Arvostelut | Teksti: Reima Mäkinen | Julkaistu: 05.11.2015 klo 19:30:07 | Luettu: 1739 kertaa

Hakkaa päälle pohjan tyttö

Valkoinen noita: Talvisota
Käsikirjoitus: Naruki Nagakawa
Piirrokset: Pairan
Julkaisija: Punainen Jättiläinen
Käännös: Antti Kokkonen
Toimittaja: Janne Suominen
ISBN: 978-952-16-1832-1
Hinta: 6.20€
Kaikkiaan ilmestyy kolme itsenäistä osaa


Talvisota-mangassa puhutaan pohjoisen pienestä valtiosta, jonka rajan idän suuren valtion sotilaat ylittävät. Syytä tähän voi vain arvailla. Halutaanko välttää mahdollisia tekijänoikeuskiistoja kuvitteelisten suomalaistahojen kanssa? Joka tapauksessa mangan tapahtumia tai henkilöitä ei voi eikä kannata suoraan verrata Suomen ja Neuvostoliiton väliseen sotaan.

Rintamalla kunnostautunut Simo Häyhä sai lisänimen Valkoinen kuolema
mangassa kerrotaan Valkoisesta noidasta. Japanilaiset tekivät Simosta tarkka-ampujattaren, sen enempää korostamatta sotilaan naiseutta. Sotahistoriasta kiinnostuneille kerrottakoon, että sarjakuva ei muutenkaan kerro Häyhän tarinaa, vaan lainaa todellisuudesta oikeastaan vain miehen nimen ja maineen.


Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!


Aki ja Simo. Huomaa sivun alakulmassa yksi sarjakuvahistorian pienimmistä ruuduista.
Aki ja Simo. Huomaa sivun alakulmassa yksi sarjakuvahistorian pienimmistä ruuduista.
Pokkarin tapahtumat käynnistyvät 14. joulukuuta 1939 ihmisten joutuessa jättämään kotinsa. Nuori evakko, Aki Kirjavainen, tapaa Häyhän sattumalta ja lyöttäytyy sankarin seuraan. Aki kipuilee kunnian ja omantunnon kysymysten parissa. Häneltä tappaminen ei luonnistu yhtä kepeästi kuin Simolta. Lieneekin makuasia kumpaa pitää tarinan päähenkilönä, etäistä ja viileää Simoa, joka vastaa toiminnasta vai moniulotteisempaa Akia.
Sota päättyy rauhansopimukseen maaliskuun puolivälissä 1940. Samaan tapahtumaan loppuu myös mangan juoni. Koska liikutaan japanilaisen sarjakuvan maailmassa, keskeiseen rooliin tarinassa nousee perintöase, kivääri.


Soat loppuu sotimalla

Hieman yllättävästi Valkoinen noita tuo mieleen 45 vuotta sitten ilmestyneen brittituotannon, Suuri Sota -pokkarin (3/1969, Kolmiokirja). Siinäkin kerrottiin Suomen talvisodasta. Kummankaan sarjakuvan kuvaston yksityiskohdat eivät osu aivan kohdalleen, minkä johdosta kokonaisuus päätyy vinksalleen. Sarjakuvan maailma näyttää yhtä aikaa tutun oloiselta ja vieraalta.
Simo ja Simon pystykorva M/28
Simo ja Simon pystykorva M/28
Korkkariperinne keskittyy tiukoissa taistelun tuoksinoissa esille nousevaan sankaruuteen. Mangasssa taas kunnia ja velvollisuus on puristettu japanilaisen muottiin, mikä lisää tyyliin tottumattoman näkökulmasta tarinan outoutta entisestään. Tuore katsantokanta tuo kuitenkin selkeämmin esiin tarinan teemat ja tapahtumien kovan ytimen. Sodan perusolemus, tapa tai tule tapetuksi, ei muuksi muutu, vaikka aseiden tähtäinten taakse on miesten tilalle istutettu naiset.
Sarjan nimi, Valkoinen noita, vihjaa yliluonnolliseen ja mukana onkin juuri sopivasti taikaa pitämään nuorenkin lukijan mielenkiintoa yllä. Vanhempi, sotahistoriansa vakavasti ottava lukija voi sen sijaan pistää hallusinaatiot vaikkapa fysiikkaa ja hermoja repivän väsymyksen piikkiin. Puhtaaksi fantasiaksi tai taikatyttösöpöilyksi tarina ei missään vaiheessa ylly, eli mangaa voi suositella myös perinteisemmän sotasarjakuvan lukijoille.

Kuolema saapuu tarinassa usein yllättäen, tuoden mukanaan surua ja tuskaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta lisää se että sodan uhrina ovat nuoret. Pokkarissa riittää ampumista, räjähdyksiä ja ruumiita, mutta väkivallan graafisuudella ei jäädä herkuttelemaan, kun seuraava kohtaus vyöryy jo päälle.
Opiskelusta yritetään erinäisin konstein tehdä hauskaa ja mielekästä. Valkoinen noita onnistuu siinä, missä moni sarjakuva epäonnistuu. Se kertoo rankan ja hieman opettavaisenkin tarinan muuttumatta missään vaiheessa saarnaavaksi tai tylsäksi. Mangan näennäisestä kepeydestä huolimatta ihmisten kohtalot puolustussodan pyörteissä koskettavat.

Minkä hää tekköö?


Vaikka pokkarin juoni on hyvinkin yksinkertainen, Naruki Nagakawa onnistuu kuin vaivihkaa kirjoittamaan mukaan monia talvisodalle olennaisia elementtejä. Mukana ovat venäläisten ylivoima ja ylimielisyys. Taistelussa vihollisen aliarvioiminen kostautuu. Nagakawa ja Pairan eivät kytke tapahtumia mihinkään todelliseen taisteluun, eikä heitä näytä myöskään kiinnostavan sotilasyksikön ryhmädynamiikka. Todellisuudessa tarkka-ampujan komennus pitää sisällään enimmäkseen ryömimistä, hiiviskelyä ja odottelua, mutta toimettomuus pelittää sarjakuvassa huonosti. Aivan kokonaan homman olennnaisia elementtejä ei kuitenkaan ole hukattu, väijymisen psykologiset momentit tunnustetaan.
Häyhä kylvää kuolemaa
Häyhä kylvää kuolemaa
Voiko mikään sarjakuva antaa realistista kuvaa sodasta? Se mikä karttojen ja tosielämän sotatoimien kuvauksessa nyt hävitään, voitetaan tunnepuolen herkkyydessä. Kenties juuri tunteisiin vetoavuus, mangan karu todellisuus, selittää pokkarille annetun ikäsuosituksen 14+.

Pairan kuvaa hienosti talvista metsää ja onnistuu saamaan tunnelmaa myös yöllisiin kuviinsa. Varsinkin uusimmassa mangassa kerronta painottuu usein puhekupliin ja hahmojen kasvoihin. Tapahtumat avautuvat dialogin ja lähikuvien varassa, silloinkin kun kuvataan toimintaa. Tästä syystä varsinkin joukkokohtausten hahmottaminen saattaa olla hankalaa. Isompia taisteluita mahtuu nyt mukaan niukasti, sillä tehtävänsä mukaisesti Häyhä nähdään usein kytiksellä yksin tai oppipoikansa Akin kanssa.

Hahmosuunnittelu toimii, japanilaisversiot karjalaisten asuista sekä sotilaiden mantteleista ja lumipuvuista näyttävät piristäviltä. Sankaritar Simo on uskottava sinisilmäinen suomalaiskaunotar. Muuten lukijalle tarjotaan silmänruokaa vain pieteetillä piirretyiden asianmukaisten aseiden muodossa. Kaikkinainen parisuhteilu ja romantiikka loistaa poissaolollaan, vaikka miehet ja naiset
sotivat rinta rinnan.
Häyhän vastapoolina nähdään Punainen noita, venäläistyttö Grazia. Pokkarin riemastuttavin hahmo on kuitenkin Simon esimies, luutnantti Juutilainen.


Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen?

En tiedä onko Valkoinen noita ollut helpompi suomentaa kuin mangat keskimäärin, mutta Antti Kokkonen tuntuu tämän kanssa jotenkin löysänneen pipoaan, tai sitten toimittaja Suomisella on näppinsä pelissä. Puhekielen rekisterit toimivat hyvin ja dialogi rullaa omalla painollaan enempiä nikottelematta. ...Lukuunottamatta ehkä sitä hetkeä, kun venäläinen kenraalimajuri puhuu vatuloinnista. Sensuurista kiinnostuneet voivat lisäksi merkitä muistivihkoihinsa, että japanilaisten dialogiin sisällyttämästä ryssittelystä luopuminen oli kuulemma tietoinen valinta.
Vihollisia tähtäimessä
Vihollisia tähtäimessä
Värisivut virittävät tunnelmaan ja painojälki näyttää muutenkin niin hyvältä kuin vain mangoista tutulle bulkkipaperille on mahdollista saada aikaan.

Sangatsu Manga astuu tällä uutudella onnistuneesti Revontulen ja Egmontin tontille. Nähtäväksi jää, millaisen elintilan japanilainen tulkinta näinkin isänmaallisesta aiheesta valtaa. Sarjakuvista löytyy Valkoista noitaa realistisempiakin toteutuksia talvisodasta, mutta parhaimmillaan juuri tämä pokkari saattaa herättää nuoren lukijan mielenkiinnon historian tapahtumiin. Naispuolinen Simo on tyttölukijalle taatusti helpompi samaistumiskohde kuin sotatarinoiden vanhat jermut.

Tarinan seuraava osa, Jatkosota 1. saapuu lehtipisteisiin 8. tammikuuta.

Keskustele Valkoinen noita -mangasta Kvaakissa.

Lue myös Kvaakin arvostelu Vesa Vitikaisen ja Tomi Sunnarborgin albumista Simo Häyhä – Valkoinen kuolema (Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2005)

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali