinny albumin stripeissä.

Ensimmäisen osan alkuasetelmassa Lönnrot kutsutaan Ouluun perustamaan kansanrunokeskusta ja todistamaan – vastoin nykyistä vallitsevaa näkemystä – että kalevalaiset runot ovat syntyneet Oulun seudulla. Valitettavasti tämä Lönnrotin oikeassa elämässä uskoakseni varsin keskeinen runoaihe unohdetaan, ja sarjakuva muuttuu Eliaksen irrallisiksi kokemuksiksi Oulussa. Tajunnanvirta on välillä ok, mutta ahdistuksen, juopottelun ja sekstaamisen runsas kuvaaminen alkaa puuduttaa. Hahmot ovat sympaattisia, mutta turhan liioiteltuja.

Myös kulttuurikritiikki olisi voinut olla keskimäärin syvällisempää. Eliaksen elämässä olisi ollut olennaisempaakin käsiteltävää, ja hänen olisi olettanut ihmettelevän esim. Suomen itsenäisyyttä ja Oulun Piilaaksoa.

Parhaimmillaan sarjakuva on joissakin elävissä arjen havainnoissa ja monipuolisissa kuvakulmissa. Ja ainakaan se ei ole ennalta-arvattava. Ranta on sinänsä herkkäviivainen ja näkemyksellinen piirtäjä ja hyväntahtoinen kertoja, mutta kaipaisin häneltä huomattavasti parempaa keskittymistä kuviinsa.
Lönnrot ja Kärppä-fanit.
Lönnrot ja Kärppä-fanit.


Lukija huomaa, että Oulun historiaa on opiskeltu, mutta varsinaisesti tämä puoli puhkesi Rannalla kukkaan vasta sarjakuvaromaanissa Kyllä eikä ei (2013), joka sijoittuu 1840-luvun Ouluun.

Kaikkiaan tämä on liian nopeasti tehty sarja, jossa olisi ollut kulttuuriteoksena potentiaalia valtavasti enempään. Tällaisenaan tämä muistuttaa liiaksi sekavaa sisäpiiriläistä ja kertakäyttöistä undergroundia. Albumia ei voi suositella esim. koululaisille; sen verran raadollinen tämä on, eikä myöskään yleville Lönnrotin harrastajille. Historiasta kiinnostuneet ja ne, jotka pitävät Ville Rannan taiteesta jo ennakkoon, saavat tästä varmasti jotakin.

Lönnrotin seikkailut jäivät Kaltiossa kesken keväällä 2006 Muhammed-pilapiirroksia koskevan jupakan takia. Silloin päätoimittaja Jussi Vilkuna erotettiin, ja Ranta lähti lehdestä itse. On ilahduttavaa tietää, että Ranta tekee myös nykyään sarjakuvia Kaltiolle ja havaita, että Vilkuna saattoi kirjoittaa tähän albumiin jälkisanat. Lönnrot jatkoi näiden jaksojen jälkeen seikkailujaan Rannan albumissa Kajaani (2008).

Keskustele Ville Rannasta ja Oululaisista suurmiehistä Kvaakissa

Lue Rannan uudempia sarjakuvia Kaltion nettisivuilta

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali