Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 03.11.2015 klo 12:19:11 | Luettu: 1683 kertaa

Aarne Ankka on palannut Suomeen!

Ruotsalaisen kansankodin terävänokkaisin satiirikko aloitti vaappumisen Tukholman kaduilla jo vuonna 1983. Aarne latoo edelleen maan sisäisiä ja ulkoisia asioita ruotuun polttelevan maksan ja kiehuvan sapen avittamina. Baaritiskin kulmalta kajahtaa totuuksia oikealle ja vasemmalle, ylös, alas ja keskelle niin kauan kuin krouvin omistaja Zeke sallii.

Mukana ovat myös Aarnen porvarillistunut kaveri Krille ja ikianarkisti, suomalaislukijoille uusi tuttavuus, 97-vuotias ankkamummo Astrid. Sana on vapaa, sen käyttäjät nokitaan!

Alexander Barks alias Charlie Christensen (s. 1958) on Ruotsin suosituimpia sarjakuvataiteilijoita. Hän on tekijänä itseoppinut, esikuvinaan klassiset mestarit Michelangelosta Moebiukseen ja Bellmanista Zappaan. Havaittuaan, että kaukaa näkee lähelle, on Christensen ruotinut ruotsalaista yhteiskuntaa Espanjan Pamplonasta käsin vuodesta 1988 alkaen.

Nelivärinen, tuhti albumi "Kansankodin pesänjakajat" sisältää tuoretta Aarnea vuosilta 2014-2015.

Charlie Christensen vierailee Turussa Necrocomicon-sarjakuvatapahtuman vieraana 14.11.2015. www.necrocomicon.fi

Aarne Ankka – kansankodin pesänjakajat
Tekijä Charlie Christensen
Toimitus ja suomennos Ville Hänninen ja Vesa Kataisto
Julkaisija Zum Teufel
ISBN 978-952-5754.
80 sivua, sid. 215 X 280 mm, 4-v.
Svh 24,90 €


Aarne Ankka (Arne Anka) palaa Suomeen 16 vuoden tauon jälkeen. Kustannus Oy Jalava julkaisi kolme ensimmäistä Aarne-albumia. Neljännen jälkeen Aarnen tekijä Charlie Christensen piti usean vuoden tauon. Viimeinen sarja ilmestyi joulukuussa 1995. Tauko oli paikallaan, koska neljäs albumi oli jo melko väsähtänyt, varmaan siksi sitä ei suomennettukaan. Aarne oli lopetettu jo kerran aikaisemminkin vuonna 1985, ihan sankarin kuolemalla, joka nähtiin ensimmäisessä suomennetussa albumissa.

Myös Disney-yhtiön kanssa Christensenillä oli ongelmia. Mukana oli alunperin lähes koko Ankkalinnan kööri vähintään taustalla. Näistä kerrotaan pitkät jorinat ensimmäisessä Jag Arne -koosteessa. Jos ruotsin kieli on hallussa, siitä voi lukeä mainitun neljännenkin albumin, sekä joitakin kolmesta ensimmäisestä karsittuja sivuja. Christensen väittää selvittäneensä tilanteen ensin plastiikkakirurgisella leikkauksella, myöhemmin Aarnen irtonokalla ja muuttamalla hahmon nimeksi Arne X. Taitaa silti olla niin että Disney oli saanut huonoa julkisuutta Amerikan maalla puuttumalla liian kerkeästi parodioihin ja erityisesti lasten maalaamiin kuviin julkisella paikalla. Joka tapauksessa irtonokan kuminauhaa ei kauaa näytetty, eikä nokkaa enää mainittu missään.

Ajankohtaiset aiheet innostivat sitten Christenseniä sen verran, että hän aloitti uuden sarjakuvan nimeltä Konrad K. Vuonna 2003, päähahmo oli ulkomaankirjeenvaihtaja joka filosofoi Tukholman baareissa, kuten Aarnekin oli tehnyt. Pian Aarne ilmaantui juttukaveriksi, ja kohta vähemmän värikäs Konrad jäi pois omasta sarjastaan. Sarjat vuosilta 2003-2010 on julkaistu alkukielellä järkäleessä Jag Arne,del 2. Myös Konrad K. -sarjat ovat mukana. Kirja sisältää loistavaa ajankohtaissarjakuvaa, mutta entisen ajankohtaisuutensa vuoksi niitä enää tuskin suomeksi nähdään, ellei tästä uutuudesta tule jättimenestystä. Selitykset tapahtumista kirjassa onneksi ovat mukana.

Uusi albumi, jota ei tätä kirjoitettaessa ole vielä ilmestynyt ruotsiksi, alkaa 23-sivuisella pitkällä tarinalla, joka on silti episodimainen ja aika tajunnanvirtaa juoppoillasta toiseen. Aarne ja Krille siirtyvät kapakasta toiseen ja puhuvat pas...siis filosofoivat. Välillä Aarne vie Astrid-mummun ulos, ja mummu joutuu sanaharkkaan sikojen eli isänmaallisten ruotsalaisten kanssa. Eli Suomessakin ajankohtaista aihetta nähdään. Muuten aiheet ovat sen verran ruotsalaisia, etteivät ne kaikille avaudu Suomessa. Mutta netistä voi ottaa asioista selvää. Hienointa Christensenin pitkissä sarjoissa on Tukholman kaupungin kuvaaminen pikkutarkasti. Vaikka pitkät sarjat tulivat mukaan vasta kun mies asui jo Espanjassa. Mutta kaukaa näkee lähelle, kuten albumin takakansikin sanoo. On tarkoitettu tietysti kansankodin yhteiskunnan muuttumista, mutta pätee taustojenkin kuvittamiseen. Myös värit ovat upeita.

Ja albumin lopuksi pitkä tarina jatkuu vielä 35 sivulla. Eli albumin muoto poikkeaa kovien kansien ja värien lisäksi kolmesta suomeksi tulleesta albumista näinkin. Ja vaikka kyse on ajankohtaisuudesta, mummun muistoja on jopa natsien puoluekokouksesta vuodelta 1933. Yhtymät nykytodellisuuteen tehdään selväksi. Ja kun Aarne kohtaa siat ilman mummua, huonostihan siinä käy.

Osien välissä nähdään sitten tutummalta vaikuttavia sivuja, 18 kappaletta. Ruotsissa on aikaisemmin nähty Aarnen jälkikasvua, kolme poikaa, jos kuulostaa tutulta. Tässä ne loistavat poissaolollaan. Samoin Aarnen vanhat kaverit, Krilleä ja Zekeä lukuunottamatta. Zeken veljenpoikakin on joskus ollut baarissa töissä. Baarissa notkuu nyt seuraavaakin sukupolvea, selviä hipstereitä, joiden kanssa Aarnella on erimielisyyksiä. Suomeksikin nähty espanjalainen rotta käy vierailulla, nyt kansankodista töitä hakien. Ylimielisyys on silti tallessa.

Aarnen paluu Suomeenkin on hyvä idea, muissakin pohjoismaissa on ollut suosiota. Kyllä tämä vanhoille lukijoille kelpaa, vaikka saattaa tuntua aluksi erilaiselta. Paluun olisi vain pitänyt tapahtua kymmenen vuotta sitten, jotta väliin jääneet ajankohtaisuudet olisivat päässeet esiin. Hyvä näinkin. Suomennos toimii myös hyvin.

Keskustele Aarne Ankasta Kvaakin foorumilla.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali